Kameroituna tujumpi?

Tanssiensi-ilta

Yön Tango. Koreografia Maria Littow, Pasi Kärkäs, Marko Keränen, Outi Martikainen. Ohjaus Maria Littow. Tanssijat Tiina Mylly, Outi Martikainen, Marjukka Kärnä, Marko Keränen, Aleksei Seppänen ja Pasi Kärkäs. Puvustus Marjut Vikstedt. Valot Pekka Pesonen. Musiikki talenteita J. Cocorcan & Benoit Jutraksesta Lalo Schifriin. Ensi-ilta Oulussa Nukussa ke 7.11.

Niin kuin todettua kullakin on tunteensa tangoa kohtaan.

Yön Tango yhdistää produktiona usealajisia oululaisia tanssiammattilaisia - tai ainakin melkein ammattilaisia, jota ovat myös joukon kovat kilpailijat, tanssiurheilijat siis. Osa opettaa, nykytanssin sarkaa heistä puurtaa puhtaimmin takaisin oululaistunut Maria Littow. Ja hän on nyt sitten koko homman ohjaaja.

Niinpä ei lattialla kaiken aikaa tahnata kovat kantapäissä. Tässä mennään sukkasillaankin.

Kovin kauan piti jaksaa odottaa - itse asiassa ihan loppuun, ennen kuin tämä Yön Tango suostuu antautumaan yleisölle.

Näet yhteistuumin on syntynyt kokolailla siisti ja niin muodoin liikekieleltään, kerronnaltaan enimmiltään helpostikin arvattava juttu. Siis hiukan tylsä. Mutta tylsyydellä on tavoitteensa, tunneskaalansa. Ja kun tuo skaala vedetään esiin niin tullaan riitin äärelle, että mitä sitä yöllä ja sitä selitetään hartain painotuksin. Siis esitetään sitä suhtautumistapaa, millä suomalaistenkin sanotaan lähestyvän tangoa.

Yleisön antautumista estää se ylenmääräinen keskinäiskontaktilataus, minkä vallitessa istuvalla puolella tuntee itsensä tirkistelijäksi, saatikin kun eivät vielä rohkaistu lavallaolijat oikeasti repäisemään esittämiään tunteita ulos - vasta sitten lopussa puolihämärässä. Siinä haisee sentään mukana hiki.

Kaikki alkaa kovin hilpeänoloisesti ”laulavien sadepisaroiden” tapaan. Ja sieltä tarttuu ilona silmään Marko Keräsen pomppiva hahmo. Mutta sitten sukelletaan ”yökatuvilinästä” pois, mennään yöunille. Oikein pyjamissa.

Ja ne pyjamat nyt eivät ole puuvilla-silkki -yhdistelmässä millään muotoa näppärintä Marjut Vikstedtiä. Parasta hän on Yön Tangossa tarjonnut oranssina yhdistelmänä Tiina Myllylle, jonka soolo tuossa kaksiosaisessa koltussa onkin Keräsen jälkeen seuraava sykähdyttäjä. Mylly osaa liikeartikuloida siten, että ei synny näyttämösuttua vaan kaaria, linjoja.

Pyjamista pukeudutaan sitten siis ns. parempiin asuihin ja taivutaan rutistusotteisiinkin. Mutta sitten kun tullaan äänellistaltioituun Moulin Rouge maailmaan aletaan lähestyä asiaa, missä ihmissilmä saa poimittavakseen jo vivahteikkaampaa lavakäyttöä ja liiketarjontaa.

Kamera olisi ihmissilmän asemasta kuitenkin kaikitenkin välineenä parhain Yön Tangosta poimimaan niin liikkeen kuin tunteen tenhon. Yön Tangon aineksista pitäsi rakentaa liikkuvaa kuvaa, siis video tai elokuva.

sirpa heikkinen

Jukka Leinonen

Yön Tangon tanssijat. Vasemmalta Pasi Kärkäs, Outi Markkanen, Aleksi Seppänen, Marjukka Kärnä, Marko Keränen ja Tiina Mylly.

Artikkelin lähde Kaleva