”Oulun kaupunki vielä veteen hukkuu”

Oulun suurin tulva

Juttusarjassa kerrotaan ääripäistä Oulussa ja ympäristössä.

Vanha ennustus kansan suussa tietää, että ”Oulun kaupunki vielä veteen hukkuu”. Olisiko tämä vesitulva ollut ensimmäinen varoitus, kyseli sanomalehti Kaiku 7.12.1878 uutisoidessaan Oulua edellisenä maanantaina (2.12.) koetelleesta talvitulvasta.

Sunnuntaina puolen päivän jälkeen oli vesi alkanut nousta ja virta kääntyi pääväylästään, joen pohjoisimmasta haarasta, kaupunkia lähinnä olevaan väylään Pokkitörmän vieressä.

Maanantaiaamuna virta kulki jo Koskisillan alitse Narikan torille. Heikolanniemen venesatama, Pakkihuoneen tori (Pakkahuoneenkadun alkupään torialue) ja Rantakatu oli veden vallassa.

Tuhansia rumputuksella herätettyjä kaupunkilaisia kävi kauhistelemassa näkyä ja pelkäsi, että koko kaupunki joutuu veden valtaan. Ja uhkaavalta näyttikin. Meren rannalla oleva kaupunginoja oli joutunut veden alle, pihat olivat täynnä vettä ja ihmiset pelastautuivat huoneista veneillä.

Heikolanniemen ja Pakkihuoneen torin tavarahuoneet olivat veden vallassa. Kauppamiesten vahingot olivat satoja tuhansia markkoja.

Miehet yrittivät tuurilla ja kekseillä avata umpijäätynyttä pääväylää. Palokuntakin suoritti ”manööverejä” ja ammuttiinpa ruudillakin.

Iltapäivällä virta onneksi kääntyi takaisin merelle päin. Tori ja kaupungin ojat kuivuivat vähitellen. Tulva jätti Pakkihuoneen torin miehen korkuiseen jääpeittoon ja kauppa siirrettiin Kirkkotorille.

Tulva korjasi uhrikseen merimies Juho Mällisen, joka joutui virran pyörteeseen veneineen Kuusiluodon ja Sonnisaaren välillä.

Kaiussa muisteltiin samanlaista tapausta marraskuulta 1724. Oulujoki mursi tuolloin itselleen tien Toppilan maan kautta, jolloin syntyi Toppilan salmi.

Nykyään jääpatotulvat eivät enää uhkaa kaupunkia. Siitä pitää huolen Merikosken voimalaitos patoineen.

Anne Helaakoski

Artikkelin lähde Kaleva 22.03.2017.