Nokkela parodia Palmelandiasta
Harrastajateatteria
Nuu-teatteri: Vadelmavenepakolainen. Miika Nousiainen romaanista dramatisoinut Pentti Kotkaniemi. Ohjaus ja sovitus Marko Pohjanrinne. Lavastus Sanna Siira. Puvustus Niina Kontio. Valot Giacomo Misitano. Äänitehosteet Henri Honkanen ja Aleksi Saario. Rooleissa: Jani Matinaho, Saila Puumala, Joonas Väärni, Pauliina Eilola, Henna Kvist, Ulla-Maija Aaltomaa ja Paavo Kotkavaara. Kempeleen Nuorisoseurantalo 24.3. Esitykset jatkuvat 30.4. saakka.
Kesä on lyhyt, laulaa Tomas Ledin, vaikka ystäväni mukaan Ruotsissa paistaa aina aurinko.
Ledinin kesähitti vuodelta 1982 soi Nuu-teatterin Vadelmavenepakolaisessa kuin tunnari, joka kertoo samalla päähenkilön harvoista vaaleansinisistä onnenpäivistä ja hänen kohtalonsa taivaalle kertyvistä tummista pilvistä. Kesän jälkeen tulee kummiskin syksy.
Kirjailija Miika Nousiaisen luoma kansallisuustransvestiitti Mikko Virtanen on tragikoominen hahmo. Tavallisen Virtasen epätavallinen päähänpinttymä syntymisestä ja kasvamisesta väärään kansallisuuteen eli suomalaiseksi saa aikaan älyttömiä, vastenmielisiä, noloja, huvittavia, säälittäviä ja jopa rikollisia lopputulemia.
Kom-teatteri kantaesitti Vadelmavenepakolaisen kolmella näyttelijällä 2011 ja vieraili Oulussa 2012. Kempeleläisen Nuu-teatterin tulkinta on paljon lystimpi kuin komilaisten.
Nuulaiset ovat kovasti kehittyneet näyttelijöinä. Ensemble on tasavahva: heikointa lenkkiä ei löydy.
Vadelmavenepakolaisessa näyttelijät saavat tyypitellä mielin määrin ja hyppiä housurooleista hamerooleihin ja korkkarirooleista vaipparooleihin. Kaikilla muilla paitsi päähenkilöä esittävällä Jani Matinaholla on kuudesta yhdeksään roolihahmoa.
Matinahollakin on tavallaan kaksi minää: Mikko Virtanen ja Mikael Andersson.
Kom-teatterin esitys karahti Mikko Virtasta esittäneen Juho Milonoffin maneroituneeseen näyttelemiseen. Jani Matinaho esiintyy tasaisen varmasti, vaikka näyttelijä joutuu toimimaan sekä kertojana että kantavana roolihenkilönä ja identiteettivarkaana. Matinaho saa Virtasen vaikuttamaan jopa sympaattiselta, vaikka tyyppi onkin karsea vilunki ja vedättäjä.
Näyttelijät Saila Puumala, Joonas Väärni, Pauliina Eilola, Henna Kvist, Ulla-Maija Aaltomaa ja Paavo Kotkavaara ymmärtävät joka iikka roolinsa osana palasteltua tarinaa. Ilman sitä kokonaisuus ei kantaisi. Kaikki saavat loistaa ja luoda nopeita henkilömuotokuvia.
Suuri ansio on Niina Kontion puvustuksella. Se tukee ja värittää roolihenkilöitä kaksosista Olof Per Albinista (Pauliina Eilola) ja Anna Astridista (Joonas Väärni) Flix-kissaan ja Maria Gustafssoniin (Saila Puumala).
Näytelmä irvailee Ruotsi-kliseille: äidinmaidon mukana imettävälle sosiaalidemokraattiselle aatteelle, kansankodille, perheidyllille ja työpaikkademokratialle. ”Oletko yksinäinen – pidä kokous.” Yksi hauskimmista kohtauksista on Anderssonin työpaikalla pidetty kahvikassaa koskeva debatti palkkaveloitus vai lipasveloitus.
Vaikka Kempeleen nuorisoseurantalon näyttämö on aikansa lapsi, ohjaaja Marko Pohjanrinne ottaa teatterivarustuksesta irti kaiken mahdollisen. Tunnelmaltaan nostalginen nuorisoseurantalo kahvitiloineen sopii mainiosti miljööksi Mikko Virtasen tarinalle. Se jatkaa idylliä, jota esitys tuottaa.
Eeva Kauppinen
Nuu-teatterin Vadelmavenepakolainen vierailee kulttuuritalo Valveella Oulussa 4.4. kello 19 ja 5.4. kello 18 (tulkattu viittomakielelle).
Artikkelin lähde Kaleva 31.03.2017.