Saimaa Special tuo kaikille hyvän mielen
Konsertti
Oulun musiikkijuhlat. Saimaa Special: Saimaa, Oulu Sinfonian muusikoita, projektikuoro. Oulussa Madetojan salissa 25.3.
Kuinka voisi olla pitämättä bändistä, joka aloittaa keikkansa hippiprogeversiolla Richard Straussin Also sprach Zarathustrasta? Yhdeksänhenkisen Saimaa -bändin, orkesterin ja kuoron täyttämältä lavalta puuttuivat ikonisen trumpettifanfaarin kajahtaessa oikeastaan vain Stanley Kubrickin elokuvan apinat.
Tehosekoittimesta tutun Matti Mikkolan perustama ja johtama Saimaa on omalla tavallaan Suomen musiikkikentän suuria tuntemattomuuksia.
Pepe Willbergin kanssa vuonna 2014 tehty Pepe & Saimaa nousi albumilistan ykköseksi. Tästä huolimatta ylistäviä levy- ja konserttiarvioita keräävä Saimaa ei ole mikään suurten massojen orkesteri, mutta toisaalta: tuskin sellaiseksi pyrkiikään.
Lähes mistä tahansa biisistä pitkiin ja villeihin sooloseikkailuihin singahtava yhtye on musiikillisesti äärimmäisen vaikeasti lokeroitavissa. Neroutta hipoo esimerkiksi tapa, jolla suomirockin vähemmän juhlaviin hetkiin kuuluva Levoton Tuhkimo kasvaa neljännestunnin odysseiaksi, jonka jälkeen Dingon originaalinkin alkaa kuulla vähän erilaisin korvin.
Jos alun Strauss -laina ei vielä saanut klasareitten aamulattea menemään väärään kurkkuun, kiskaistiin konsertin toinen puolisko käyntiin Jean Sibeliuksen Karelia -sarjan Intermezzolla.
Jo Sibeliuksen jäljiltäkin silkkaa rytmimusiikkia oleva kappale innoitti Saimaan niin totaalisen psykedeelisiin seikkailuihin, että Led Zeppelinin Whole Lotta Loven keskijaksokin alkaa kuulostaa akateemisen organisoidulta.
Äärimmäisen taitavia ovat bändin sovituksetkin, sillä kahden rumpalin, perkussioitten, basson, kolmen kitaran ja kahden kosketinsoittajan muodostama komppi ei missään vaiheessa mennyt tukkoon nuottien paljoudesta, vaan rullasi eteenpäin vastustamattoman tarttuvana.
Kuoroa ja orkesteria käytettiin tyylikkään tehokkaasti ja maltillisesti tuomaan rockbändin sähköiseen sointimaailmaan todellista lisäarvoa.
Saimaa onnistuu myös ihmeellisellä tavalla olemaan yhtä aikaa sekä ajankohtaisen moderni että hippitunnelmineen katse tiukasti taustapeilissä.
Robert Schumannia vapaasti lainaten: Hatut päästä hyvät herrat, tässä on taiteilijoita!
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva 27.03.2017.