Artikkelin lähde Kaleva
Museopolku Raumalta Ouluun
Taina Myllyharju haluaa jämäköittää taidemuseon profiilia ja sen kokoelmapolitiikalle kirjallisen ohjeistuksen
Sirpa Heikkinen
OULU Salon taidemuseossa. Hetkinen. Ei ole paikalla... taitaakin tulla juuri.
Luurin kuuluu tarttuvan Oulun taidemuseon johtajaksi juuri valittu FM Taina Myllyharju (s. 1968). On ehtinyt Oulusta perjantaiksi Saloon.
”Kulttuurilautakunta esitti toiveen, että voisin aloittaa Oulussa viimeistään helmikuun alussa 2002. En nyt ole yhtään vielä miettinyt enkä ajatellut, miten tämä käytäntö hoidetaan.”
Käytännön piiriä ovat Nokian palveluksessa oleva suunnittelijapuoliso, kaksi- ja puolivuotias lapsi, asunnonhankinta, sisar miehineen ja lapsineen Oulussa...
”Voi kauhistus että oikein pitää kehuu itteänsä? Sanotaan näin, että siitä on varmaan etua, että olen tämmönen nuori. Avoin uusille ideoille. Ehkä minulla on toisenlainen koulutus kuin niin sanotulla vanhemmalla sukupolvella. Olen esimerkiksi opiskellut museologiaa. Mulla on johtamisen erikoisammattitutkinto.”
”Haluan satsata henkilökuntaan hyvin paljon. Se on kaiken aa ja oo. Asia mistä haluan pitää huolta. Uskoisin olevani aika innostava ja avoin ja optimistinen enkä pelkää esiintyä julkisuudessakaan. Osallistun mielelläni.”
Turku, Alajärvi, Salo...
Kyllä vain, Raumalta alunperin kotoisin oleva Taina Myllyharju tietää hyvin toisen taannoisen pitsi- ja jaarituskaupungin asukkaan Maarit Pyökärin, joka siirtyi niin ikään oululaiseen kulttuurilaitokseen johtajaksi - nimittäin teatteriin ja on jo ehtinyt Oulusta pois.
”On tavattu raumalaisissa taiteilijapiireissä.”
Sieltä vanhasta Raumasta kulttuurihistoriallisesta museosta aukesi museopolku 1987 - jo ennen opiskelua Turun yliopistossa 1988-1995: Valmistumisen jälkeen paikka Turun yliopiston taidehistorian oppiaineen assistenttina, sittemmin ensimmäisenä museolehtorina kolmen vuoden ajan Alajärvellä Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseossa/Nelimarkka-museossa.
”Saloon taidemuseon johtajaksi meitä haki lähemmäs kolmekymmentä keväällä 1997. Olin silloinkin nuorin ja minut valittiin.”
Valintaprosessi nostatti kuitenkin metelin, niin että vasta tammikuussa 1999 korkeimmasta hallinto-oikeudesta tuli päätös, että valinta oli ollut pykälien mukainen.
”Tulin Saloon maaliskuussa 1998 viransijaisena kun kaupunginhallitus totesi, että työt pitää saada alkuun. Täällä oli silloin tekeillä ihan uusi museo. Piti aloittaa niinko tyhjästä. Siitä se mun taksamittari tavallaan lähti liikkeelle.”
Salon kaupungin kokoelma on sittemmin karttunut 400 teoksesta 1 300 huolehdittavaan.
Entäs Salon ja Oulun suhdeluvut?
”Salon taidemuseossa meitä on kuusi vakituista kokopäiväistä ja jonkun verran tilapäistä henkilökuntaa. Kokonaisuutta pyöritetään vajaalla kahdella miljoonalla markalla vuodessa. Oulussa on yli puolet isompi organisaatio ja semmonen viiden miljoonan markan budjetti.”
Haaste kiinnosti.
Museonjohtajat
Suomen museonjohtajat ry:n hallituksessa tuleva Oulun taidemuseon johtaja Taina Myllyharju istuu yhdessä nykyisen, eläkkeelle jäävän johtajan Ullamaria Pallasmaan kanssa.
”Aika paljon tällä pienellä yhdistyksellä on tapaamisia. Huhtikuussa meillä oli museojohtajien kokous Oulussa, että silloin nyt viimeksi ainakin ollaan enämpi oltu tekemisessä. Ja valtakunnalliset taidemuseomuseopäiväthän järjestettiin meillä täällä Salossa ihan muutama viikko sitten. Silloin tavattiin. Ei itse asiassa kauheesti ehditty jutella.”
Kuluneen viikonhan Ullamaria Pallasmaa on ollut lomalla.
Linjausta Ouluun
”Minun pointtini mitä pidän koko ajan yllä on, että museotyöstä kerrotaan paljon. Kerrotaan enemmän.”
”Taidemuseon tehtävää ja tavoitetta täytyy miettiä sulassa sovussa koko Oulun kaupungin strategian kanssa. Kehittää asiakaspalvelupuolta ja saavutettavuutta. Jämäköittää museon profiilia. Oulun taidemuseo on näyttelytoiminnallaan aika paljon painottanut nykytaiteeseen. Puhua ja kertoa voisi enemmän vielä semmoisista asioista, joista ei taiteen ulkopuolella kehdata, osata, uskalleta puhua tai kirjoittaa. Taideteosten välityksellä vaikeitakin asioita on vähän helpompi käsitellä.”
Saavutettavuus on sana, joka pääsee Taina Myllyharjun suusta useammin kuin kerran. Siis mitä se on?
”Pitää sisällään niin sosiaalisen, fyysisen kuin psyykkisen puolen. Ylipäätään ettei esteitä olisi, se on saavutettavuutta. Että museotila on kaikille mahdollinen. Kulku esteetön. Että taidemuseo myös tunnetaan. Että kaikki väestöryhmät tietävät sen olemassaolon, että sinne voi ja uskaltaa tulla. Ettei olisi rahallisia esteitä, etteivät pääsymaksut olisi korkeita. Että sinne pääsee pyörätuolilla, kainalosauvoilla...”
”Ja taidemuseon henkilökunnan minua haastatellessa oli jo juttua, että kokoelmapolitiikalle on tarkoitus saada aikaan kirjallinen ohjeistus eli että mimmoinen on Oulun taidemuseon kokoelmapolitiikka, mitä hankitaan, minkä takia jne.”
Uudet yhteistyömuodot niin ikään kiehtovat tulevaa johtajaa. Teatterikorkeakoulun aikuiskoulutusyksikkö on käynnistelemässä koulutusta, jonka sydänkohteena ovat museot. Onko Salon taidemuseo jo osoittanut kiinnostuksensa asiaa kohtaan tai tuleeko Oulun taidemuseo olemaan sellainen?
”Asia todella kiinnostaa, mutta meillä Salossa riittää muutenkin vielä tekemistä. Oulussa asia varmaan ajankohtaistuu. Toisaalta tarvitaanko linkkiä Helsingistä, ammattiteatteri on Oulussa ja näin paikalliset voimat saatavilla.”
jukka leinonen
Aa ja oo. ”Aineista, tavaroista ja tarvikkeista pystyy aina niistämään. Mutta henkilöstöön pitää satsata”, kuuluu tulevan Oulun taidemuseon johtajan Taina Myllyharjun johtoajatus.
Artikkelin lähde Kaleva