Miljoonan komponentin mies
Seppo Pennanen aloitti uransa purkamalla vanhoja elektroniikka-laitteita.
Arto KiuruSP-elektroniikan toimitusjohtaja Seppo Pennanen on kerännyt miljoonia elektronisia komponentteja.
– Olemme vanha yritys, meiltä löytyy myös tavaraa, jota ei muilla Suomessa ole, hän vakuuttaa.
SP-elektroniikan kivijalkamyymälä Oulun Merikoskenkadulla on kuin elektroniikkaharrastajien karkkikauppa. Kaupan lokerikkoihin on vuosien aikana kertynyt myyntiin valtavasti kondensaattoreita, transistoreita sekä elektroniikkalaitteiden erilliskomponentteja.
– Yksi pieni komponentti saattaa maksaa halvimmillaan viisi senttiä, mutta sekin käydään vaikka varaston perimmäisestä nurkasta hakemassa, jos asiakas sellaisen tarvitsee.
Pennanen perusti ensimmäisen SP-elektroniikan myymälän ravintola-alalla työskentelevän vaimonsa Riitta Pennasen kanssa 1984 Rajakylässä sijaitsevaan autotalliin.
Komponenttien sekä pienelektroniikan löytäminen omassa myymälässä myytäväksi oli 1980-luvulla hankalaa. Pennanen kertoo etsineensä tukkukauppiaiden yhteystietoja niin tekniikan alan lehdistä kuin puhelinluetteloista.
– Selasin Telen yleisöpuhelinpisteessä epätoivoisesti Helsingin seudun puhelinluetteloa, jos vain löytäisin sieltä jonkun pääkaupunkiseudulla toimivan elektroniikan komponentteja myyvän yrityksen, hän muistelee.
SP-elektroniikan asiakkaat ovat suurelta osin elektroniikka-alan harrastajia sekä ammattilaisia. Myös yritykset ja oppilaitokset ostavat sieltä monenlaista elektroniikan pientavaraa.
– Yksi komponentteja ostava asiakastyyppi on vanhan teollisuuden tuotantolaitteen tai erikoiskoneen hankkinut henkilö, joka haluaa saada osia vaihtamalla uutta puhtia elinkaarensa lopussa olevaan härpäkkeeseen.
Pennasen mukaan myymälästä saattaa yhä löytyä satunnaisia varasosia esimerkiksi 1970-luvulla valmistettuihin laadukkaisiin elektroniikkalaitteisiin.
– Metalliosia löytyy, mutta esimerkiksi levysoitinten tai kasettidekkien vetohihnojen myynti lopetettiin jossain vaiheessa, koska kysyntää ei ollut.
Sähköelektroniikan saloihin Pennanen hurahti Oulun ammattikoulussa 1970-luvulla prosessitekniikkaa opiskellessaan.
– Jos löysin romukaupasta huonokuntoisen tai pikkuviallisen laitteen, ostin sen kotiin, jossa purin sen välittömästi osiin.
Pennanen otti purkamistaan laitteista talteen ehjät mekaaniset osat sekä liittimet.
– Kun vein kokonaan puretuista laitteista kuparit ja alumiinit romuliikkeeseen, sain niistäkin muutaman pennosen.
Pennasen mukaan elektroniikan peruskomponenttien myynti on viime vuosina vähentynyt. Yksi syy siihen on, että pienelektroniikan harrastajarakentaminen kotona on vähentynyt.
– Digitaalisia lämpömittareita, kierroslukumittareita, pienitehoisia audiovahvistimia sekä muita sähköhärpäkkeitä saa nykyisin valmiinakin jo muutamalla eurolla.
Kulutustavarat myös rakennetaan nykyään sellaisiksi, että niitä on vaikea purkaa tai huoltaa.
– Sähköosat on integroitu toisiinsa niin, että laitteita on usein mahdoton korjata.
Pennanen on korvannut vähenevää komponenttimyyntiä musiikki- ja soitintarvikkeilla, sekä musiikki-instrumenteilla. Hänellä on asiakkainaan monia soitin- ja vahvistinrakentajia sekä ääni- ja kuva-alan ammattilaisia.
Toimitusjohtaja on ottanut liikkeeseensä myyntiin myös kalastustarvikkeita, kuten onkikeloja, perhoja ja uistimia.
Fakta
Oulun ammattikoulun prosessihoitajan linjalle 1975, valmistui tietoliikenneteknikoksi Oulun teknillisestä oppilaitoksesta 1984.
Telesuunnittelijana Oulun poliisilaitoksella 1984–1986 ja 1992–1997, tehtävinä Oulun poliisiradion
radiopuhelin- sekä videovalvontalaitteiden huolto, asennus sekä kunnossapito.
Mobira Oy:n, myöhemmin Nokian Oulun-yksikössä 1986–1992 ensin tuotekehityksessä RF-suunnittelijana, myöhemmin tuotannon työnjohtajana.
Perusti SP-elektroniikan autotalliin Rajakylässä 1984, ensimmäinen kivijalkamyymälä Myllytielle Tuiraan 1995.
Harrastaa elektroniikan ohessa koirien ulkoiluttamista, kalastusta sekä kitaran soittoa.
Seppo Pennanen tunnustaa, että SP-elektroniikka sai alkunsa hänen innostuksestaan kerätä sekä purkaa käytöstä poistettuja elektroniikkalaitteita. – Eihän ehjällä tavaralla tee mitään, jos sitä ei ensin pura osiksi.
Artikkelin lähde Kaleva 10.03.2017.