Tuonelan joutsen puki valkean korsetin
Eeva Kauppinen
Kabaree Kalevala lupaa kansalliseepoksen kaikille aisteille. Oulun ylioppilasteatterin ja Kinky Carnival Burlesque -ryhmän yhteinen tuotanto hengittää burleskia. Parrasvaloihin pääsevät tavallista verevämpinä Kalevalan kauniit ja rohkeat naiset.
– Ideana on tuoda Kalevala tähän päivään. Pienillä elementeillä. Ei niinkään, että modernisoidaan täysin kansalliseepos, ohjaaja Heidi Maria Huotari sanoo.
– Tässä näkyvät esimerkiksi tatuoinnit ja lävistykset, se meidän tarina Kalevalasta. Kalevala kestää aikaa just sen takia, että suomalaisuus etenee koko ajan: muuttuu, kasvaa ja jatkuu.
Tekijät tavoittelevat tämän päivän nuorten ja aikuisten näköistä Kalevalaa. Alaotsikkona on Raha, rakkaus ja valta. Käsikirjoittaja, Oulun ylioppilasteatterin jäsen Jarkko Remahl, nähdään itsekin näyttämöllä seppä Ilmarisen jykevässä hahmossa.
Kabaree Kalevala on teatterin, kabareen ja burleskin avoliitto. Burleskitaiteilijat tuovat näyttämölle sensuellia liikehdintää, leikittelyä, sulkia, korkeakorkoisia saapikkaita, pitsiä ja tiukkoja korsetteja.
– Oulun Kinky Carnival Burlesque -ryhmä on ollut itselle fanittamisen kohde. He lähtivät innolla mukaan, Huotari kertoo.
– Burleski tuo esitykseen sen visuaalisen maailman, jonka kuvittelee Kalevalaa lukiessa: kauniita naisia, mahtavia asuja ja maskeja suomalaista fantasiaa korostaen. Tanssit ovat tosi eteerisiä ja kauniita. Tässä ei mennä niinkään burleskin perinteiseen riisumiseen. Burleskitaiteilijat pyrkivät korostamaan esittämiensä hahmojen olemusta.
Huotarin ja Remahlin tulkinnan mukaan naiset ovat Kalevalan todellisia sankareita.
– Kalevalan miehethän ovat epäonnisia. Heille käy aika huonosti. Naiset porskuttavat eteenpäin.
Yksi vahvimmista on Louhi, jota esittää Krista Karttunen. Lintumaisiksi meikatut kasvot, kiiltävät saappaat ja ruoska – Pohjolan matriarkka saa dominan piirteitä.
Oulun ylioppilasteatteri ja Kinky Carnival Burlesque: Kabaree Kalevala – raha, rakkaus ja valta, ensi-ilta 31.3. kello 19 Valvenäyttämö.
Lisää verkossa
Katso kuvagalleria. kaleva.fi
FAKTA
Kalevalaa on versioitu sarjakuviksi ja Koirien Kalevalaksi
Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot, joka keräsi runoja Vienan Karjalasta ja Itä-Suomesta, julkaisi viisi erilaista Kalevalaa.
Sikermä-Kalevala vuodelta 1833 sisältää suppeita Lemminkäis-, Väinämöis- ja häärunoja.
Runokokous Väinämöisestä sai myöhemmin nimekseen Alku-Kalevala. Se ilmestyi myös 1833.
Kalevalan ensimmäinen painos eli Vanha Kalevala ilmestyi 1835.
Kalevala eli Uusi Kalevala valmistui 1849. Se oli muita versioita enemmän Lönnrotin oma luomus.
Koulu-Kalevala oli lyhennetty laitos ja valmistui 1861.
Koirien Kalevala Mauri ja Tarja Kunnas (1992).
Kalevala 1999 Kai Nieminen kirjoitti teoksen Uuden Kalevalan 150-vuotisjuhlan kunniaksi.
Sarjakuva-Kalevala Kristian Huitulan kuvittama kaksiosainen sarjakuvateos (1998 ja 2000) sisältää kansalliseepoksen kaikki 50 runoa.
Suomen lasten Kalevala Kirsti Mäkinen ja Pirkko-Liisa Surojegin (2002).
Kalevala nykysuomeksi Aulis Rintala (2006).
Avoin laitos Digi-Kalevala 2020
Kaleva
Kalevalaa on tulkittu suomalaisessa kulttuurissa ja julkisessa keskustelussa verraten kaavamaisesti. Tätä mieltä on tutkija Niina Hämäläinen.
– Nykylukijalle teoksen maailmankuva ja kieli avautuvat huonosti.
Kalevalasta ei ole kuitenkaan aikaisemmin toimitettu kriittisesti kommentoitua julkaisua.
Kordelinin säätiön rahoituksen turvin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ryhtyy toimittamaan avointa Kalevalaa eli kansalliseepoksen digitaalista kriittistä laitosta. SKS:lle myönnetty Suuret kulttuurihankkeet -apuraha on 224 000 euroa.
Kaikille avoin Digi-Kalevala julkaistaan 2020. Yhteistyössä on mukana tutkijoita Helsingin ja Turun yliopistoista.
Niina Hämäläinen on jo hahmotellut, millainen Kalevalan kriittinen editio voisi olla. Helmikuussa 2017 SKS julkaisi Kalevalan Aino -verkkojulkaisun. Se sisältää kolme toimitustasoa: Aino-runon sananselityksillä täydennettynä, Aino-runon tekstikriittisen analyysin sekä Lönnrot-asiantuntijan Väinö Kaukosen säetutkimuksen analyysin. Lisäksi julkaisussa esitellään Aino-runon sisältöä, runon kansanrunoaineksia ja Elias Lönnrotin toimitustapoja.
Artikkelin lähde Kaleva 31.03.2017.