Energiastrategia valittavana

Kaupunginvaltuutetut linjaavat Oulun Energian tulevaisuutta tänä iltana

Kari Sankala

OULU Kaupunginvaltuuston kokouksessa pitäisi tänä iltana tehdä linjaukset Oulun energiastrategiaksi. Linjaus vaikuttaa suoraan Oulun Energian tulevaisuuden näkymiin. Suurin poliittinen kiista käydään siitä, miten Oulun Energiaa pitää kehittää jatkossa.

Kaupunginvaltuustossa ener­giastrategiset linjaukset jäivät maanantaina 8. lokakuuta valtuuston puheenjohtaja Jorma Yypänahon (kok.) esityksestä yksimielisesti pöydälle. Yypänaho perusteli esitystään tiukalla tilanteella, jossa valtuuston päätös ei ollut missään nimessä ennakoitavissa. Niinpä energiastrategiasta on neuvoteltu Yypänahon johdolla useaan otteeseen kuukauden aikana.

Useita vaihtoehtoja

Maanantaina valtuutetuilla on useampia vaihtoehtoja, olipa valtuustoryhmien edustajien neuvottelutulos mikä tahansa.

Valtuusto voi hyväksyä kaupunginhallituksen ehdotuksen energiastrategiaksi, joka mahdollistaa Oulun Energian yhtiöittämisen varsin pitkälle.

Toinen vaihtoehto on linjata strategiaa nykyisen toimintamallin mukaisesti. Oulun Energia jatkaa kunnallisena liikelaitoksena.

Kolmanneksi esillä on ollut sosiaalidemokraattien välitysmalli, jossa Oulun Energian emo-osa säilyy kunnallisena liikelaitoksena, mutta tuotannollisia osia voitaisiin tarpeen mukaan tulevaisuudessa yhtiöittää.

Kaikki mallit ovat ohessa esitetty kaavioin, joista SDP:n malli on pelkistetty haastattelujen perusteella Kalevan toimituksessa.

Luonnollisesti kaupunginvaltuusto voi palauttaa energiastrategian uudelleen valmisteltavaksi tai hylätä sen kokonaan. Myös asian jättäminen edelleen pöydälle on mahdollista.

Henkilöstö epäilee

Valtuustolle tuodaan maanantaiksi uutena aineistona lokakuun valtuustokeskustelussa puutteena mainitut lausunnot yhtiömallin verokysymyksistä sekä Oulun Energian henkilöstön saamasta ennakkoinformaatiosta.

Se ainakin on selvästi sanottu, että emoyhtiön on maksettava verotettavasta tulostaan veroa 29 prosenttia. Kunnallisella liikelaitoksella ei ole samalla tavalla verotettavaa.

Laajasta tiedotuksesta huolimatta Oulun Energian henkilöstön keskuudessa ihmetellään, ettei lukuisista tilaisuuksista ole kirjattu mitään pitävää paperille.

Suusanallisesti henkilöstön sanotaan jäävän emoyhtiön palkkalistoille. Asiasta on myös esittelykalvot.

Emoyhtiö Oulun Energia Oy vastaavasti vuokraisi tytäryhtiöilleen osaavia työntekijöitään.

”Mitä tapahtuu, kun suhdanteet muuttuvat eikä vuokratyöntekijöitä enää tarvitakaan? Mitä työntekijät sitten tekevät emoyhtiön laskuun? Nostavat palkkaa?” kysytään työntekijäpuolelta.

Myöskään eläkekysymysten käsittely ei ole vakuuttanut työntekijöitä.

Nykymallin ja yhtiömallin keskeisiä eroja on energialautakunnan katoaminen. Yhtiössä yhtiön asioita hoitaa osakeyhtiölain mukaisesti yhtiön hallitus. Välitysmallissakin emon alle mahdollisesti perustettaviin uusiin yhtiöihin kuten sähkön jakelusta vastaavaan verkkoyhtiöön valittaisiin erillinen hallitus, vaikka energialautakunta säilyttäisikin johtavan aseman itse Oulun Energian asioissa.

Yhtiöiden valvontavastuu kuuluu suoraan kaupunginhallitukselle, joka nimeää kaupungin edustajat yhtiökokouksiin, joissa yhtiöiden hallitukset sitten valitaan kaupunginhallituksen evästysten mukaisesti.

Maailma muuttunut

Energiapoliittisen ja -stra­te­gi­sen tarkastelun tarpeellisuutta on perusteltu sähkömarkkinoiden vapautumisella ja aivan uudella kilpailutilanteella. Oulun Energiassakin on mietittävä tilanne uudesta näkökulmasta. Johtopäätökset ovat sitten toinen juttu.

Kaupunginhallituksessa energiastrategiatoimikunnan mietintö eteni äänestysten jälkeen. Vasemmistoliitto esitti koko mietinnön hylkäämistä ja uutta mietintäkierrosta kunnallisen liikelaitosmallin pohjalta. Esitys hävisi äänin 11-2 SDP:n välitysmalliehdotukselle. SDP:n välitysyritys kaatui mietintöä vastaan äänestyksessä 8-3, kun vasemmistoliitto äänesti tyhjää.

Kaupunginvaltuustossa korostuvat suurten puolueiden linjausten lisäksi pienempien ryhmien näkemykset. Myös ryhmien sisällä asioista on erilaisia näkemyksiä.

Kaupungeilla monet keinot energia-alalla

Kari Sankala

OULU Suomen suurimmat kaupungit ovat järjestäneet energiahuoltonsa varsin monin eri tavoin.

Pääkaupungissa Helsingin Energia on kunnallinen liikelaitos, jonka toimintaa kehittää ja valvoo Helsingin kaupungin tekninen lautakunta.

Helsingin Energialla on yksi tytäryhtiö vesivoimayhtiö Oy Mankala Ab ja kaksi osakkuusyhtiötä: Suomen Energia-Urakointi Oy (65 prosenttia) tarjoaa sähköurakointipalveluja ja Vantaan Energia Oy (40 prosenttia) toimii naapurikaupungissa.

Helsingin teknisen lautakunnan puheenjohtaja, kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedotussihteeri Tatu Rauhamäen mielestä kunnallinen liikelaitos toimii hyvin. ”Energiamarkkinoiden vapauduttua on joskus puhuttu hidasliikkeisyydestä, mutta kaupungin organisaatio on joustanut, kun on ostettu jotakin. En näe tarvetta yhtiöittää. Sähkömarkkinalaki saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa jotakin.”

Helsingissä ei ole edes keskusteltu yhtiöittämisestä. ”Suurin etu on varmasti verotus tuloutuksen yhteydessä. Yhteistyön kannalta osakeyhtiöiden suuntaan ei ole ollut ongelmia”, Rauhamäki tiivistää.

Turun kaupunki yhtiöitti energiahuoltonsa vuonna 1995. Apulaiskaupunginjohtaja Juhani Määtän mielestä yhtiöittäminen on tuonut nopeutta ja joustavuutta operatiiviseen toimintaan. Vastaavasti demokraattinen kontrolli, monopolien sähköverkko- ja kaukolämpötoimintojen julkinen läpinäkyvyys ovat vähentyneet, Määttä mainitsee mahdollisena epäkohtana.

Määttä sanoo Turun Energian tulouttavan enemmän kaupungille kuin aiempi kunnallinen laitos. Yleensä ottaen Määttä sanoo energia-alalla olevan jatkuvasti liikkeellä laitosten ostajia.

”Jotkut, lähinnä kokoomus ajoi koko toiminnan myyntiä englantilaisille. Niinpä Turun Energia oli helppo yhtiöittää vasemmiston tuella kunnalliseksi”, Määttä naurahtaa turkulaista politiikkaa. Määttä toimi ennen Turkua Oulun kaupungintalolla suunnittelupäällikkönä.

Viimeisimmät kaupunkien energian tuotantoon liittyvät uutiset ovat tulleet valtakunnan tasolla Espoosta. Espoon kaupunki ja E.ON Energie AG tekivät sopimuksen, joka päästi saksalaisen energiajätin pörssiyhtiö Espoon Sähkö Oyj:n osakkaaksi 34 prosentin omistusosuudella. Rahaa tuli Espoon kaupungille 954 miljoonaa markkaa, jolla pyörittäisi Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystointa kahdeksisen kuukautta.

Espoon kautta saksalaiset saivat omistusta Espoon Sähkö Oyj:n tytäryhtiöihin kuten Joensuun Energia Oy:öön. Saksalaisilla on optio ostaa espoolaisten energiahuoltoa jatkossa vielä lisää.

Tampereella on liikelaitosvetoinen energiahuolto. Tamperelaiset yrittivät toimia valtakunnallisilla sähkömarkkinoilla aktiivisesti. Myynti oli hyvä ja sopimuksia ropisi laariin. Valitettavaa Tampereen kannalta oli se, että sähköä myytiin ulos alle hankintahinnan.

Niinpä Tampere on linjannut oman energiastrategiansa vasta uudelleen. Tampereella keskitytään oman kaupungin asioihin kaupunkilaisten etu mielessä ja annetaan kansainvälisten, suurempien toimijoiden huseerata muualla rauhassa.

Vakaasti omaa mieltä

Kari Sankala

OULU Poliitikkojen mielipiteet Oulun energiastrategiasta ja Oulun Energian tulevaisuudesta ovat vankat ja vakaat vaikka hyvin erilaiset ja vastakkaiset. Heidän keskuudessa vallitsee varsin laaja yksimielisyys, että energiastrategiaa voi pohtia vakavasti.

Näkökohtiin tulee ristiriitoja, kun strategiaehdotuksessa edetään viidenteen ja kuudenteen lukuun, joissa käsitellään organisaation perusrakennetta ja hallintoa eli yhtiöittääkö vai ei.

Yhtiöiksi

Energialautakunnan puheenjohtaja Pekka Heikkilä (kesk.) on tiukasti kaupunginhallituksen esityksen takana.

Heikkilän mielestä nykyinen toimintamalli ei pelaa, sillä energiatoimialalla törmätään jääviysongelmiin. Energialautakunnan jäsen ei voi olla esimerkiksi Turveruukki Oy:n hallituksen jäsen. Energiatuotantoon ei saada luotua yhden johdon alaisuuteen katkeamatonta ketjua turvesuolta sähkökatkaisijaan. Tämä on Heikkilän mielestä asian ydin.

”Juuri muuta ratkaisua ei ole kuin yhtiöittää”, Heikkilä sanoo ja viittaa kunnallisen liikelaitoksen Oulun Energian vaikeuksiin toimia osakeyhtiöiden joukossa energiamarkkinoilla.

”Osakeyhtiöissä on selkeät oikeuskäytännöt, kun kunnallisella puolella riittää pelkkä valitus hankaloittamaan toimintaa. Se epäilyttää neuvottelukumppaneita. Sähkönmyyntiyhtiön perustaminen lykkääntyi juuri tästä syystä.”

Heikkilä varoittaa tässä yhteydessä puhumasta energian hinnasta, sillä se on sidottu markkinahintaan.

Heikkilän mielestä Oulun kaupunginvaltuusto pystyy edelleen linjaamaan tuottotavoitteet ja investoinnit. Kaupunginhallitus vain evästää yhtiökokouksen edustajat oikein ja valvoo, että yhtiön hallitus toimii evästysten mukaisesti.

”Kaupunginhallitus voi pyytää ylimääräisen yhtiökokouksen koolle ja vaihtaa koko yhtiön hallituksen, jos tarve vaatii”, Heikkilä vakuuttaa demokraattisen valvonnan toimivan. ”Pääasia on se, että yhtiö toimii tehokkaammin kuin kunnallinen liikelaitos”, Heikkilä perustelee.

Liikelaitoksena

Vasemmistoliiton Seppo Moilanen on tasan päinvastaista mieltä kuin Heikkilä. Moilasen mielestä energiastrategiassa ehdotetut toimenpide-esitykset eivät paranna Oulun Energian kilpailukykyä sähkömarkkinoilla.

”Sähkönmyyntiyhtiön perustamisessa on nähty, että hinta karkaa. Oulu perustelee korotuksia markkinahinnoilla ja kuitenkin pääosa sähköstä tehdään Toppilassa itse. Tuotantohinta ei ole noussut.”

Moilasen mielestä strategiassa oltaisiin turhaan muodostamassa yhtiöitä yhtiöiden päälle, jotka eivät olisi kenenkään valvonnassa. ”Energiahuolto on mielestämme peruspalvelu, joka on rakennettu verovaroin. Hyöty tästä kuuluu oululaisille: halpa energia ja hyvät palvelut. Nyt yritetään matkia suurten energiayhtiöiden pöljyyksiä. Pitkän tähtäimen tavoitteena on varmasti myydä paloina pois koko Oulun Energia.”

Moilanen arvostelee sitä, ettei kunnallisen liikelaitoksen mallia ole vaivauduttu edes selvittämään strategiavalinnoissa. ”Konsultilla on ollut tavoitteena yhtiöittää.”

Välimuoto

Oulun sos.dem. työväenyhdistyksen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Vesa Saarisen mielestä emo-osan on säilyttävä kunnallisena liikelaitoksena Oulun Energiana ja ulkopuolisista tekijöistä riippuen katsottaisiin, voidaanko osia yhtiöittää erikseen.

”Malli on käytössä Helsingissä. Omistus on puhtaasti kaupungin demokraattisessa valvonnassa.”

Saarisen mielestä Heikkilän mainitsemat jääviysongelmat ovat kunnallislain kannalta tulkintaa, sillä jääviys tulee eteen, jos kyse on henkilökohtaisesta hyödystä. ”Kyllä hallituksiin löytyy aina kelpojäseniä. Ongelmia syntyy sitten, jos sama henkilö istuu tuotantoyhtiön ja myyntiyhtiön hallituksessa. Koko tarjousketjuhan olisi sisäpiirikauppaa.”

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva