Monta palloa ilmassa
Nuorten maailmanmestarin ehjät kymmen-ottelusarjat jäivät aikuisena vähiin.
50 vuotta
REIMA RAUTIAINEN
STT
Petri Keskitalo on sanan varsinaisessa merkityksessä moniottelija yli 20 vuotta yleisurheilu-uransa lopettamisen jälkeenkin. Sen huomaa, kun Linna Golfin toimitusjohtaja pitää työpaikallaan ulkomuistista kertauksen hämeenlinnalaisen Vanajanlinnan historiasta.
Hänen työhönsä kuuluu pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa.
– Keskimäärin golfyhtiön liikevaihdosta noin 75 prosenttia muodostuu pelioikeusosakkaiden maksamista hoitovastikkeista. Meillä lukema on vajaat 25 prosenttia, Keskitalo vertaa.
Tämä tarkoittaa, että tuottoa on kaavittava muun muassa Vanajanlinnan alueella pidettävistä yritystapahtumista ja matkailusta ylipäätään.
– Talvi on meille markkinoinnillisesti kiireistä aikaa. Kesällä niitetään, mitä talvella on saatu aikaiseksi. Reagoidaan tilanteen mukaan, jos on esimerkiksi sateinen kesä.
Keskitalo on ikäänsä nähden työelämää paljon nähnyt konkari. Raahelaisnuorukainen teki 19-vuotiaana kummiurheilijasopimuksen teollisuusjätti Rautaruukin kanssa.
Parin vuoden kuluttua hän työskenteli puolipäiväisesti yhtiön sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä. Hän saattoi lepopäivänä tehdä kahdeksan tunnin työrupeaman ja toisaalta kovana harjoituspäivänä ottaa vapaata töistä.
– Se oli joustavaa. Olen Rautaruukille paljosta kiitollinen.
Hänen nykyisen työhuoneensa nurkassa komeilee kaksi Sandvikin keihästä, miesten 800-grammainen ja naisten 600 gramman heittoväline. Ne muistuttavat urheilu-uran alusta.
– Kun Hannu Siitonen heitti olympiahopeaa Montrealissa 1976, päätin että minusta tulee Suomen seuraava keihästoivo. Haaveena oli omistaa Karhun keihäspiikkarit.
Monipuolisen Keskitalon lahjat viittasivat toisaalle.
– Eihän kukaan vielä yhdeksänvuotiaana ala heittää keihästä, paitsi Kinnusen Kimmo. Olin tenavana aika nopea ja kimmoisa, joten pikajuoksut ja pituushyppy olivat leipälajeja.
Keskitalo paranteli juniorina Suomen ennätyksiä eri ikäluokissa. Kymmenottelijaksi hänet ristittiin lopullisesti kesällä 1986, kun Keskitalo urakoi Ateenan helteessä nuorten maailmanmestariksi.
Jo vuosia ennen maailmanmestaruuttaan Keskitalo oli saanut kantaa Elmo-lempinimeä. Nimi viittasi kirjailija Juhani Peltosen luomaan urheilijasankariin, joka saattoi kaatua 100 metrin juoksussa, mutta kiriä silti olympiavoittoon maailmanennätysajalla.
– Oli vuosi 1982, kun matkasimme bussilla Rovaniemelle hallikisoihin ja radiosta tuli Elmo-kuunnelma. Kisoissa paransin pituuden juniori-SE:tä, jolloin Oulun Pyrinnön Jukka Vähäkangas huusi, että ”Hyvä Elmo!”.
– Lehdistä Lapin Kansa tarttui siihen ensimmäisenä, sitten Kaleva, ja nimeä alettiin käyttää Etelä-Suomea myöten.
Aikuisena Keskitalo teki ehjimmän kymmenottelusarjansa 1991 MM-Tokiossa, jossa hän oli viides Suomen ennätyksellä.
Ehjät ottelusarjat olivat tiukassa, kun mies itse ei pysynyt ehjänä. Kilpaura päättyi Göteborgin MM-vuonna 1995.
– Vatsalihas repesi MM-kisoissa. Kävelin lajivalmentaja Heikki Leppäsen kanssa Göteborgin rantoja ja sanoin, että tämä oli tässä.
– Kymmenottelu on kova urakka. Ottelijoiden veljeys syntyy siitä, kun voit auttaa toista yhdessä lajissa ja hän auttaa sinua toisessa.
FAKTA
Petri Keskitalo
Toimitusjohtaja.
Syntynyt 10.3.1967 Raahessa. Asuu Hämeenlinnassa.
Ylioppilas, kauppateknikko, viestintä- ja johtajaopintoja.
Vaimo Maria, aikuiset pojat Joona ja Miika.
Rautaruukin viestinnässä eri tehtävissä 1988–2002, mainostoimisto Precisin toimitusjohtaja 2003–10, Linna Golfin toimitusjohtaja 2010–.
Kymmenottelussa nuorten maailmanmestaruus 1986, aikuisten MM-kisoissa Tokiossa viides 1991 (silloinen SE-tulos 8318), Soulin olympiakisoissa 11:s 1988, MM-kisoissa Stuttgartissa 11:s 1993, EM-kisoissa Stuttgartissa 16:s 1986. Pituushypyn Suomen mestari 1986, kymmenottelun Suomen mestari 1987.
Harrastaa muun muassa jääkiekkoa.
Viettää merkkipäiväänsä perheensä kanssa teatterissa.
Petri Keskitalolla tulee keväällä seitsemän vuotta täyteen hämeenlinnalaisen Linna Golfin toimitusjohtajana. ”Tässä työssä pitää punoa monenlaisista langoista yksi kokonaisuus”, hän kertoo.
Artikkelin lähde Kaleva 09.03.2017.