Teräksen talon kullattu kattaus

Arkkitehtuuria

Oulun Rantakadulla sijaitsevan Teräksen talon korjaus ja laajennus Uudeksi Seurahuoneeksi, Arkkitehtitoimisto Laatio Oy.

Rantakadulla sijaitseva Teräksen talo on muuttunut Oulun Uudeksi Seurahuoneeksi, joka on hiljalleen aukomassa oviaan.

Merikapteeni John Petrellin rakennuttama liiketalo piti alunperin sisällään lukuisia pieniä kauppahuoneistoja. Yläkerta tehtiin vuokrattaviksi asuintiloiksi. Myöhemmin se siirtyi Teräs Oy:n omistukseen ja muutettiin rautakaupaksi. Tuosta ajasta ovat muistona nimi ja monet muutokset, muun muassa alakerran suuret näyteikkunat.

Teräksen talo oli pitkään rakennusliikkeiden omistama ja sen kohtalo avoin. Viimeisenä vuokralaisena tiloja asui Oulun yliopiston arkkitehtiosasto aina siihen asti, kunnes rakennus siirtyi oulunsalolaisen liikemiehen omistukseen.

Uutta Seurahuonetta alettiin tehdä vajaa vuosi sitten. Ravintolatoiminnan voi ajatella sopivan paikalle, sillä näin historiallinen ja keskeisesti sijoittuva Teräksen talo tulee monelle tutuksi myös sisältä.

Muutoksen voi myös ajatella laajentavan toiminnallista keskusta-aluetta, mikä Oulun kaupungin kohdalla on hyvä asia.

Nyt tehdyn korjauksen ja laajennuksen myötä alunperin arkkitehti Hugo Neumanin vuonna 1884 suunnittelema kivitalo on kasvanut kaksinkertaiseksi.

Arkkitehtitoimisto Laatio Oy:n ja arkkitehtiylioppilas Weikko Kotilan suunnittelemaan Seurahuoneeseen tulee useita ravintoloita ja kokoustiloja erilaisiin tarpeisiin. Baareja on katutasossa pari ja kellariin on mahdutettu yökerho.

Koon kasvu ei juuri kadulle näy. Silti satunnainenkaan matkailija ei voi olla huomaamatta taloa kohdannutta muutosta. Vähän rapistuneesta vanhuksesta on kuorrutettu palatsi, jonka valoin korostetut julkisivut hehkuvat synkkiin iltoihin.

Yltäkylläisyyden tunnelma on vallitseva. Kattokupoliin on rekonstruoitu tähystysikkuna ja räystäille puusepäntaitoa vaativia koristeita. Räystään aluset ovat saaneet tehosteekseen taivaan sineä ja ikkunat ruskeaa.

Keltaisella maalatut julkisivut on ehostettu ennennäkemättömään loistoon marmoroituine pilastereineen ja niitä korostavine kullattuine kapiteeleineen.

Kotila sanoo ulkoseinän keltaisen olevan talon alkuperäinen väri. Silloin sillä oli ylimaalattu koko seinä, niin listat, pilasterit kuin muutkin. Pelkästään keltaisena seinästä olisi tullut tylsä, joten hän paranteli sitä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Pilastereiden harmaan hän taas sanoo ottaneensa Ruotsissa paljon käytetystä kalkkikivestä. Harmaan päälle maalatun marmoroinnin Kotila kertoo korostavan rakennuksen arvoa, mistä voinee olla toista mieltä. Lopputuloksena tästä kaikesta ainakin on jotenkin tuhruinen julkisivu.

Ulkona uudisosa liittyy vanhaan varsinkin Rantakadulta katsoen aivan tyylikkäästi. Sisällä liitos taas jää epämääräisemmäksi eikä oikein hahmotu. Osasyynä voi olla, että alakerran sisustuksen on pääosin tehnyt ravintoloihin erikoistunut helsinkiläinen sisustussuunnittelutoimisto.

Laation toimiston kädenjälkeä on enemmän yläkerrassa. Sen saleista löytää paljon kiinnostavaa, muun muassa hyvin värikkäitä koristemaalauksia, joihin mallit on kaivettu esille alkuperäisistä sisäseinistä ja -katoista.

Tiloissa, joissa alkuperäinen on jo ajat sitten tuhottu, on luovuus päästetty irti. Tunnelma on postmoderni. Kuin pisteenä iin päällä on nurkan isoon saliin tehty ruostumatonta terästä kiiltelevä antiikin pylvään jäljitelmä.

Rakennuttaja omasi Kotilan mukaan reilusti kulttuuritahtoa ja antoi suunnittelijalle melkoisen vapaan kädet.

Taloon tutustuttuaan nouseekin esille kysymys, eikö niitä olisi voinut vähän hillitymmin käyttää?

Taiteilijan vapaudella tehdystä työstä ei ole löydettävissä selkeää johtolankaa tai teoriaa, jos siksi ei oteta ajatusta siitä, että uusi saa ottaa paikkansa vanhassa ja näkyä selvästi.

Se mitä Seurahuoneella nyt nähdään, ei välttämättä ole huonosti tehty. Käytetty postmoderni linja vanhojen rakennusten korjaamisessa on kuitenkin vähintään kiistanalainen.

Tässä onkin yksi kaupunkimme rakentamiseen liittyvä epäkohta. Ei ole järkevää, että yksi ja sama toimisto on samalla kiistanalaisella tavalla korjannut liki kaikki Oulun arvokiinteistöt Lääninhallituksesta Tuomiokirkkoon.

Teräksen talon muutostyöt on myös tehty hyvin nopeasti, mikä taas on nykyrakentamisen yleisiä ongelmia.

Vanhan korjaaminen vaatii paljon työnaikaista suunnittelua, mikä vauhdissa jää väkisinkin vähälle. Reilusti alle vuoden rakentamisaika on lyhyt. Niin nopeasti tehden tulos ei kaikilta osin voi olla paras mahdollinen.

Vanhalle pitäisikin antaa aikaa, mutta siitähän nykyraha ei tunnetusti pidä.

Timo Jokelainen

Tapio Maikkola

Uutta ilmettä. Teräksen talon julkisivu on kuorrutettu ennennäkemättömään loistoon rakennuksen muutostöiden myötä.

Tapio Maikkola

Sisältä vauras. Uuden Seurahuoneen pääravintola on lasilla katetulla sisäpihalla, joka rajautuu sekä uuteen että vanhaan.

Artikkelin lähde Kaleva