Miksi Oulu ei arvosta itseään kulttuurikaupunkina?

Varsinais-Suomen Saloon perustettiin viitisen vuotta sitten taidemuseo. Uudesta museosta piti tulla ”Itämeren alueen erityismuseo” - sen ideologian mukaisesti, jonka olin alueelle muuttaneena taiteilijana luonut yhteistyössä Salon taidemuseon arkkitehdin Lauri Hollménin kanssa.

Tämä pyrkimys ilmaistiin Salon taidemuseon ensimmäisen museojohtajan hakuilmoituksessa. Samassa ilmoituksessa museon johtajalta vaadittiin kovan luokan kansainvälisen taide-elämän kokemusta.

Salon museon johtajan virkaa haki noin 30 henkilöä, joista valtaosa oli amatöörejä. Valinnan museon johtajasta teki Salon urheilu- ja vapaa-ajanlautakunta eli ns. kulttuurilautakunta. Lautakunnan asiantuntijaksi kutsuttiin Turun taidemuseon silloinen ja Helsingin kaupungin taidemuseon nykyinen johtaja Berndt Arell.

Useiden pätevämpien hakijoiden joukosta museonjohtajaksi valittiin amanuenssi Taina Myllyharju Nelimarkka-museosta Pohjanmaalta. Berndt Arell jätti Myllyharjun valinnasta jyrkän eriävän mielipiteen perustellen mm. Myllyharjua pätemättömäksi erityismuseon johtajan virkaan.

Salon lautakunta sivuutti Arellin lausunnon täysin. Lautakunta valitsi Taina Myllyharjun sillä perusteella, että ”hän on niin mukava ja miellyttävä ihminen”. Sillä, että Myllyharjulta puuttui erityismuseon johtajaksi vaadittava kansainvälinen kokemus, ei ollut enää mitään merkitystä.

Valitessaan ”mukavan ihmisen” Salon urheilulautakunta unohti myös aikeen tehdä museosta Itämeren alueen erityismuseo.

Taina Myllyharju aloitti museon identiteetin luomisen ottamalla museonsa ensinäyttelyksi Salon seudun taiteilijoiden - pääosa harrastelijoita - näyttelyn kahdeksi kuukaudeksi. Jatko oli samansuuntaista, ryhmänäyttelyitä toisensa jälkeen. Itämeren erityishanke katosi kuin tuhka tuuleen. Nopeaa kyytiä Salon taidemuseo häipyi täydellisesti Suomen taide-elämän kartalta nykyiseen tilaansa.

Kun kotikaupunkini Oulu on nyt valitsemassa kahden paikallisen pikkumuseon kautta kulkenutta Taina Myllyharjua Oulun taidemuseon seuraavaksi johtajaksi, on tapahtumassa karkea kulttuurillinen epäoikeudenmukaisuus niin Oulun maailmanmainetta, kansallista mainetta kuin Oulua ja oululaisia ajatellen.

Nuoruus ja ”mukavuus” ja ”sopivuus” eivät saa olla taidemuseon johtajan valintaperusteita.

Kun kuvataide on koko kulttuurirealismin näkyvin taso ja julkisivu, museon johtajana on oltava ammatillisesti paras; niin koulutuksensa, kokemuksensa kuin persoonansa kautta. Oulussa tätä kaikkea edustaa museojohtajavaaleissa varalle jäänyt Kuopion taidemuseon amanuenssi, filosofian tohtori Pekka Vähäkangas.

Suren Oulun ja oululaisten puolesta. Korjatkaa ihmeessä tapahtuva erehdys.

Rax Rinnekangas

kuvataiteilija,

kirjailija

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva