Särmät teräviksi

Oululaislähtöinen viulisti Anna-Maija Hirvonen haastaa itsensä musiikkijuhlien mestarikurssilla.

Elina Ursin tekstit // Jarmo Kontiainen kuvat

Skaalat, kaksoisäänet ja kolmisoinnut kantautuvat Oulun ammattikorkeakoulun musiikkiluokan eristetyn oven läpi käytävään, kun viulisti Anna-Maija Hirvonen lämmittelee sormiaan ja valmistautuu aamun oppitunnille, Oulun musiikkijuhlien mestarikurssille.

Oululaislähtöinen Hirvonen on viuludiplomin suorittanut ammattilainen sekä Suomen kansallisoopperan orkesterin toisen viulun varaäänenjohtaja. Juuri siksi mestarikurssi on viuluopinnot ja -tunnit jo taakseen jättäneelle Hirvoselle kallisarvoista opetusta.

Pitemmittä puheitta mestarikurssin opettaja Mihaela Martin menee suoraan asiaa, ja jatkaa siitä, mihin Hirvonen eteni edellispäivän oppitunnilla.

Nuottitelineellä on Gabriel Faurén A-duuri viulusonaatin nuotit. Sonaatti on sävelletty viululle ja pianolle, mutta tällä kertaa Hirvonen soittaa yksin ilman säestäjää, Oamkin pianonsoiton ja säestyksen lehtoria Outi Rahkoa.

Koska mestarikurssille pääseminen on harvinaista herkkua, Martinin opetusta on kuuntelemassa kaksi muuta kurssilaista, mutta se ei häiritse lukemattomia koesoittoja läpikäyneen Hirvosen keskittymistä.

Ensitahtien jälkeen Martin pysäyttää soiton ja pyytää Hirvosta ottamaan fraasin uudestaan, pakottamatta ja rennommin. Hirvonen nyökyttelee ymmärtämisen merkiksi, henkäisee syvään ja aloittaa uudestaan. Kommunikointi tapahtuu englannin kielellä.

45 minuuttia kestävän oppitunnin aikana Hirvonen ei pääse monta tahtia ranskalaisessa Fauréssa eteenpäin, kun Martin jo puuttuu milloin jousikäteen, milloin vasemman käden sormiin tai fraseerauksiin.

Martin hioo ja hiostaa Hirvosta, mutta palkitsee myös oppilaansa onnistumiset: ”Loistavaa.”

Soittotunnin jälkeen Hirvonen on hetken kuin heikoilla jäillä. Päässä pyörii totaalinen kaaos.

– En enää tiedä, miten viulua soitetaan. Se on ensimmäinen ajatus tunnin jälkeen. Lyhyen ajan sisällä tulee niin paljon informaatiota, joka pitää omaksua lyhyessä ajassa.

Hirvonen on hieman turhautunut, koska ei mielestään soittanut niin hyvin kuin oikeasti osaa. Omien heikkouksien myöntäminen on raskasta, mutta ammattiviulisti ei jää piehtaroimaan tunteiden valtaan, vaan kokoaa itsensä ja vetää yhteen Martinin antamat neuvot ja ohjeet.

– Ei voittoa ilman tuskaa. Oppimiseen kuuluu palapelin kokoaminen yhä uudestaan. Pidän haasteista.

Lähinnä viulusonaatissa on kyse oikean sointivärin ja ilmaisun löytämisestä sekä sävellyksen eri komponenttien yhteensovittamisessa. Oma asiansa on tekniikan hallitseminen.

– Ranskalainen sävelkieli ja traditio on jäänyt minulle vieraammaksi alueeksi, koska en ole soittanut sitä kovinkaan paljon. Faurén viulusonaatti edustaa myöhäisromantiikkaa ja sävellyksessä on impressionistisia vaikutelmia. Sävellyksen harmonia vaatii soittajalta rikasta ja laajaa sointiväribalettia.

Hirvonen on osallistunut useille mestarikursseille, mutta on ensimmäistä kertaa romanialaissyntyisen, nykyään Saksassa asuvan Martinin opissa. Faurén viulusonaatin lisäksi Hirvonen hioo mestarikurssilla Tshaikovskin viulukonserton ensimmäistä osaa.

– Hän on mestari ja pedagogi, joka näkee ja kuulee heti, mitä kukin oppilas tarvitsee. Martin on suvereeni viulisti ja hieno muusikko.

Martinin mestarikurssille oli tunkua ja mukaan pääsi neljä lahjakasta viulistia. Hirvonen on porukan vanhin ja kokenein.

– Nuoret kurssilaiset ovat huippusoittajia. Maanantain tunneilla kuulin heidän soittavan Sibeliuksen sekä Tshaikovskin viulukonserttoja.

Martinin viululuokan vieressä on selloluokka, missä viulistin aviomies, ruotsalaissyntyinen Frans Helmerson opettaa selloa neljälle mestarikurssilaiselle.

Viikon työ huipentuu viulun ja sellon mestarikurssilaisten loppukonserttiin Oulun kaupungintalolla perjantaina.

Oman tunnin jälkeen Hirvosella on aikaa kuunnella muiden kurssilaisten oppitunteja.

Iltapäivä on pyhitetty omaan harjoitteluun, koska viulistilla on monta rautaa tulessa. Faurén viulusonaatin lisäksi Hirvonen hioo mestarikurssilla Tshaikovskin viulukonserton ensimmäistä osaa, mutta soittaa yhteiskonsertissa viulusonaatin ensimmäisen osan.

– Haluan kehittyä edelleen, eikä oppiminen lopu ikinä, vaikka olen pääsyt tavoitteeseeni ja unelmapaikkaan kansallisoopperan orkesteriin.

fakta

Anna-Maija Hirvonen

Syntynyt Oulussa 1988, asuu Helsingissä.

Opinnot: Ylioppilaaksi Madetojan musiikkilukiosta vuonna 2007. Opiskeli Oulun konservatoriossa Mervi Kyrjen ja Aki Angervon johdolla. Viuludiplomi Münchenin musiikkikorkeakoulu 2008–2011. Musiikin maisterin tutkinto Lyypekin musiikkikorkeakoulu 2012–2015.

Yehudi Menuhin Live Music Now -yhdistys stipendiaatti 2010.

Ura: Baijerin valtionoopperan orkesteri 2011–2016. Suomen kansallisoopperan orkesterin 2. viulun varaäänenjohtaja syksystä 2016.

Opiskelee barokkiviulun soittoa.

Mestarikurssi huipentuu konserttiin

Oulun Musiikkijuhlat järjestää viulun ja sellon sekä laulun ja lauluyhtyeiden sekä rytmimusiikin mestarikurssit.

Ukulelekurssi järjestetään 25.–26.3. kahden päivän intensiivikurssina. Kurssiin sisältyy pop up -esiintymisiä kaupungilla sunnuntaina 26. maaliskuuta. Ukulelekurssin haku on avoinna, lisätietoja masterclass@omj.fi.

Rytmimusiikin sekä laulun ja lauluyhtyeiden mestarikurssien loppukonsertti on 24. maaliskuuta Uudella Seurahuoneella.

Viulun ja sellon mestarikurssilaisten loppukonsertti on tänään perjantaina Oulun kaupungintalon juhlasalissa kello 18. Vapaa pääsy.

Oikean sointivärin löytämiseksi Anna-Maija Hirvonen hioo vasemman käden soittotekniikkaa. Oulun musiikkijuhlien viulun mestarikurssin opettaja Mihaela Martin (vas.) ja Anna-Maija Hirvonen treenaavat Gabriel Faurén A-duuri viulusonaatin ensimmäistä osaa perjantain loppukonserttiin.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 17.03.2017.