Uuden ajan kevyempi requiem

Konsertti

Frigyes Hidas: Requiem. Johtajana Kari Westman. Pohjan sotilassoittokunta sekä solistit Airi Tokola, Sari Hourula, Tuomas Katajala, Markku Liukkonen. Kamarikuoro Aiolos, Tuiran kamarikuoro, Cassiopeia. Oulun tuomiokirkossa 3.11.

Unkarilainen Frigyes Hidas (s.1928) määrittelee itsensä viimeiseksi romanttisen tyylin säveltäjäksi. Hidas on kyllä muutakin kuin vain romantikko.

Hänen Requiemissään kuului vaikutteita myös barokista, kansanmusiikista, ja paljon myös uudemman ajan musiikista, varsinkin soinnutuksen ja rytmiikan suhteen.

Mielenkiintoista oli se, että sävellys tuntui osin ristiriitaiselta. Kuoleman läsnäolo ja dialogi iankaikkisuuden kanssa oli saatu verhoiltua suhteellisen kevyeen muotoon.

Osansa erilaisuuden vaikutelmasta johtui varmasti siitä, että tavanomaisen jousiorkesterin sijasta Hidas oli päätynyt käyttämän puhallinorkesteria.

Teknisesti Kari Westmanin johtama Pohjan sotilassoittokunta selvitti teoksen asiallisesti, mutta kokonaisuudessa oli silti jotain jäsentymätöntä ja hätäistäkin.

Paineet kuitenkin hellittivät aste asteelta ja teoksen edetessä päästiin jo sielukkaamman tulkinnan tasolle.

Solistit Airi Tokola, Sari Hourula, Tuomas Katajala sekä Markku Liukkonen olivat oma tiivis nelikkonsa kokonaisuuden keskellä, mutta sisäinen roolijako oli monivivahteinen.

On makuasia, pitääkö dramaattiseksi sopraanoksi luonnehditun Airi Tokolan tulkinnasta. Ainakin se oli dramaattinen. Samalla se oli myös dominoiva.

Mezzosopraano Sari Hourulan tulkinta taas oli maltillisempi ja tarkemmin kokonaisuutta seuraileva. Se taipui kauniisti musiikin vaatimaan suuntaan ja jäsensi suuria kokonaisuuksia selkeästi omalta osaltaan.

Miesnäkökulmaa edustavat Tuomas Katajala ja Markku Liukkonen olivat turvallisia ja varmoja olkapäitä, jota hoitivat osuutensa eleettömän komeasti ja laadukkaasti.

Suuri kuoro oli se mielenkiintoisin elementti. Nuorista laulajista koostettu kokoonpano oli kokonaisilmeeltään kevyt ja notkea sekä ilmaisussaan yhtenäinen. Teknisesti se oli vahvoilla ylä- ja alarekisterissä ja hennompi keskirekisterissä.

Kuoro oli loppujen lopuksi se kolmikannan primus motor, joka piti punaisen langan tulkinnassaan esillä läpi esityksen. Sen osuus oli yhtenäisin ja kaunein.

Risto Haapsamo

Artikkelin lähde Kaleva