Kirjapuoti yhä harvemmassa kylässä

Pudasjärven kirjakauppiaan Aune Ekdahlin mielestä alalla
voi toimia yhä kannattavasti. Hän itse harmittelee,
ettei ryhtynyt yrittäjäksi nuorempana.

Riitta Taulavuori, tekstit
Maiju Pohjanheimo, kuvat

Pudasjärvi

Jäätävä tihku ja television hiihtokisalähetys ovat tyhjentäneet Pudasjärven kaupunginraitin maaliskuisena iltapäivänä, mutta löytyy täältä sentään jotain sellaista, mikä uupuu monen muun ison kunnan keskustasta.

Paikkakunnalla on vielä avoinna oleva kirjakauppa.

Kirjakauppaliiton toimitusjohtajan Laura Karlssonin mukaan kirjakauppojen määrä on ollut tasaisessa laskussa pitkään, ja suunta on edelleen sama. Tällä haavaa liittoon kuuluu 165 jäsenliikettä ja verkkokauppaa.

Pudasjärven kirjakauppa on sekin lopettamassa, myöntää kirjakauppias Aune Ekdahl.

– Olen tehnyt päätökseni ja alkanut jo purkaa yritystoimintaani. Olen esimerkiksi jättäytynyt pois Kipa-ketjusta, Ekdahl sanoo.

– Haikealla mielellä tietysti olen.

Pikaisen silmäyksen perusteella olemme viehättävän perinteikkäässä maaseutumaisen taajaman myymälässä, jossa on täysin luontevasti tarjolla paitsi kirjoja myös toimistotarvikkeita, lahjatavaroita, leluja, lautapelejä ja omakustanneäänitteitä.

Pian myymälään tulee kaksi nuorukaista etsimään ”jotain jännää lahjaksi kaverille”.

Nuorukaisista toinen, Topias Siuruainen, harmittelee ääneen: hän unohti ottaa mukaansa kirjakaupan lahjakortin, jonka hän sai viime syksynä kirjoitettuaan äidinkielestä laudaturin. Hän olisi tässä samalla voinut etsiä itselleenkin jotain, ehkä lukemista.

– Voi veikkoset, voit sinä ostaa vaikkei sitä korttia nyt olekaan mukana, kirjakauppias Ekdahl tuumaa.

– Haluatko katsella itse vai tarvitsetko apua?

Pulkkilasta vuonna 1966 Pudasjärvelle muuttanut Aune Ekdahl aloitti kirjakauppiaana runsaat 20 vuotta sitten ostettuaan Alli Korhosen aiemmin pyörittämän yrityksen. Kirjakauppaa oli harjoitettu Korhosen suvussa tällöin jo vuosikymmenten ajan.

Ekdahl aloitti kirjakaupassa ensin työntekijänä. Kaupan alalta ja markkinoinnista hänellä oli jo entuudestaan kokemusta parinkymmenen vuoden ajalta, sillä hän toimi aiemmin Pudasjärven Sokoksen tavarataloemäntänä.

2000-luvun alussa Ekdahl avasi toisen kirjakaupan Taivalkoskella.

– Kirjakauppaliitossa arvioitiin silloin, että ei se voi kannattaa missään tapauksessa. Kyllä se kuitenkin kannatti. Pidin kahta myymälää noin seitsemän vuotta. Sitten alkoi tulla oma jaksaminen vastaan, ja lopetin Taivalkoskella.

Yrittäjän oma jaksaminen on myös Pudasjärven myymälän lopettamisen taustalla.

Ekdahlin mielestä kirjakaupan kehittäminen vaatii häntä itseään nuorempia voimia. Asiasta vakavasti kiinnostunutta yritystoiminnan jatkajaa ei ole Pudasjärvelle toistaiseksi löytynyt.

– Kyllä tällä alalla voi tehdä edelleen kannattavaa liiketoimintaa, Ekdahl arvioi.

– Itse en ole katunut kirjakauppiasuraani päivääkään. Olisi pitänyt vain ryhtyä tähän nuorempana.

Kirjakauppiaan arjessa antoisinta on Ekdahlin mielestä ihmisten kohtaaminen. Kirjoja ei pidä hänen mukaansa myydä myymisen ilosta, vaan asiakasta kuunnellen. Ja kauppiaan itsensäkin on syytä olla selvillä siitä, mitä on myymässä.

Ekdahl muistelee opettavaista tapausta kirjakauppiasuransa alussa.

– Eräskin kunnianarvoisa herra oli hakemassa lukemista lomamatkaa varten. Suosittelin hänelle yhtä kirjaa ilman, että olisin siihen itse mitenkään perehtynyt. Kun sitten itse tutustuin kyseiseen kirjaan, olin kauhuissani: Kirjahan oli rakkautta täynnä! Että mitähän se mies ajatteli...

Mutta ehkä kirja täytti tarkoituksensa. Mies ainakin tuli asioimaan kirjakauppaan myöhemmin.

Pudasjärvellä kiinnostavat hyvin pitkälle samat kirjat kuin esimerkiksi Oulussa, kirjakauppias Aune Ekdahl kertoo Pudasjärven kirjakauppa ei kuulu
enää mihinkään kirjakauppaketjuun.
Kaisa Manninen (vas.), Eila Kaukko ja Anja Hökkä ovat lukevat mielellään ja paljon.

”Sairaaksihan sitä tulisi ilman luettavaa”

Pudasjärven kirjaston kerhohuoneesta kuuluu innokasta puhetta ja naurua.

Kaisa Manninen, Eila Kaukko ja Anja Hökkä kuuluvat lukupiiriin, joka kokoontuu kerran kuukaudessa. Jokaista kokoontumiskertaa varten lukupiiriläiset ovat lukeneet saman kirjan.

– Keskustelimme juuri kirjasta, jonka viime kerralla valitsimme. Kirja oli niin ohut, että totesimme, että eipä siinä ole paljon pohtimista, lukupiirin vetäjä Manninen hykertelee.

Kaukko ja Hökkä nyökkäävät. Antoine Laurainen Punaisen muistikirjan nainen saa kolmikolta luonnehdinnat kepeä ja vähän mitäänsanomaton.

Naisten lukuinto ei rajoitu pelkästään lukupiirissä yhteisesti käsiteltäviin kirjoihin.

– Sairaaksihan sitä tulisi, jos ei olisi koko ajan luettavaa! Hökkä heittää.

Hökkä on vastikään hakenut kirjastosta uutta luettavaa kassikaupalla. Parhaillaan hänellä on kesken Outi Pakkasen Peili, josta hän ei vielä tässä vaiheessa osaa sanoa sitä eikä tätä.

Mannisella on menossa Finlandia-palkitun Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista, josta hän pitää kovasti.

– Tykkään paljon myös Joel Haahtelan kirjoista: ne ovat kuin unta.

Kaukko puolestaan on mieltynyt Enni Mustosen tuotantoon ja odottaa innolla, että saisi käsiinsä kirjailijan uusimman, Ruokarouvan tyttären.

– Mustonen osaa kuvata niin hyvin tätä elämää.

Lukupiiriläiset ovat kirjaston aktiiviasiakkaita. Kaukko tosin kertoo hankkivansa kirjat pääasiassa Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta, johon hän on kuulunut pari–kolmekymmentä vuotta.

Maarit Tyrkön Presidentin ja toimittajan kävin kyllä ostamassa tuosta meidän kirjakaupasta, koska sitä ei saanut silloin muualta.


Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 07.03.2017.