Artikkelin lähde Kaleva
Isänä olemisessa tärkeää ovat jääkiekon MM-kisat?
Eeva Kauppinen
OULU On hankala konkretisoida, mitä sanataideopetus on, toteaa sanataideopettaja Outi-Maria Takkinen.
Hänet ja työpari Tuutikki Tolonen palkittiin vastikään lastenkulttuurin valtionpalkinnolla ansioista sanataiteen edistämisen saralla.
Jos haluaa päästä sanataiteesta kärryille, kannattaa poiketa tänä iltana Nukun sanataidekoulun isänpäiväkonserttiin.
”Se on isänpäiväkonsertti, mutta ei musiikkikonsertti vaan runokonsertti, sanakonsertti ja puhekonsertti”, määrittelevät konsertin juontavat sanataidekoululaiset.
”Siitähän sanataiteessa on oikeastaan kyse: tehdään sanoilla sitä, mitä muut tekevät vaikkapa sävelillä, väreillä tai tanssiliikkeillä.”
Parituntinen ohjelma alkaa Lattialla makaajat -runosikermällä ja Luurankopolkalla. Niistä edetään 4.-6.-luokkalaisten isänpäiväpuheisiin ja antiikin tragedioiden kaavaa noudattaviin pienoistragedioihin Texasiin ja Hamletiin.
Katri Seppänen, Leija Lahtinen ja Noora Hentilä ovat kirjoittaneet jääkiekkoaiheisen isänpäivärunon:
”Kotisohvalla loikoilen/ jääkiekkoa katselen./ Se on paras asia maailmassa/ istua sitä katsomassa./ Voisin kyllä siivota/ muttei oikein haluta./ Kisa on jo alkanut/ televisio auennut/ ja jos Suomi ei voita/ niin siirryn katsomaan formuloita.”
Sanataide plus sirkus
Isänpäiväkonsertti on Nukun santaidekoulun osalta Tarinasirkus-Sirkustarina -projektin loppuhuipennus.
Projekti on yhteinen Nukussa toimivan Stellan pellekoulun kanssa.
”Opetusministeriöltä saaduilla rahoilla on ostettu opetusta, vaikka ensin ajateltiin, että kerrankin olisi sanataiteellakin rahaa esityspukuihin”, kertoo Outi-Maria Takkinen.
Opetusta on ostettu rovaniemeläiseltä sirkustaiteen opettajalta Mette Ylikorvalta. Hänen kanssaan yhteistyössä on esityskokonaisuuteen tuotu mukaan liike ja akrobaattisia temppuja.
”Esimerkiksi ehdottoman suosikkirunoilijamme Jukka Itkosen Metsän reunassa -runossa sanataide ja sirkustaide yhdistyvät jännällä abstraktilla ja hienovaraisella tavalla”, luonnehtii Takkinen.
Metsän reunalla kuullaan ohjelmassa tekstin kera ja ilman sitä.
”Olen alkanut puhumaan ääneen, että taidekasvatuksessa siirryttäisiin postmoderniin ajatteluun, ettei se olisi niin yhteen taidelajiin aidattua”, sanoo Outi-Maria Takkinen.
”Olemme jo yhdistäneet sanataiteen nukketeatteriin ja sirkustaiteeseen. Ehkä seuraavaksi yhdistämme sen käsityöhön ja tilaamme Oulun kaupunginteatterin pukusuunnittelijalta Pirjo Valiselta alan kurssin.”
Sanataide on laaja laji
Isänpäivän konsertissa on mukana lähes 70 Nukun sanataidekoulun oppilasta ala-asteelta lukiolaisten sunnuntaiklubilaisiin.
Jo kuudetta vuotta Tiitin ja Tuutikin sanataiteen ryhmissä mukana oleva Reetta Lehtonen kehuu harrastusta tosi kivaksi.
”Saa uusia kavereita ja uusia kokemuksia, tulee hyvä olo. Samalla alkaa löytymään enemmän merkityksiä sanoille. On jo oppinut lukemaan ja tuottamaan paremmin. Olin ennen hirveän ujo, olen ehkä tullut vähän rohkeammaksi”, Reetta arvioi.
Miten hän on kavereilleen selittänyt, mitä sanataide oikein on?
”Se on tekstin tuottamista, sen ilmaisemista. Sanataidekoulussa myös luetaan runoja ja muuta, ja siitäkin oppii.”
Oulun normaalikoulun lukion kakkosluokkalainen Paula Halkola on ollut mukana reilun vuoden ja hänkin hyvin innostunut.
”Kerrankin löysin harrastuksen, jossa voi perehtyä kirjallisuuteen ja muuhun ihanaan ja saa kokeilla eri tyylejä. Sanataide on laaja laji.”
Taiteen perusopetuksessa sanataide määritellään paitsi lukemiseksi, kirjoittamiseksi ja puhumiseksi myös vuorovaikutuksellisen kuuntelemisen taidoksi.
Iltalukiossa opiskeleva Louay Al-Sadoon on ainoa nuorimies joukossa. Irakilaisen isän kautta hän on kiinni itämaisessa kertomaperinteessä, suomalaisen äidin perintönä on kalevalainen runonlaulanta. Sanataiteen sunnuntaiklubissa hän joutui ensimmäistä kertaa tekemisiin runojen kirjoittamisen kanssa. ”Se laajentaa äidinkielen taitoja.”
Nukun sanataidekoulun isänpäivän tapahtuma Runoja isälle ja isoisälle Nukun monitoimisalissa tänään klo 18.
jukka-pekka moilanen
Lukevat lapsetko kömpelöitä? Nukun sanataidekoulun isänpäiväkonsertissa yhdistyvät sanataide ja sirkustaide. Näin kaatuvat stereotypiat: Kukapa olisi arvannut, että sanataidekoululaisetkin osaavat tehdä ihmispyramidejä!
Artikkelin lähde Kaleva