Soitinseppä saa soinnin esiin
Rauno Härönen opiskeli yliopistossa, mutta valitsi käsityöammatin. Nyt hän viihtyy pajallaan Pikisaaressa.
Rutiinit kitaran puhdistamisesta kaulan säätöön ovat tulleet vuosien saatossa Rauno Häröselle tutuiksi. Ensimmäisen sähkökitaran hän rakensi 80-luvulla, ja sittemmin hän on perehtynyt myös muihin kielisoittimiin, kuten bassoihin ja mandoliineihin.
– Yhden viulunkin rakensin kerran, mutta sitä oli vaikea testailla, kun en osaa viulua soittaa.
Kitarankorjaajan ura ei ollut Häröselle itsestäänselvyys, sillä hän opiskeli aate- ja oppihistoriaa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Oulun yliopistossa. Todellinen kutsumus löytyi Härösen huomatessa, etteivät opinnot tuntuneetkaan omalta, jolloin hän päätti kouluttautua puusepäksi.
– Ajattelin sitä, että pitää oppia tekniikat ja työvälineet ihan turvallisuuden kannalta, Härönen muistelee alanvaihtoaan.
Härönen tervehtii sisään astuvaa soitinharrastajaa Markku Ritolaa, joka luovuttaa soittimensa Härösen huollettavaksi. Ritola sopii Härösen kanssa kitaransa perushuollosta ja kaulan korjauksesta.
– Olen oppinut luottamaan Raunoon, Ritola kertoo.
Ritolan kaltaiset vakioasiakkaat tuovat tämän tästä soittimiaan puhdistettavaksi ja säädettäväksi. Vaikka huoltotoimenpiteet ovat konkarille vaistomaisen tuttuja, hän paneutuu aina laaduntarkkailuun.
– Pidän siitä, kun pääsen soittamaan ja testaamaan.
Käsityöläinen tarttuu empimättä nauhojen vaihtoon ja kuivuudesta johtuvien pintahalkeamien korjaukseen, mutta esimerkiksi akustisen kitaran kannen uusimista hän harkitsee asiakkaan kanssa tapauskohtaisesti.
– Puhun asiakkaan kanssa korjauksen kannattavuudesta, jos korjaustyössä menee kauheasti käsityöläisen aikaa ja etenkin asiakkaan rahaa.
Huolto- ja korjaustöiden kiireiden salliessa Rauno Härönen rakentaa myös uusia soittimia alusta asti. Ihan noin vain kitaroita ei kuitenkaan synny. Asiakkaiden kitarahaaveiden tulee innostaa rakentajaa, ja yksittäiskappaleelle pitää olla hyvät perusteet.
– Jos asiakas tulee ja kertoo haluavansa tietynlaisen kitaran, ohjaan hänet ensiksi kitarakauppaan.
Härönen toteuttaa mielellään perinteisempiä vintage-kitaramalleja mukailevia projekteja. Hän kertoo esimerkiksi Fender Telecasterin olevan hyvä lähtökohta.
– Telecaster on kitaranrakentajalle vähän niin kuin tuoli muotoilijalle.
Materiaalivalinnoissa Härönen suosii kotimaisia raaka-aineita. Mikä tahansa takapihan koivu ei kuitenkaan käy, vaan soitinpuun pitää olla kuivaa ja käyttöön soveltuvaa.
– Esimerkiksi Puolangalla on yksi kaveri, joka tuo leppää metsästä.
Joskus hän tilaa puuta myös muilta soitinvalmistajilta.
Härönen kokee pitkät kitaranrakennusprojektit urheilusuorituksina.
– Olen tyytyväinen, kun suoritus on mennyt hyvin ja asiakas on lopputulokseen tyytyväinen.
Fakta
Kurssilla valmistetaan esimerkiksi kitaroita, bassoja ja mandoliineja.
Opetus Oulun kansainvälisellä koululla, osoitteessa Kasarmintie 4.
Opettajana Rauno Härönen.
Osallistujien enimmäismäärä on 18. Täydelle kurssille voi ilmoittautua varalle.
Oulu-opisto tarjoaa kädentaitojen
opetusta laajasti tekstiilityön, teknisen työn sekä erikoistekniikoiden kursseilla.
Käsityön opetus Oulu-opistossa ylläpitää perinteisiä käsityötaitoja ja työmenetelmiä sekä soveltaa ja kehittää niitä tämän päivän tarkoituksiin.
Ryhmissä aikaansaatu osaaminen näkyy opiston näyttelyissä.
Oulu-opistoon ja sen ohjelmiin voi tutustua: www.ouka.fi/oulu-opisto
Soittaminen kuuluu kitarankorjaajan työnkuvaan. – Pidän siitä, kun pääsen soittamaan ja testaamaan, Rauno Härönen sanoo. Rutiinit kitaran puhdistamisesta kaulan säätöön ovat tulleet Rauno Häröselle tutuiksi. Ensimmäisensähkökitaran hän rakensi 1980-luvulla. Runkoaihiosta syntyy vähitellen uusi soitin. Mikä tahansa takapihan koivu ei käy, vaan soitinpuun pitää olla
kuivaa ja käyttöön soveltuvaa. Rauno Härönen on ollut käsityöläisenä Oulun Pikisaaressa parisenkymmentä vuotta. Hän opiskeli aikoinaan
oppi- ja aatehistoriaa, kunnes päätti kouluttautua puusepäksi.
Artikkelin lähde Kaleva 20.03.2017.