Teatteri on aikuisten leikkiä
Näyttelijä Janne Raudaskoski antoi itselleen murhamysteerin pääroolin.
Eeva Kauppinen”Mä haluaisin lausua kaikille myös ihan mun henkilökohtaset tervetulotoivotukset tähän mun esikoisohjaukseen... Me ollaan kaikki erityisen ilosia siitä, että me voidaan esittää teille just tää näytelmä, sillä ekaa kertaa seuran historiassa me on löydetty teksti, joka istuu meidän voimavaroihin täydellisesti.”Näillä sanoilla Oulun kaupunginteatterin näyttelijä Janne Raudaskoski, joka esittää puheenjohtaja ja ohjaaja Risto Mäkelää, joka esittää poliisitarkastaja Carteria, toivottaa yleisön tervetulleeksi esitykseen.
Kaikki ei kuitenkaan ole valmista. Näyttämömestari Heli Karhu (Heli Haapalainen) nikkaroi vielä lavasteita. Ja näytelmän koira, Winston, on karannut.
Kyse on kirjoittajatrion Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields komediasta Pieleen meni, jossa esitetään Susie H.K. Brideswellin brittiläisen arvoitusdekkariperinteen hengessä kirjoittama Murha Havershamin (lue: Hävöshämin) kartanossa.Hämmentävää? Sekavaa? Kyllä, ihan tarkoituksella. Brittihitti on rakenteeltaan näytelmä näytelmässä. Kaikilla näyttelijöillä on kaksoisroolit. Tapahtumapaikkana on nuoren, varakkaan Charles Havershamin yksityishuoneisto aristokraattisessa englantilaisessa kartanossa 1920-luvulla. Pohjois-Pohjanmaan Polytekninen Draamaseura panee näyttämöllä parastaan.
Näyttelijä Janne Raudaskoski juhli tammikuussa 25-vuotistaiteilijauraansa näytelmässä Merenkulkija, joka jatkaa ohjelmistossa vielä maaliskuussa.
Parhaan komedian Olivier-palkinnon Isossa-Britanniassa 2015 voittanut, Pertti Sveholmin Oulussa ohjaama Pieleen meni olisi myös ollut hyvä juhlanäytelmä.
– Niin olisi! Itseasiassa juhlin vähän etuajassa, sillä virallisesti valmistuin Teatterikorkeakoulusta keväällä 1992. Minähän voin juhlia myös tällä, Raudaskoski virnuilee.
Raudaskoski on näytelmässä antanut itselleen murhamysteerin pääroolin.
– Olen myös draamaseuran vasta valittu puheenjohtaja. Olen tuottanut näytelmän, ohjaan sen ja näyttelen vielä tärkeimmän roolin. Aika itseään täynnä oleva mies.
Marraskuussa osa Oulun työryhmästä kävi Lontoossa katsomassa brittiversion The Play That Goes Wrong.– Lontoossa poliisitarkastaja oli raamikas ja näyttävä näky. Meidän draamaseurassa en nähnyt muita vaihtoehtoja kuin itseni Carterin roolissa, Raudaskoski veistelee.
Hän huomasi myös kulttuurieroja: suomalainen versus englantilainen tapa näytellä.
– Ihailtavaa oli keveys ja nopeus, mihin tässä itsekin pyrkii.
Uralla on useita huippukohtia ja mieleen jääneitä rooleja.
– Heti tulee mieleen Erkki Saarelan ohjaus Americako?, jossa minä ja Mikko Leskelä tehtiin kahdestaan kaikki 20 roolia.
– Amadeus-näytelmän Salieri, Niskavuoren Hetan Akusti, Tennessee Williamsin Kissa kuumalla katolla -draaman Brick. Kimmo Kahran ohjaamassa näytelmässä kiteytyi kaksi isoa teemaa: alkoholismi ja homoseksuaalisuus.
Miten viihdyt komedioissa?
– Hyvin, varsinkin silloin kun ohjaus on hyvissä käsissä. Komedian teossa pelataan paljon ajoituksilla. Työryhmän pitää ymmärtää rytmi samalla lailla.Raudaskoski on mukana improvisaatioteatteriryhmässä Örkit.
– Improvisaatioteatteri ruokkii muuta näyttelijäntyötä. Omasta mielestäni se on vapauttanut ja rentouttanut minua näyttelijänä kovasti. Kun tulee ikää, ymmärtää, että teatteri on aikuisten leikkiä.
Pieleen meni saa ensi-iltansa Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 11.3. kello 19.
Ensimmäinen koeyleisö kävi katsomassa Pieleen meni -komedian keskiviikkona. – Kun me on tätä menty läpi, kollegat ovat urhoollisesti koettaneet jaksaa hymähdellä. Kyllä tässä jo yleisöä odotetaan, näyttelijä Janne Raudaskoski sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva 04.03.2017.