Vetäjäpula kiusaa nuorisoseuroja

Maria Aitamurto

HAUKIPUDAS-KIIMINKI Vuosikymmeniä toimineiden nuorisoseurojen väki ei ole lannistunut aikojen paineessa. Usko nuorisoseuran tulevaisuuteen on kova ainakin viikonloppuna pitkää taivaltaan juhlineissa Kellon nuorisoseurassa ja Kiimingin Alakylän Toivolan nuorisoseurassa.

Kellon nuorisoseuran puheenjohtaja Juhani Kemi vakuuttaa, että nuorisoseuran toiminta aaltoilee muttei kuole.

”Nuorisoseura koetaan omana, oman kylän talona ja seurana. Toimintaa halutaan tukea ja halutaan pitää talo kunnossa. Seurantalolla halutaan järjestää tilaisuuksia ja siellä halutaan harrastaa”, hän kertoo.

Kellon nuorisoseura juhli viikonloppuna 110-vuotissyntymäpäiväänsä -seura on vanhin toiminnassa oleva nuorisoseura Pohjois-Pohjanmaalla.

Kiimingin Alakylän Toivolan nuorisoseura taas juhli 80-vuotista taivaltaan. Juhlatoimikunnan puheenjohtaja Matti Kontio näkee nuorisoseuraliikkeen tilanteen hyvänä.

”Kun kunnissa on nyt tiukkoja aikoja, nuorisoseuroilla voi olla siinä saumaa. Seurat pystyvät tuottamaan palveluja, mitä kunnat ovat perinteisesti tuottaneet”, Kontio sanoo.

Harrastajia riittäisi

Nuorisoseuran suurimpana ongelmana Kemi pitää pulaa hyvistä vetäjistä. Harrastajia ja osallistujia hänen mukaansa riittäisi.

”Ongelma on sama kuin monella muulla harrastusjärjestöllä, vetäjiksi ei ole tunkua. Ennen tätä työtä tehtiin talkoilla, nykyään kaikesta pitäisi maksaa. Ja vaikka maksaisi vähän, halukkaita ja osaavia vetäjiä ei tahdo löytyä.”

Kontio sanoo, että seuratoiminnan haaste on yhteistyö.

”Seuroja ja järjestöjä on paljon, ja jokainen touhuaa omalla sarallaan. Pitäisi löytää se kokonaisuus. Verkostoitumisesta olisi hyötyä: tiedettäisiin mitä ja miten muualla tehdään”, hän arvelee.

Uutta muuttajapolvea on saatu houkuteltua mukaan toimintaan sekä Kellossa että Toivolassa.

”Pyrimme siihen, että uutta verta tulisi mukaan. Muuttajat tuovat aina terveisiä tullessaan”, Kontio kehuu avartavia ajatuksia.

Kontio toteaa, että aktiivisia ihmisiä tarvitsee jokainen seura. Seuran toimintaa ja olemassaoloa pidetään hirvittävän tärkeänä, mutta toimijoita ei koskaan ole liikaa.

Talo on ylpeys

Komeat talot ovat Toivolan ja Kellon nuorisoseurojen ylpeyden aiheita.

”Jos joku järjestö nyt aloittaa toimintaansa, ei se ensimmäisenä mieti oman toimitalon tekemistä. Ennen vanhaan oltiin pitkäkatseisia. Seurantalot on paitsi kulttuuriarvo koko Suomelle myös hyvä paikka harrastaa”, Kontio pohtii.

Sunnuntain juhlien yhteydessä Kellon nuorisoseura juhli vuonna 1964 rakennetun seuratalon ravintolaosan kattoremontin valmistumista. Tavallaan ohjelmassa oli uudistuneen talon tupaantuliaiset.

Seurojen toiminta ei kuitenkaan keskity vain seinien maalaamiseen. Kontio pitää nuorisoseuratoimintaa nimensä mukaisesti ennen kaikkea nuorten toimintana. Toivolassa järjestetään toki paritanssikursseja aikuisille ja tiloissa harjoittelee itämaisen tanssin ryhmä, mutta nuorisokahvila täyttää tilat kaksi iltaa viikossa.

”Siellä on silloin melkoinen sähinä päällä”, Kontio hymyilee toimivalle talolle.

Tanhuinnostus viileni

Toivolassa ei Kontion mukaan harrasteta lainkaan nuorisoseuroille perinteisiä tanhuja ja näytelmiä. Kymmenen vuotta sitten nämä toiminnot vielä pyörivät, mutta ne ovat jääneet aktiivisten vetäjien puutteessa.

Kemi kertoo, että Kellon nuorisoseuralla vallitsi valtava lastentanhuinnostus vielä 1980-luvulla. Parhaimmillaan lapsiryhmissä oli 200 tanhuajaa. Nykyään tanhua nuorisoseuralla harrastavat kalkkikset, aikuisten tanhuryhmä.

”Kysyntää on ollut koko ajan, lapset olisivat halunneet harrastaa, mutta pätevistä ohjaajista on ollut pulaa. Vuodenvaihteen jälkeen on tarkoitus taas aloittaa lasten ryhmä”, Kemi kertoo.

Vaikka seuran omia toimintaryhmiä ei monta olekaan, tapahtumaa kyllä riittää, Kemi sanoo. Esimerkkinä hän mainitsee perjantaisin talolla harjoittelevan sekakuoron. Nuorison näytelmäryhmä on toiminut syksystä asti, ja nuorisoklubi taas järjestää omin voimin nuorten diskoiltoja. Lisäksi kunnan nuorisokahvilaa pidetään kerran viikossa seurantalolla.

Ajan haasteisiin pyritään vastaamaan järjestämällä kylän asukkaiden toivomaa toimintaa, kun hyvät tilat ovat olemassa. Tällaisesta esimerkki on kantritanssi.

”Koko ajan on tehty jotain, vaikka ei ihan yhtä sankoin joukoin kuin joka ilta ennen vanhaan.”

”Yleensä kun nuorisoseurantalolla on tehty remonttia, se on innostanut väkeä toimintaan. Harras toive ja tavoite on, että vaikka uusin remontti ei tuonut lisää tilaa, se toisi uutta intoa tehdä tätä toimintaa”, Kemi sanoo.

Hän toteaa, että puolen miljoonan remonttihankkeesta seura ei selviä ilman lainarahoja. Vuosittaiset kalajuhlat ovat silloin tällöin hyvä tulonlähde. Nyt haastekampanjalla saadaan katettua remonttikuluja, ja yleensä toimintaa pyöritetään vuokratuloilla. Kirjaston lisäksi seurantalolla pidetään muun muassa häitä ja huutokauppoja.

Jäsenmaksun nuorisoseura on perinteisesti pitänyt alhaisena.

”Kaikki lapset eivät voi lähteä ja osallistua kalliisiin harrasteryhmiin. Me pyrimme tarjoamaan harrastusmahdollisuuksia kaikille”, Kemi perustelee.

Artikkelin lähde Kaleva