Kuin Haffnerien häissä

Kaupunginorkesteri tarjosi ravintoa hengelle ja ruumiille

Konsertti

Serenadien illallinen. Oulun kaupunginorkesteri, johtajinaan viulistit Olavi Sariola ja Teemu Tuovinen Madetojan salissa 8.11.

Oulun kaupunginorkesteri kokeili uudenlaista konserttimuotoa tarjoamalla ensin hengen ravinnoksi Wolfgang Amadeus Mozartin Serenadin nro 7 ”Haffner” KV 250 ja Pjotr Tshaikovskin Serenadin C-duuri op. 48. Musiikin jälkeen aularavintolassa juotiin viiniä ja syötiin cocktailpaloja.

Paikalla ollut Pokkitörmän tähystäjä arvioi muun muassa tarjoilun tason ensi maanantain lehdessä, joten ruoka- ja juomapuolesta ei tässä yhteydessä sen enempää.

Mozartin liki tunnin mittainen Serenadi, jolla juhlistettiin suurliikemies Sigmund Haffnerin tyttären häitä vuonna 1776, ei kuitenkaan keittynyt täyteen herkullisuuteensa siitä yksinkertaisesta syystä, että yhteissoitossa piti tehdä vähän liikaa kompromisseja.

Keittiöterminologialla ilmaistuna: mitä useampi kokki sitä keskiarvoisempi soppa. Sinfonietta-kokoinen orkesteri olisi ehdottomasti tarvinnut eteensä kapellimestarin, varsinkin kun konserttimestari-solistille, Olavi Sariolalle, riitti tarpeeksi haastavaa tekemistä muutenkin.

Näin laajoissa teoksissa on suorastaan kuolettavaa, jos esimerkiksi rytmin agogisesta elävyydestä joudutaan jatkuvasti tinkimään varmuuden vuoksi.

Niinpä musiikillinen serenadi-illallinen alkoi vaikuttaa tasapaksulta kelaamiselta jo kolmannen tai neljännen osan kohdalla; ja ironista kyllä, yhtälöön kuului, että orkesteri soitti tasapainoisesti.

Olavi Sariola ei yltänyt aivan yhtä vapautuneeseen viulismiin kuin monesti aiemmin solistina esiintyessään. Tulkitsin jäykkyyden osin johtuneen yllä mainituista yhteissoiton lainalaisuuksista, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kamarimusiikissa varsinkin.

Vihdoin Tshaikovskin Serenadissa lavalle nousivat vain orkesterin jouset, ja finessit alkoivat päästä kuuluville aivan eri tavalla.

Luultavasti kyse ei ollut edes huolellisemmasta valmistautumisesta, vaan siitä, että jousisoittajien kesken tällainen kapellimestarivapaa soittaminen on tavallisempaa ja ehkä tietyllä tavalla helpompaakin.

Konserttimestarina toimineen viulistin, Teemu Tuovisen, innoittamana orkesterilaiset kehittivät Tshaikovskistaan lähes hurmoksellista soineilla nautiskelua ja aaltoilua, mihin sävellys tarjoaa tuhlailevasti mahdollisuuksia.

Alkukankeutta ilmeni, mutta siitä hankkiuduttiin nopeasti eroon.

Jälleen huomasimme, miten hienot sellot, altot ja bassot Oulun kaupunginorkesterilla on ollut kunnia saada palkkalistoilleen.

Parven takarivillä pieni ryhmä Kastellin lukion oppilaita piti lähes koko Mozartin Serenadin ajan pientä puhetta päällä lähiympäristön merkitsevistä katseista ja eleistä suuremmin välittämättä. Väliajalla he poistuivat jonnekin.

Selvä tapakasvatuksen paikka: miten kunnioitan muiden kuulijoiden oikeutta nauttia esityksistä. Opettajien kannattanee lisäksi vakavasti pohtia, onko musiikkikasvatuksessakaan pakko paras kannustin.

ESKO AHO

Pekka Ala-aho

Harmony Strings. Myös buffet-illallisen aikana soi musiikki.

Artikkelin lähde Kaleva