Pohjoisten seutujen tulkki etelän mediassa

Jorma Korhonen välitti tietoa ja tarinoita arktisten alueiden ihmisistä liki 40 vuotta.

Tarinoita menneisyydestä

Toimittaja Jorma Korhonen Oulusta nousi lukemattomia kertoja pohjoiseen, kun hän työskenteli Helsingin Sanomien toimittajana 37 vuotta 1960-luvun lopulta 2000-luvun alkuun.

Tärkeäksi tietolähteeksi pohjoisen juttumatkoilla valikoitui saamelainen taiteilija Nils-Aslak Valkeapää (1943–2001) Enontekiön Pättikän kylästä.

– Hiihtelimme tuntureiden päälle. Hän opetti minulle saamelaisuutta ja tutustutti heikäläisiin. Hänestä tuli niin hyvä tuttava, että asuimme toistemme luona matkoillamme, Korhonen kertoo.

Sunnuntailiitteen toimittajana Jorma Korhosella oli mahdollisuus perehtyä syvällisesti pohjoisen elämään ja ihmisiin. Matkat kymmenien eri valokuvaajien kanssa suuntautuivat muun muassa Huippuvuorille, Grönlantiin, Islantiin, Lofooteille sekä Kuolan, Komin ja Karjalan alueille Venäjälle.

Korhosta viehätti pohjoisessa vuoden aikojen vaihtelu ja ”ihmisten reipas ote elämään”.

– Tornionjokilaaksossa oivalsin, mitä kaksikielisyys ja meänkieli ovat. Ja kun menin kveenien maahan Ruijaan, löysin suomalaisia sukujuuria sieltä, se oli kiinnostavaa.

Presidentti Urho Kekkosen matkaseurueeseen Jorma Korhonen pääsi valokuvaajan, nykyisen akateemikon Caj Bremerin kanssa vapun tienoilla 1975, kun Kekkonen pakeni päivänpolitiikkaa ja lähti rentoutumaan Porojärvelle Käsivarren erämaa-alueen kämpälle.

Lapin maisemissa Kekkonen hiihteli, saunoi ja istui iltaa joukkonsa kanssa. Korhonen muistaa presidentin pyrähtäneen saunasta hankeen pyörimään.

Ensimmäiseksi lehtityön opettajakseen Jorma Korhonen nimeää Reino Rinteen (1913–2002), koillismaalaisen lehtimiehen, kirjailijan ja luonnonsuojelijan.

– Hän oli tärkeä henkilö minulle. Sain hyviä neuvoja, miten kohdata rehellisesti pohjoisen ihmisiä.

Jorma Korhonen on syntynyt 1938. Hän kertoo olevansa 16. polven Sotkamon Korhosia. Rouva Maija Korhonen (omaa sukua Ala-Leppilampi) on syntyisin Kuhmosta. Nuori pariskunta asui Sotkamossa vuokralla huoneistossa, jossa kirjailija Veikko Huovinen oli aikaisemmin asunut.

Jorma Korhonen aloitti toimittajan ammattinsa Sotkamo-lehden päätoimittajana 1963. Nuori päätoimittaja sai puhelun esikoisensa syntymästä, kun oli kokoamassa ensimmäistä, 6.3.1963 ilmestynyttä lehteä. Perheuutinen sekoitti ajatukset niin, että Sotkamo-lehti ilmestyi ilman kuvatekstejä, jotka Korhonen oli unohtanut tehdä.

Pian 1960-luvun puolivälissä Jorma Korhonen ryhtyi avustamaan Helsingin Sanomia Kajaanista. Vuonna 1970 Korhoset muuttivat Ouluun ja toimittajan seuranta-alue Helsingin Sanomien palveluksessa laajeni Kainuusta koko Pohjois-Suomeen sekä arktisille alueille.

Vuonna 1972 kolmilapsinen perhe asettui Oulun Puolivälinkankaalle Hiidentielle uudehkoon kerrostaloon. Siellä eläkeläispariskunta asuu edelleen.

Jorma Korhonen kertoo oppineensa pitkän uransa aikana, että toimittajan tärkein taito on kuuntelu. Kysymykset pitää tehdä harkiten ja täsmällisesti, ja haastateltavan täytyy antaa vastata rauhassa.

– Faktat, mitä jutussa väittää, pitää tarkistaa, samoin sitaatit on myös hyvä tarkistaa.

Jorma Korhosen viimeinen juttumatka suuntautui Murmanskiin. Juttu oli otsikoitu Barentsin tiellä ja se ilmestyi 22.5.2004 Helsingin Sanomissa.

– Hyvä on ollut olla lehtimiehenä, maassamme.

Erkki Hujanen

Saamelaistaitelija Ailu eli Nils-Aslak Valkeapää (vas.) vei toimittaja Jorma Korhosen useamman kerran tunturiin.

Toimittaja työmatkalla. Jorma Korhonen hankki ja välitti tietoa pohjoisesta Helsingin Sanomiin yhteensä 37 vuotta.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 12.03.2017.