Nolojen tilanteiden miehet

Novelleja

Kauko Röyhkä: Faust ja muita kertomuksia. Like 2001.

Röyhkän novellien henkilöt ovat outojen olosuhteiden vapaaehtoisia vankeja. Tilanteiden taustoja ei selitellä, niiden ehdoilla vain toimitaan. Groteski koomisuus ja jopa ylirealistisuus synnyttävät kafkamaisia kohtaloita.

Tarinoiden alut tehoavat. ”Vaimon äkillinen kuolema on shokki”, alkaa niminovelli. ”Pojat istuvat upottavalla sohvalla katsellen kunnioittavasti öljyvärimaalauksia” kuuluu Opetuslapsi-nimisen novellin alku. Sen keskushenkilö on luonnevikainen hyväksikäyttäjä Kristian Saasta, ”hengellinen opettaja”, jota hänen seuraajansa nimittävät Krisuksi ja vertaavat Jeesukseen. Tarina kerää inhan aineksia niin runsaasti, että kääntyy koomisen puolelle.

Salaliitto kertoo nuoresta oululaisesta ylioppilaasta, joka b:n paperit saatuaan on ryhtynyt kirjailijaksi. Kustantajan järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä hän istuu tähtien pöytään : ”Oli kiva istua arvovaltaisten ihmisten seurassa ja juoda ilmaista kaljaa/…/ Ne olivat nimiä, jotka mainittiin lukion äidinkielen kirjassa. Oulussa kuuluin kirjoittajayhdistykseen, jonka tilaisuuksissa heistä puhuttiin, vaikka taistolaiskirjailija ja paikallinen kuuluisuus Pentti Harakka heitä joskus arvostelikin.” Kuten monilla tämän kokoelman muilla henkilöillä, on esikoiskirjailijankin olo nolo reissun lopussa.

Salaliitto samoin kuin tarina Herran tiet ovat puhtaasti huumorillisia, vailla groteskin vivahdetta. Ehkä siksi tuntuu, että niitä lukiessa voi keventää toisten novellien absurdin ahdistuksen taakkaa.

Jäntevyyttä kokoelmaan tuo samojen henkilöiden vilahtelu useammassa novellissa. Vaikka tilanteet ja miljööt vaihtuvat, pysyy tarinoiden maailma yhtenäisenä. Kaikkiaan kokoelman novellit ovat anekdoottimaisia pikkutarinoita, joiden kuvittelisi taipuvan elokuvaksikin.

MARJA-RIITTA VAINIKKALA-KEJONEN

Artikkelin lähde Kaleva