Muistoja pohjolasta

Konsertti

Oulaisten musiikkiviikot: Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri johtajanaan Juha Kangas, solistina Reijo Tunkkari (viulu., Tapani Tirilän valmentama Oulaisten nuorisokuoro. Merkuriussalissa 31.10.

1970-luku tuotti paljon hyvää musiikkia, mutta parina viime vuosikymmenenä tuon ajan muisteleminen ei ole ollut muodissa. Monet myöhemmät suomalaisen taidemusiikin kansainväliset läpimurrot ovat hallinneet horisonttia.

Mutta tiedämme myös sen, että kieltämisen kautta päädytään useimmiten vaiheeseen, jolloin uudelleen muotiin noussut tyyli saa retro-etuliitteen ja sitä myötä trenditietoisimman kansanosan hyväksynnän.

On retroa istua Eero Aarnion muovituoleissa ja sisustaa Maija Isolan unikoilla, joihin kansa pääsi varsinaisesti käsiksi 1970-luvun alussa.

Retroksi pääsee myös pysymällä paikallaan, kuten on käynyt esimerkiksi Oulun kaupunginteatterin arkkitehtuurille. Samalle suosikkilistalle kuuluu Oulaisten ainoa keskustahotelli.

Aulis Sallisen Kieliopillinen sarja op. 28 (Suita grammaticale) vuodelta 1971 synnytti kaupunginteatterimaisessa arkkitehtuurin selkeydessään lähes vastaavia tunteita kuin yllä mainitut asiat; ainakin eläviä muistikuvia Tapiolan kuoroista ja kellolahkeisista housuista; sekä säveltäjästä, jonka oma tyyli ei ole vielä kypsynyt.

Esitys toki edusti tätä päivää. Kuoron osuudet olivat sopivasti omanarvontuntoisia, iskeväksi hiottuja hamaan kansojen välinen ystävyys -tyyliseen huipennukseen saakka, jossa käydään englannin- ja venäjänkielistä dialogia ”kontrapunktisessa rinnakkainolossa”.

Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri hoiti osuutensa sarjassa ammattimaisesti, muttei äärimmäisen herkkätuntoisesti.

Sarja onkin kuin kirveellä veistetty ajatellen Sallisen myöhempää taipumusta väreillä maalailuun, herkkyyttä orkesterinkäyttäjänä.

Kokkolalaisten muu konserttiohjelma sisälsi Sallisen Aspekteja Peltoniemen Hintrikin surumarssista (1969/1981). Pehr Henrik Nordgrenin Pelimannimuotokuvia op. 26 (1976) ja Erik Bergmanin teoksen The Maestro and His Orchestra op. 136, joka on sävelletty 1996 Kuhmon Virtuoosien kapellimestarin Peter Csaban viulismin innoittamana.

Etenkin Aspekteissa ja Pelimannimuotokuvissa kyse oli orkesterin ruisleivästä, joten soitossa pystyttiin keskittymään yleiseen taipuisuuteen ja kokonaisuuksien puntarointiin.

Hienovirityksillä taiteilunhan kapellimestari Juha Kangas hallitsee. Tahallinen viimeistelemättä jättäminenkin kuuluu olennaisena osana hänen arsenaaliinsa menneitä ja nykyisiä pelimannisukupolvia kunnioittaen.

Bergmanin The Maestro and His Orchestra, jossa sooloviuluosuudet tulkitsi varmaotteiseen tapaan Reijo Tunkkari, liikkui pinnalta katsoen kauimpana perinteisestä pelimannihengestä, mutta sisäisesti nimenomaan Aspekteista ja Bergmanista saattoi löytää yhtäläisyyksiä.

Ikään kuin se pirstoutuminen, jonka eri puolia ja muotoja Sallinen 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa alustavasti tutkii, olisi Bergmanissa saavuttanut kypsän itsellisyytensä.

Tiukasti ottaen suomalainen musiikinhistoria ei mene näin, mutta kuka estää leikkimästä ajatuksilla ja aspekteilla.

ESKO AHO

Artikkelin lähde Kaleva