Oman onnensa seppä
Oululainen Ramin Akhi muistuttaa, että unelmat on
mahdollista saavuttaa, mutta ne eivät toteudu itsestään.
Niiden eteen vaaditaan kovaa työtä.
Vuoden 2017 pakolaismies työskentelee hammaslääkärinä. Myös taksikuskin hommat ovat tulleet tutuiksi.
Anne Helaakoski teksti // Matti Räty kuva
– Haluaisin myös kantasuomalaisten huomaavan, että pakolaisissa on erilaisia ihmisiä. Palkinto on hyvä asia, mutta parasta olisi, jos sen kautta saa näkökulmaa muuttumaan sekä kantaväestöltä että maahanmuuttajilta.
Akhi korostaa, että menestyminen on mahdollista, mutta se vaatii töitä. Asiat eivät tule ilmaiseksi. On hyvä unelmoida, mutta jalat pitää pitää maassa. Kaikki on itsestä kiinni.
– Kotouttaminen ja suomen kielen oppiminen on tärkeintä, jotta ihminen pääsee työelämään. Siitä on hyötyä sekä itselle että yhteiskunnalle.
Akhin mielestä opettajat ja opinto-ohjaajat voisivat vaatia nuorilta maahanmuuttajilta enemmän. Nuorissa on potentiaalia.
– Nuoria pitää kannustaa, mutta heiltä pitää myös vaatia. Haluaisin, että nuoret näkisivät mahdollisuutensa. Jokainen on hyvä jossain.
Akhi syntyi Afganistanissa vuonna 1986. Kun hän oli 13-vuotias, viisihenkinen perhe pakeni Kuubaan, josta he saivat YK:n pakolaisstatuksen ja väliaikaisen turvapaikan.
Akhi asui Kuuban Havannassa 19-vuotiaaksi saakka ja kävi kuubalaista koulua. Perhe kuitenkin tiesi olevansa maassa väliaikaisesti, viisumi piti uusia kerran kuussa.
Lokakuussa 2005 perhe muutti Rovaniemelle kiintiöpakolaisina.
Muutto Havannan lämmöstä lokakuiselle Rovaniemelle oli kulttuurisokki, mutta hyvä sellainen.
– Vaikka Kuubassa oli hyvä sää, elämä oli epävarmaa.
Rovaniemellä 19-vuotias Akhi hankki ensimmäiseksi ajokortin. Hän huomasi, että se on välttämätön, kun bussi kulki harvakseltaan ja kylmäkin jo oli.
Myös suomen kielen opiskelun Akhi aloitti melkein heti. Hän opiskeli sitä noin viisi kuukautta kokopäiväisesti. Kun kolme kuukautta oli kulunut, hän tilasi Helsingin Sanomat, koska siinä kerrottiin kansainvälisistä asioista.
– En ymmärtänyt mitään, mutta luin sitä sanakirjan kanssa. Kun samoja sanoja tuli vastaan, muistin ne. Se auttoi aika paljon.
Suomen kurssin jälkeen Akhi meni maahanmuuttajille tarkoitetulle ammattikoulutukseen valmistavalle kurssille. Hän haaveili joko työstä YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n lääkärinä tai sitten hammaslääkärin urasta.
askarruttaa, miten sote-
uudistus vaikuttaa terveydenhuollon järjestämiseen
varsinkin pohjoisessa.
– Kerroin opettajalle, että haluan opiskella hammaslääkäriksi. Opettaja sanoi, että hyvä tavoite, mutta lähihoitajaksi pääsisi helpommin ja töitä riittäisi. Odotin itseltäni kuitenkin enemmän.
Noin 1,5 vuoden päästä Rovaniemelle tultuaan Akhi muutti Helsinkiin opiskelemaan hammaslaborantiksi. Hän huomasi, että illat ja viikonloput jäivät vapaaksi ja katsoi mol.fi:stä, mitä töitä olisi eniten tarjolla. Taksikuskin hommia.
Akhi hankki taksinkuljettajan koulutuksen ja pääsi kokeesta läpi. Helsinkiä hän ei tuntenut ollenkaan, mutta kartan ja kantapään kautta reitit löytyivät.
Taksia Akhi ajoi viisi vuotta. Viimeiset kolme vuotta hän oli jo opiskelemassa Oulussa, mutta meni viikonloppuisin joko junalla tai halpalennoilla ajamaan Helsinkiin.
– Se oli rankkaa, mutta piti elättää perhettä. Nimittäin opiskeluaikoina menin naimisiin Oulussa ja nyt meillä on 3,5-vuotias lapsi. Töitä oli pakko tehdä, jos halusin opiskella, ja taksihommat olivat tuttuja.
Taksin ajon Akhi lopetti, kun sai yliopistosta tutkimusapulaisen paikan.
Ouluun Akhi tuli opiskelemaan biokemiaa. Sitä hän opiskeli kolme vuotta, ja hänellä on jo melkein kandin tutkinto. Kun opiskelu on Akhille mieluista, hän haki lukemaan myös hammaslääketiedettä. Viime vuonna hän valmistui hammaslääkäriksi ja työskentelee nyt terveyskeskuksessa.
Akhi tekee myös kliinistä tutkimusta ja väitöskirjaa suun bakteerien yhteydestä sydänsairauksiin.
– Pidän tutkimuksesta. Tutkijahammaslääkärin ura olisi mielenkiintoinen.
Akhia kiinnostaa päästä vaikuttamaan asioihin. Opiskeluaikanaan hän oli mukana ylioppilaskunnan edustajistossa, lääketieteellisen tiedekunnan hallituksessa sekä tutkimusneuvostossa.
Nyt hän on yliopistokollegion jäsen sekä varapuheenjohtajana Pohjois-Suomen etnossa eli etnisten suhteiden neuvottelukunnassa.
Tällä hetkellä Akhia askarruttaa, miten sote-uudistus vaikuttaa terveydenhuollon järjestämiseen varsinkin pohjoisessa, jotta ihmiset saisivat tasavertaisesti palveluja.
– Helsingissä se on helppo järjestää, mutta miten käy pohjoisen pikkukylillä asuvien palveluiden?
Yliopistopuolella Akhia huolestuttavat koulutusleikkaukset sekä tutkimusrahojen väheneminen.
– Tutkimusrahoista on leikattu paljon. Jos leikataan liikaa, ei taso yliopistoissa voi pysyä samana kuin ennen. Sitä ei saa helposti takaisin.
Fakta
Vuoden pakolainen -palkinnon tavoitteena on tukea pakolaisia näiden omien tavoitteiden ja unelmien toteuttamisessa uudessa kotimaassa sekä tarjota kannustava esimerkki muille pakolaisille ja siirtolaisille.
Myöntämiskriteerinä on ehdokkaan aktiivinen ja myönteinen toiminta arjessa ja yhteiskunnan jäsenenä Suomessa.
Ramin Akhi nimeäisi Vuoden Pakolainen -palkinnon uudestaan Vuoden Uussuomalaiseksi. Hän ei ole enää pakolainen, vaan kuvailee itseään suomalaiseksi, joka on vähän ruskeampi.
Artikkelin lähde Kaleva 17.03.2017.