Sekava tarina – maukas ooppera

Satuooppera

Oulun musiikkijuhlat. Prinsessa ja villijoutsenet. Sävellys Jaakko Kuusisto. Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun konservatorion yhteisprojekti. Ensi-ilta Oamkin salissa 25.3.

Säveltäjä Jaakko Kuusiston Prinsessa ja villijoutsenet perustuu H. C. Andersenin satuun. Libretisti Liselott Forsman on muuttanut tarinaa melkoisesti. Toki oopperaa varten tekstiä pitää karsia, mutta moni sadussa selkeä asia on käsittelyssä hämärtynyt.

Olennaista saduissa on jännittävyys (noidat, taiat, vaarat) ja hyvän ja pahan vastakkainasettelu (hyvä haltia/paha äitipuoli). Mukana on suotavaa olla myös eläinhahmoja. Ja prinssejä ja prinsessoita. Kaiken sinetöi pahan voittaminen sekä ”He elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka” -lopetus. Näin oli.

Kuusiston musiikki on toimivaa ja klassisen kaunista. Nättejä melodioita, tarttuvia rytmejä, vaihteleva soitinnus ja lyhkäisiä aariantapaisia, joista yhtä jopa huomasin hyräileväni pois ajaessani. Se on harvinaista nykyoopperoiden kanssa, niissä kun ei yleensä muistettavia melodioita esiinny.

Emma Mustaniemi lauloi pääroolin hyvin, muttei aina kuulunut isohkon orkesterin alta. Myös muut naissolistit, ilkeä äitipuoli-kuningatar Jenni Hietala ja hyvä haltia Anna Saaritsa, lauloivat vahvasti, mutta teksti jäi osin soiton alle.

Miessolistit – isäkuningas Tuomas Heikkilä, nuori kuningas Aki Saarela ja piispa Rami Mattila – saivat äänensä paremmin esiin.

Muut laulajat ja tanssijat olivat hämmentävän hyviä. En tiedä, olivatko he laulavia tanssijoita vai tanssivia laulajia – hienosti hoitivat kumpaakin tointa yhtä aikaa. Tansseissa minua häiritsivät robottiliikkeitä matkivat käsieleet, jotka eivät oikein istuneet muuhun tanssi-ilmaisuun.

Esa Heikkilän johtama Oulu Festivo soitti aktiivisesti ja meheväsointisesti, piti tunnelman ja musiikillisen jatkumon yllä joka hetki. Erityisplussat pianisti Kaisa Pulkkaselle ja lyömäsoittaja Eero Tekoniemelle.

Näyttämökuva oli yliminimalistinen: ei mitään lavasteita. Hassua oli se, että alkuhämmästyksen jälkeen seikkaa ei edes juuri huomannut.

Ylhäältä pudotettu valoverho oli yksinkertaisuudessaan ja toimivuudessaan huikea oivallus. Takaseinälle heijastetut videoklipit olivat kerrankin esteettisesti toimivia. Parasta oli meren illuusio ja siihen yhdistetyt tanssijoiden aaltokuviot.

Ooppera oli hyvä ja mukava. Mikko Korsulaisen ohjaus oli elävä. Jokusen rauhallisemman hetken olisin tahtonut mukaan, mutta varmaan haluttiin luoda tiivis kokonaisuus, jossa ei lapsille pitkästymisen mahdollisuuksia anneta.

Minä tosin olin pitkästyä pitkitetyn noita ja piispa -kohtauksen aikana, mutta ilmeisesti vika oli minussa, koska sen aikana viereisen perheen pikkulapsi sanoi: ”Äiti, pidä musta kiinni.” Siis tehosi.

Hanna Laulajainen

Satuoopperassa laulaa muun muassa Jaakko Yrjänä.

Artikkelin lähde Kaleva 27.03.2017.