Oma ilme löytyy vain erilaisuudesta

Kansainväliset virtaukset murentavat paikallisuutta, taajamaseminaarissa suomittiin

Merja Aakko

OULU Suomalaisten kylien ja kaupunkien omaleimainen identiteetti on hävitetty, eikä uudessakaan rakentamisessa pyritä aina vaalimaan paikallista ilmettä. Esimerkiksi Oulun imagossa on katsottu olevan edullista korostaa kansainvälistä teknologiaosaamista, vaikka kuluttajat ja kaupungissa vierailevat ehkä olisivat kiinnostuneempia omaleimaisista asioista.

Näin todettiin torstaina Oulussa järjestetyssä Taajamakuva - imago ja identiteetti -seminaarissa.

”Logoarkkitehtuuri ei ole ajankohtaista”

Globaalin imagon rakentaminen uhkaa paikallista identiteettiä, yliassistentti Petri Vuojala Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolta totesi.

”Viime kädessä globaalisti kiinnostavaa on kuitenkin erilaisuus.”

Seminaarissa ruodittiin erityisesti kempeleläisen Polar Electron laajennussuunnitelmaa. Yrityksen uuden päärakennuksen kiistellyin osa on jättimäinen pallokonttori, joka on saanut muotonsa Polar Electron logosta.

Pallokonttori on tietoista logoarkkitehtuuria, Vuojala määritteli ja suomi hanketta Naomi Kleinin vasta suomennettuun No logo -teokseen viitaten. ”Aito identiteetti ei muodostu tavaraan tai logoon samastumisesta.”

Kaavoittajien ja arkkitehtien olisi työssään kyettävä tunnistamaan paikallinen identiteetti, Vuojala vaati ja huomautti, että rakennuksen ulkomuodon tulee kantaa merkityksiä myös mahdollisen omistajavaihdoksen yli.

Kuntien taajamat voivat erikoistua

Suomalaista taajamaa leimaavat leveät väylät ja kenttämäinen yleiskuva, mutta myös puskittuminen ja metsittyminen, yliassistentti Anu Soikkeli listasi.

Taajamien vetovoimaisuus -hankkeen projektipäällikönä Soikkeli on tutustunut erityisen hyvin 18 pohjoispohjalaisen kunnan identiteettiin.

”On valitettavaa, ettei taajamassa useinkaan ole rakennustiivistymää. Päinvastoin, se on väljentymä.”

Erityisesti kansainvälinen, modernismia edustanut tiesuunnittelu on syynä taajaman anonyymiin ilmeeseen, Vuojala lisäsi.

Kunnilla ei ole käytettävissä vuositasolla suuria resursseja taajamakuvan parantamiseksi, joten Soikkeli tähdensikin yksittäisten toimenpiteiden merkitystä.

”Jokaisen uuden rakennuksen tulisi parantaa eheyttävällä tavalla taajamakuvaa. Rakentamisen avulla tulisi vahvistaa identiteettiä suosimalla jotain taajamassa jo olevaa rakentamisen tapaa, jotta sekavuus ei ennestään lisääntyisi.”

Kunnat voisivat kehittää taajamiaan myös yhteistyössä toisten kuntien kanssa, kauppakeskuksia ja niiden imagotekijöitä kartoittava konsultti Tuomas Santasalo ehdotti.

”Jos jollain kunnalla on iso keskusta, sen asema on myös kaupallisesti johtava. Pienten naapureiden olisi mietittävä, kannattaako erikoistua johonkin erikoistoimintaan ja saavuttaa sillä tavalla jotain omaa.”

Kävelykadulla kauppa käy hyvin

Kävelykaduista on tullut kaupungeille keskeinen imagotekijä, Santasalo sanoi. Sen lisäksi, että kävelykadut luovat paikkakunnasta hyvää mielikuvaa, niillä käy myös kauppa.

”Esimerkiksi kävelykaduilla sijaitsevien kirjakauppojen myynti on lähes kolmasosan parempi kuin keskimääräisesti.”

Kävelykatujen varjopuoli on yrittäjän näkökulmasta kova vuokrataso. ”Vuokra on jopa 50 prosenttia korkeampi kuin liiketilojen vuokrat keskimäärin”, Santasalo kertoi.

Ydinkeskustan liiketiloihin, erityisesti kävelykatujen varrelle ovat suomalaisissa kaupungeissa etsiytyneet erikoiskaupat ja ketjuliikkeet, joilla on hyvä vuokranmaksukyky. ”Muotikaupan keskittymä kertoo, mikä on kaupungin keskeisin kauppapaikka.”

Ydinkeskustaa suunnitellessa tulisi suunnitella isolle joukolle paljon pieniä tiloja.

Santasalon mukaan on kuitenkin tärkeää, että kaupungissa on eri tasoisia alueita, sillä muun muassa pitkälle erikoistuneet pienehköt liikkeet tarvitsevat edullisia toimipaikkoja keskustan reunavyöhykkeellä.

Hypermarketit eivät luo paikkakunnasta minkäänlaista mielikuvaa, Santasalo korostaa. ”Ne ovat joka puolella samanlaisia.”

Eljas Sallmén

Mikä kunta? Suomalainen kylämaisema on usein kuin tämä Kempeleen raitti. Tiet ovat leveitä ja tehokkaita, rakennukset etäällä toisistaan ja kulkuväylästä.

Pallokonttori on Säynäjäkankaan idea

OULU Polar Electron suunnitelma pallon muotoisesta jättikonttorista perustuu yrityksen omistavan professori Seppo Säynäjäkankaan omaan ideaan.

Martti Väisäsen arkkitehtitoimisto esitteli Säynäjäkankaalle useita eri vaihtoehtoja Kempeleeseen rakennettavasta uudesta pääkonttorista. Vain yksi luonnos perustui tilaajan ehdottamaan pallomuotoon.

”Se oli viimeksi tehty, kevyt luonnos”, Väisänen kertoo. ”Niinhän siinä kävi, että muut suunnitelmat saatiin kuitenkin laittaa syrjään”, hän jatkaa.

Väisänen kertoo saaneensa runsaasti palautetta suunnitelmasta sen tultua julkisuuteen ”Voittopuolisesti palaute on ollut positiivista.”

Aivan tavaton ilmestys rakennus ei valmistuessaan olisi, Väisänen katsoo. ”Tällaisia löytyy muun muassa Dallasista ja Kaukoidän liikekeskuksista.”

Martti Väisänen pitää 60 metrin korkeuteen kohoavaa palloa sopivana Lentokentäntien varteen, mutta maaseututaajamaan hän ei suunnittelisi vastaavaa.

”Lentokentäntien varressa nähdään varmasti vielä hyvinkin eriskummallisia rakennuksia.”

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus antoi lausuntonsa hankkeeseen liittyvästä kaavaluonnoksesta keskiviikkona. Siinä todetaan, että asemakaavan muuttaminen vaatii lisäselvityksiä muun muassa siitä, kuinka rakennus soveltuu rakennettuun ympäristöön ja maisemaan.

Ympäristökeskuksen maankäyttöpäällikkö Tapio Tuuttila kiittää pallokonttorin suunnittelijoita avoimuudesta. ”Tiedotus on hoidettu mallikkaasti.” (MA)

Artikkelin lähde Kaleva