Onnittelut 20-vuotiaalle

Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuva Koiramäki-näyttely
kiehtoo lapsia ja lapsenmielisiä Pohjois-Pohjanmaan museossa.

20 vuotta sitten näyttely esitteli katsojille maalaistalon elinpiiriä isoäidin aikaan. Nyt vitriineissä eletään jo isoisoäidin aikaa.

Anne Helaakoski teksti // Jukka Leinonen kuvat

Joulukirkossa unilukkari mulkaisee toisella silmällä kirkonpenkkiin uuvahtanutta. Kestikievarin pihalla miesporukka on heittänyt pelikortit hankeen, vallesmanni valvoo rahasäkkien lastaamista rekeen.

Kerittävänä makaava lammas hymyilee. Sikojen ruokkija on nipistänyt pyykkipojan kuonoonsa. Riihen kovassa käytössä ollut uuni on vähän mustunut ja palanut. Pirttiä valaisevat päreet.

Pohjois-Pohjanmaan museon kellarikerroksessa sijaitseva Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoihin pohjautuva näyttely on suunnattu 4–6-vuotiaille lapsille, mutta aikuisenkin kannattaa ottaa tuoli alleen ja istahtaa vitriinien eteen tutkimaan niiden lukuisia yksityiskohtia.

Kun näyttely avattiin 31.5.1997, se oli heti suurmenestys. Ensimmäisen vuorokauden aikana sitä ryntäsi katsomaan 300 ihmistä. Kirjastossa Koiramäki-kirjoihin oli pitkät varausjonot.

Näyttelyn suosio on vuosien saatossa säilynyt, sillä siihen ihastuvat aina vain uudet lapsisukupolvet.

20 vuotta sitten näyttely esitteli katsojille maalaistalon elinpiiriä isoäidin aikaan. Nyt näyttelyssä eletään jo isoisoäidin aikaa.

Oikeastaan mikään ei ole vuosikymmenten aikana muuttunut. Näyttelytilan valot on uusittu vastikään ja kuulokkeet, joilla pääsee kuuntelemaan silloisten Oulun kaupunginteatterin näyttelijöiden lukemia eri vitriinien kohtausten tarinoita, on vaihdettu uudempaan tekniikkaan.

Muuten näyttelystä on lähes vain pyyhitty pölyjä.

Mauri Kunnaksen ensimmäinen Koiramäki-kirja Koiramäen talossa ilmestyi vuonna 1980. Sitä seurasivat Koiramäen lapset kaupungissa (1982) ja Koiramäen talvi (1988).

Tuolloinen museonjohtaja Ilse Juntikka sai marraskuussa 1996 ajatuksen Koiramäki-aiheisesta näyttelystä.

Mauri Kunnas antoi pyynnöstä museolle oikeuden toteuttaa näyttely kahden kirjan pohjalta ja vielä ilman korvausta.

Kunnaksen mielestä näyttely sopisi kulttuurihistorialliseen museoon hyvin, sillä kirjoissa kaikki entisaikojen elämänmeno kuvataan juuri niin kuin oikeasti oli.

Noihin aikoihin Olavi Perälä ilmoittautui työvoimatoimistoon työttömäksi ja hänelle kerrottiin museon etsivän työntekijöitä taiteilijatyöpajaan, jossa valmistetaan pienoismalleja.

Perälä lähti vaimonsa Pirkon kanssa käymään museolla. Vaimo innostui aiheesta niin, että teki kotona samantien yhden Koiramäki-hahmon.

– Vietiin se Ilse Juntikalle ja kysyttiin, onko tämä mallin mukainen, ja olihan se. Meillä alkoivat sitten työt 2. joulukuuta.

Olavi Perälä nikkaroi näyttelyn kaikki puurakenteet käsin aina mökeistä ja aitoista pöytiin, sänkyihin, rekiin, kiuluihin, kirnuihin ja kapustoihin. Koulutusta hänellä ei alalle ollut, mutta aikaisemmin hän oli tehnyt tytöilleen barbitalon ja vuonna 1995 museon nukkekotinäyttelyyn Viktorian aikaiset kalusteet.

– Se oli mukavaa hommaa. Sai käyttää luovuutta ja kädentaitoja. Kaiken piti olla juuri niin kuin Kunnaksen piirroksissa. Fuskaaminen ja vähän sinne päin tekeminen eivät tulleet mieleenkään.

Perälän taidonnäytteitä ovat myös vitriinien pienet valonlähteet, kynttilöiden liekit ja uunien hehku. Ne hän toteutti kuituvaloilla.

Pirkko Perälä valmisti pienemmät eläinhahmot cernit-massasta. Suuremmat hahmot valmisti Raija Seilonen uretaanilevyrungon päälle paperisavimassasta.

Museon työntekijä Teuvo Rissanen teki maastot ja pihapiirit. Näyttelyn ulkoasu, seinien maalaukset ja vitriinien taustamaalaukset olivat Oulun kaupunginteatterin lavastemestarin Sakari Murtolan kädenjälkeä.

Hahmoja näyttelyssä on noin 60. Näyttelyn rakentamiseen oli aikaa puoli vuotta.

– Aika meni tiukalle ja hermoillekin se kävi. Näin jälkeen päin olen ihmetellyt, miten ikinä ehdimme saada näyttelyn määräajassa pystyyn.

Näyttelystä tuli heti menestys, mutta toisaalta myös sen mainostamiseen satsattiin. Markkinointiin oli varattu jopa 210 000 markkaa ja mainokset pyörivät televisiossakin.

Museolehtori Arja Keskitalo muistelee, että Ilse Juntikan silloin moderni ajatus oli tehdä Koiramäki-elämyksestä paketti. Hotelli Vaakunan kanssa yritettiin tehdä sopimus, että se olisi Koiramäki-hotelli, josta muun muassa tultaisiin hevoskyydillä näyttelyyn.Se suunnitelma kuitenkin kariutui.

Vaikka kirjailija Kunnas antoikin siunauksensa näyttelyhankkeelle, sen tekemiseen hän ei mitenkään osallistunut. Kuvia näyttelyn hahmoista ja kohtauksista Kunnakselle kuitenkin lähetettiin.

Niissä oli hänen mukaansa yksi vika. Näyttely oli väärässä kaupungissa. Sen olisi pitänyt olla hänen synnyinkaupungissaan Vammalassa.

Näyttelyn tekijät ovat olleet uskollisia Kunnaksen piirroksille. Kaikki vitriinien kohtaukset on yksi yhteen tehty. Sen voi vaikka tarkistaa vertaamalla niitä kirjan sivuihin.

Jopa heinäkuormaa vetävä hevonen, jolle Kunnas on piirtänyt vinkkurat mittasuhteet, löytyy samanlaisena vitriinistä.

Koiraillaan Koiramäessä -tapahtumassa Pohjois-Pohjanmaan museolla 9. maaliskuuta kello 12–15 luetaan yhdessä Koiramäki-kirjaa. Pehmolelukoiran kanssa museoon -tapahtumassa 10. maaliskuuta kello 12–15 koiramainen tuomari arvostelee näyttelyyn tuodun lelukoiran.

Fakta