Runoja ja asiaproosaa

Kirjoittaminen on virkamiehelle tarpeellinen henkireikä

Liisa Lehto-Peippo

HAAPAJÄRVI ”Tukahtuisin, ellen kirjoittaisi”, sanoo sivistystoimenjohtaja Veijo Tikanmäki (43), toisen oman runokirjansa julkaissut kirjoittaja. Kirjallista tuotantoa Tikanmäeltä on ilmestynyt enemmänkin, muun muassa kirjoihin Jälkiä ajassa, riimejä rannassa sekä Jokienkelit eivät nuku - Haapajärven kuvakirja.

Kirjoittaminen ja kulttuuriharrastus yleensä on Tikanmäen mielestä virkamiehelle terapiaa ja henkireikä. Runokirjoista ensimmäinen, Nouseva kehrä ilmestyi vuonna 1997. Uusin on saanut nimekseen Tuulentalloja. Se on Tikanmäen mukaan vanha tuulihaukan nimi.

”Haukka kuvaa vapautta. Pään sisälle kukaan ei pääse, eikä ajatusta voi ampua. Kirjoittaessa voi liitää omassa ajatusmaailmassaan vapaana. Runoissa on ilmaistava vähillä sanoilla paljon. Pyrin sanomaan sellaista, mitä ei ole sanottu samalla tavalla aikaisemmin.”

”Kirjoittaessa voi irrotella ja olla oman itsensä kanssa”, sanoo Tikanmäki, jolle kirjoittaminen tarjoaa myös hiljaisuutta ja rauhaa.

Runojensa ja tekstiensä taustalla Tikanmäellä on jokilaaksomaisema ja pohjalaisen miehen sielunmaisema. Hän käsittelee paljon ihmisten välisiä suhteita ja ihmisen elämänkaarta lapsuudesta vanhuuteen ja kuolemaan.

Vaikka kulttuuri on myös osa sivistystoimenjohtajan työtä, Tikanmäki yrittää pitää erillään työn ja harrastuksen. Tikanmäki on Keski-Pohjanmaan kulttuuriliiton puheenjohtaja ja kuluu Lestijokilaakson Taideyhdistykseen; näköalapaikka kulttuurin koko kirjoon.

Tikanmäki on palannut viisi vuotta sitten tekopitäjäänsä Haapajärvelle Kannuksesta, toisesta jokilaaksosta. Kannuksessa vierähti koulutoimenjohtajana runsaat kahdeksan vuotta sitten vastaavassa virassa Keiteleellä. Pohjakoulutukseltaan Tikanmäki on opettaja, ja työskennellyt Oulun seudulla ammattikoulussa, lukiossa ja yläasteella historian lehtorina.

Päiväkirjat tulen ruoaksi

Sivistystoimenjohtajana Tikanmäki tietenkin kirjoittaa päivittäin asiaproosaa. Hän on tehnyt myös tieteellisiä tekstejä ja kirjoittanut lehtiin kolumneja ja pakinoita.

Nuorena hän piti päiväkirjaa, mutta armeijassa ollessa kritiikki kasvoi, ja päiväkirja joutui tulen nielemäksi. ”Ne tuntuivat ilmeisesti lapsellisilta”, hän perustelee tekoa, jota myöhemmin on katunut. Mutta päiväkirjaa Tikanmäki alkoi pitää uudelleen, ja tekstit ovat pysyneet tallessa ja vahingoittumattomina.

Lapsille isä kirjoitti omia satuja. Satuhahmoja olivat Hämy-hiiri, Roope-rotta ja Pippari-peikko. Tikanmäki kopioi sadut, laittoi kannet ja sitoi kirjoiksi. Joka jouluksi puolenkymmenen vuoden ajan lapset ja myös kummilapset saivat oman itse tehdyn satukirjan.

Veijo Tikanmäki on tehnyt poikkitaiteellista yhteistyötä kannuslaisen kuvantekijä Jarmo Leppäsen kanssa. Tikanmäki on kirjoittanut runon ja Leppänen kuvittanut tai päinvastoin.

Miehet ovat pitäneet yhteisiä näyttelyitä vuodesta 1996 muun muassa Sievissä, Kuopiossa, Haapajärvellä, Kannuksessa ja Unkarissa Unkari-Suomi -viikon yhtenä päätapahtumana, johon runot käännettiin unkariksi. Leppänen on tehnyt myös Tikanmäen runokirjojen kannet.

Haaveena Tikanmäellä on irrottautua joksikin aikaa vain kirjoittamaan. ”Voisin kirjoittaa proosaa, novellitkin kiehtovat. Kauan ei mene siihen, kun olen pappaiässä. Voisin kaivella satumaailmaa uudelleen esille”, hän hymyilee.

Ryhmätyöstä yksilölajeihin

Sivistystoimenjohtajan viran hoito on Tikanmäen mukaan pitkälle ryhmätyötä. Sen rinnalle tarvitaan yksilölajeja. Niitä ovat kirjoittamisen lisäksi karate, josta hän sai juuri toisen ruskean vyön. ”Karate on tekniikkalaji, jossa opitaan puolustautumaan. Siinä on pakko tyhjentää aivot ja on keskityttävä suoritukseen, muuten käy huonosti”, hän sanoo.

Mieluisaa on myös umpihankihiihto, jota Tikanmäki on jonkun vuoden harrastanut Ruotsin armeijan ylijäämäsuksilla. Hän hiihtelee lähinnä yksikseen. ”On upeaa liikkua metsässä suksilla varsinkin kevättalvella.”

Avantouintikauden Tikanmäki aloitti kuukausi sitten Hautaperänjärvessä. Nyt odotellaan varsinaista avantoa.

Liisa Lehto-Peippo

Kirjoittaminen kiehtoo. Virkamiehenkin on Veijo Tikanmäen mielestä hyvä irrottautua välillä työstään. Häneltä se käy parhaiten kirjoittamisen avulla.

Artikkelin lähde Kaleva