Testiryhmältä huutia pusikoille

Liisa Laine

OULU Vihreää pitää olla, mutta kunnon vihreää, ei mitään pusikoita!

Tällä perusteella Toppilansaaren asukastestiryhmä asettui tukevasti äänin 13-0 alueen kaavoituksen ensimmäisen lähtömallin kannalle.

Pari viikkoa sitten kokoontunut virallinen, teknisestä lautakunnasta ja muista päättäjistä koostunut kaavoitusseminaari oli aivan toisilla linjoilla. Reilusti yli puolet seminaarilaisista nimittäin kannatti kakkosmallia, mutta liputti toki varovaisesti myös ykkösmallin suuntaan.

Asukastestiryhmän ei tarvinnut olla poliittisesti diplomaattinen. Reippain ottein se iski kiinni asian ytimeen ja heitti teräviä huomioitaan kaavoittajien pureksittavaksi.

Kaavoitusarkkitehti Kay Bierganns vakuutti olevansa suorastaan yllättynyt ryhmän rohkeudesta ja asiantuntevasta otteesta.

Mallien suurimpia eroja ovat rakennetun alueen ja vapaan alueen suhde: ensimmäisessä luonto on kortteleiden sisällä ja toisessa niiden ulkopuolella.

Testiryhmän mielestä kortteleiden sisälle jäävä vaihtoehto on parempi, koska silloin puistoista pidetään huolta. Pusikoita Oulun kaupungissa on jo ihan tarpeeksi, täräytettiin kommenteissa.

Periaatteessa kakkosmalli jättäisi jäljelle enemmän alkuperäistä luontoa, mutta testiryhmä pelkäsi siitä muodostuvan jonkinlaista ei kenenkään maata, joka loppujen lopuksi jäisi hoitamatta.

Näin siitäkin huolimatta, että harvinainen valkovuokkolehto menetettäisiin.

Vilkkaissa keskusteluissa vilahtelivat näkymäakselit ja maamerkkirakennukset, pohdittiin palvelujen sijoittumisia ja näkymiä keittiön ikkunasta. Löytyipä yhtymäkohtia taannoiselta Helsingin matkaltakin: ”Tuohan on aivan kuin Katajanokalta...”

Yhdeksi visuaaliseksi lähtökohdaksi kaavoittajat ovat asettaneet vastarannan vanhat myllyt. Mutta onko varsinkaan SOK:n harmaa viljasiilo loppujen lopuksi sittenkään kovin komeaa ja kummallista katseltavaa, aprikoitiin ryhmässä.

”Ihan hyvä kysymys”, myönsi Bierganns.

Keskellä tiiviimpää

Ainakin yhdessä asiassa virallinen kaavoitusseminaari ja testiryhmä oli yksimielinen: alueen keskellä tulee olla tiiviimpää ja korkeampaa rakentamista kuin laidoilla.

Tulevan asuinalueen talojen korkeus on vielä ratkaisematta: kerrosalaneliöitä tulee joka tapauksessa noin 120 000 eli kolmen Meritullin verran. Asuntoja tähän mahtuu 1 400 ja asukkaita kolmisen tuhatta.

Testiryhmästä kimposi myös kysymys autojen sijoittumisesta eri vaihtoehdoissa. Ettei vain kävisi niin, että autot loppujen lopuksi valloittavat korttelipuistot?

”Sekin on aivan keskeisimpiä ongelmia, mutta onneksi sitä ei tarvitse vielä tässä vaiheessa miettiä”, totesi Bierganns.

Tälläkin kokoontumiskerralla kuultiin ryhmän jäsenten omia asiantuntijaesitelmiä. Vuorossa olivat Mirja Mykkäsen eläkeläisten asumista, Pirjo Koretin päiväkotia ja Juha Siitosen yhteisöjen toimivuutta koskevat puheenvuorot.

Toppilansaaren kaavoituksen apuna kokeiltava asukastestiryhmä on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Aiemmin sen työtä on seurattu Kalevassa 29.5., 12.7., 8.9, ja 22.9 2001. Seuraavan kerran ryhmä kokoontuu marraskuun lopulla.

Arkisto

Kaunista vai ei? Toppilansaaren kaavoituksessa on yhdeksi visuualiseksi lähtökohdaksi nostettu vastarannan säilytettävät myllyt. Asukastestiryhmässä pohdittiin, onko näkymä esimerkiksi SOK:n vanhalle viljasiilolle loppujen lopuksi kovinkaan komea.

Artikkelin lähde Kaleva