Toive pengertiestä elää

Hailuotoon varaudutaan rakentamaan kiinteä tieyhteys

Kari Sankala

OULU Hailuodon kunnanhallituksen toive kiinteästä tieyhteydestä saaren ja mantereen välille on Oulun seudun yleiskaavaluonnoksessa vuodelle 2020.

Tänään maanantaina kunnanvirastoihin ja Oulun kaupungintalolle nähtäville tulevaan seudulliseen kaavaan sisältyy maininta: ”Mantereen ja Hailuodon välillä kehitetään lauttaliikennettä ja varaudutaan kiinteään tieyhteyteen.”

Maankäytönsuunnittelija Anne Leskinen Ympäristötaito Oy:stä sanoo, että lausuman taustalla on Hailuodon kunnanhallituksen kanta seudun yleiskaavavaihtoehtojen rakennemalleista.

”Yleiskaavaluonnoksen puolesta on mahdollista kehittää lauttaliikennettä, mutta toisaalta tehdä pätkä pengertietä ja rakentaa lopulle silta. Tämä mahdollisuus on haluttu yleiskaavaluonnoksessa kertoa tiedoksi.”

Leskisen mukaan ajatus kiinteästä yhteydestä Hailuotoon on käsitelty liikennejärjestelmätyöryhmässä. ”Yhteys on tutkittu aikanaan, eikä sitä olla virittämässä tässä uudestaan. Mutta tulevaisuudessa ei ole esteitä tutkia hailuotolaisten toiveiden mukaisesti yhteyden rakentaminen.”

”Maankäytöllisesti seudullisessa kaavassa ei aseteta esteitä siltatoiveen toteutumiselle”, Leskinen sanoo.

Yleiskaavan luonnoskarttaan ei suoranaisesti piirretty kiinteää yhteyttä, vaan se on huomioitu kaavamerkinnällä ”tieyhteystarve”. Kartassa tästä kertoo musta katkoviiva. Katkoviiva taas paljastaa sen, että tieyhteys on syytä tutkita aikanaan erikseen, kun esimerkiksi Lentokentäntie on merkitty yhtenäisellä viivalla eli tielinjaus on valmiiksi tutkittu.

Leskisen mielestä kaavamerkintää ei kuitenkaan voi tulkita pengertiekannaksi. Hän ei ryhdy arvailemaan, etteikö kiinteää yhteyttä ryhdyttäisi jälleen kertaalleen miettimään ennen vuotta 2020, johon seudullinen yleiskaava ulottuu.

Moottoritielle lisää pituutta

Oulun, Hailuodon, Haukiputaan, Kempeleen, Kiimingin, Muhoksen ja Oulunsalon yhteiseen seudulliseen yleiskaavaan sisältyy myös muita liikenteellisiä ratkaisuja kuin Hailuodon pengertie.

Valtatie 4 halutaan jatkaa moottoritienä Kellosta Haukiputaalle. Etelässä moottoritie pitäisi ulottaa tekeillä olevaa Limingan Haaransiltaa kauemmaksi aivan Temmeksen taajamaan saakka.

Valtatie 20 eli Kuusamontie vaatii toisen ajoradan Hintasta Ylikiimingintien risteykseen saakka. Jäälin kohdalla tie pitää vetää uutta linjaa ja samoin Kiimingin kirkonkylän kohdalla.

Valtatie 22:n eli Kainuuntien liikennemäärät kasvavat Poikkimaantien sillan valmistuttua Oulujoen yli. Eritasoliittymiä on piirretty Poikkimaantien ja Joutsentien risteyksiin.

Lisäksi seudullisessa yleiskaavassa otetaan kantaa Lentokentäntiehen, Linnamaantiehen, Oulunlahden maantiehen, Alakyläntiehen, Raitotiehen, Poikkimaantien Hiukkavaaran puoleiseen jatkoon.

Oulussa Ritaharjun asuntorakentaminen tuo uusia liikennejärjestelyjä Kaijonharjun suuralueelle. Samoin Kaakkurin kasvu muuttaa liikennettä Ouluntullin ympäristössä etelässä.

Haukiputaalla Virpiniemeen kaivataan parempaa yhteyttä.

Siltataisto kävi kuumana 1985

OULU Hailuodon sillasta käytiin kovaa kamppailua viimeksi kesästä 1985 kyseisen vuoden loppuun.

Taistelu alkoi kun silloinen Suunnittelukortes Oy:n toimitusjohtaja, siltainsinööri Algot Kettunen keksi ehdottaa pengertien rakentamista ja ennen kaikkea valmiin 2,8 kilometrin mittaisen teräsrunkosillan ostamista Hollannista. Sillan myynti-ilmoitus oli julkaistu alan julkaisussa joskus keväällä 1985 ja siihen tartuttiin Kettusen vinkkaamana myös TVH:ssa.

Kettunen laski tuolloin koko kiinteän tieyhteyden hinnaksi noin 90 miljoonaa markkaa. Pengertieosuus olisi maksanut 33 miljoonaa markkaa, silta ja asennukset 29 miljoonaa markkaa ja hollantilaisen sillan kuljetus- ja kauppasumma olisi ollut 32 miljoonaa markkaa.

Silloisen TVH:n herrat kävivät Hollannissa oikein tutkimusmatkalla, millaista tavaraa oli tarjolla. Parannusta aikaisempiin siltasuunnitelmiin oli eittämättä siinä, että siltaosuus oli kasvanut aikaisemmin esillä olleesta 1,7 kilometristä 2,8 kilometriin, joten veden virtaamat olisivat huomattavasti vapaammat.

Hailuodon kunnanvaltuusto päätyi elokuun lopulla 1985 siltayhteyden kannalle äänin 14-2. Vaihtoehtona oli lauttayhteyden kehittäminen.

Ehdittiinpä asiaa kysyä Kaleva Gallupissakin. Kiinteän yhteyden puolesta oli saaren asukkaista yli puolet, kun lauttayhteyden kehittämistä halusi 36 prosenttia kyselyyn vastanneista.

Rautaruukkikin innostui siltayhteydestä niin, että se ilmoitti haluavansa myydä siltateräkset sen sijaan, että teräsrunko lähdettäisiin ostamaan ja tuomaan proomuilla pitkin meriä Hollannista.

Silta- ja pengertieyhteyttä vastaan asettui ympäristöministeriö ja ministeri Matti Ahde (sd.). Ahteen paluuta lomalta ja kannanottoa odotettiin elokuussa kuin kuutamoa. Ympäristöministeriön arvio oli, että siltayhteys pilaisi Hailuodon.

Yhteyttä vastaan nousi myös kansanliike. Marjaniemessä koolla olleet ihmiset vaativat siltakeskustelun jäädyttämistä vaikka erillislailla vähintäänkin 20 vuodeksi.

Ratkaisu siltakeskusteluun tuli 27. marraskuuta 1985, kun silloinen liikenneministeri Matti Luttinen (sd.) sanoi, ettei siltaa rakenneta. Vuotta myöhemmin Luttinen vielä joutui TVH:ta patistamaan lauttatilauksen kanssa. Luttisen epäiltiin päätyneen kantaansa Ahteen vähintäänkin vahvan suostuttelun jälkeen.

Parikymmentä vuotta siltaväännöstä alkaa olla takana. Tuolloin tehtyjen kustannusvertailujen perusteella lauttayhteys tulee pitemmän päälle kiinteää yhteyttä kalliimmaksi. Yleiskaavamerkinnöillä ei tosin siltoja rakenneta, mutta asiasta voi jälleen käynnistyä keskustelu

Artikkelin lähde Kaleva