Kesti tarttui painoalalle verenperintönä

Maria Aitamurto

OULU Asiapoikana, 13-vuotiaana Harri Kesti työskenteli ensimmäisen kerran Kalevassa. Maanantaina hän teki viimeisen työpäivänsä Kalevan ilmoitusjohtajana, hieman ennen 60 vuoden ikää ja ennen eläkkeelle siirtymistä.

Kesällä 1955 Kesti viipotti töihin polkupyörällä Tuirasta. Töissäkin kulkuvälineenä oli polkupyörä, tosin kolmirattainen. Kesti sanoo olleensa niin kitukasvuinen, ettei yltänyt polkemaan työpyöräänsä istuimelta vaan polkea piti seisten.

Kirjapainoala on Kestillä vahvasti verissä. Erikoista on se, että myös hänen isänsä Mauno Kesti aloitti Kalevassa 13-vuotiaana. Isä jäi eläkkeelle vuonna 1967, ja Harri Kesti oli tullut taloon vakituiseksi vuonna 1966. Peräjälkeen he ehtivät olla Kalevassa töissä 85 vuotta, isä 50 ja poika 35 vuotta.

”Kirjapaino- ja lehtiala on tullut tutuksi. Se on perintöä”, Kesti sanoo.

Koko talo ja sen henkilökunta tuli tutuksi asiapoikana, ja työskennellä hän on ehtinyt kaikilla muilla osastoilla paitsi toimituksessa. Vakituisten töiden alettua tutuksi tuli iso osa Oulua. Ensin mainostoimittajana, sitten ilmoituspäällikkönä ja ilmoitusjohtajana.

Kesti arvioi, että Oulun kasvu alkoi entisestään voimistua yliopiston tultua kaupunkiin 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa: Kaupunkiin alkoi tulla aina vain lisää uusia ihmisiä, ja kauppa alkoi vilkastua samoihin aikoihin. Torikauppaa harrastaneita kauppiaita siirtyi keskustaan, ja he loivat pohjaa tavarataloille. Kun kauppa lisääntyi, myös ilmoittelu sanomalehdessä lisääntyi.

”Vuosikymmenien aikana mainonta on Kalevassa moninkertaistunut. Ilmoitusten suhteessa on sitten lisääntynyt myös tekstipuoli”, Kesti kertoo. Esimerkiksi 1960-luvun alkupuolella tehtiin kesäisin 8-sivuista Kalevaa, eikä ilmoituksia ollut Kestin mukaan ”juuri ollenkaan”. Nykyään sivuja on lehdessä vähintään 28.

Hän laskee, että Kaleva on pitänyt ja pitää paikallista mainontaa hallussaan 80-prosenttisesti.

”Ouluun mahtuu kilpailua, ja kilpailua on aina ollut. Laakereilla ei Kalevassa ole ehditty lepäämään. Jos suoramainonnan jättää pois laskuista, kyllä se 80 prosenttia säilyy Kalevan osuutena paikallisesta mainonnasta tulevaisuudessakin”, Kesti uskoo.

Hän toteaa, että lukijoille ja ilmoittajille on tärkeää kokea lehti omakseen.

”Lukija ajattelee, että tämä on hänen lehtensä. Ilmoittaja taas näkee, että tämä on hänen mainosvälineensä. Lehteä täytyy tehdä niin, että nämä sidosryhmät kokevat lehden omakseen”, hän painottaa.

Kesti sanoo, että hän on nähnyt kirjapainotekniikan kehityksen ”Gutenbergin aikaisesta” käsityöjärjestelmästä tietotekniikan aikaan.

”Olen painanut käsityönä kutsukortteja ja latonut irtokirjaimia”, hän muistelee ja nauraa, että nyt pitäisi jo juosta, jos tahtoo pysyä tekniikan perässä. Hän sanookin, että nyt on hyvä aika siirtyä eläkkeelle, ja sen hän tekee hyvillä mielin ja hymyssä suin.

Loppiaisena Kesti täyttää 60 vuotta.

”Jo 45-vuotiaana laskin, että 60-vuotiaana joudan jäädä eläkkeelle. Sen verran rankkoja nämä hommat ovat”, hän kertoo ajatuksestaan nauttia eläkepäivistä.

Kesti ei usko, että eläkkeellä tulisi pulaa tekemisestä. Jo keskiviikkona hän matkaa Unkariin Budapestiin: aktiivinen uimari lähtee kokeilemaan sikäläisiä kylpylöitä ja niiden vesiä.

Jukka Leinonen

Kohti eläkettä. Kalevan ilmoitusjohtaja Harri Kesti suuntaa eläkkeelle. Hän ehti työskennellä Kalevassa 30 vuotta, ja jo sitä ennen teki kymmenen vuoden ajan lomituksia opintojen ohessa. Harri Kestiä eläkkeellä saattelemassa asiakaspalvelupäällikkö Anu Teeriaho (vas.) ja ilmoitussihteeri Ulla Junnonaho.

Artikkelin lähde Kaleva