Käy vielä, kun voit
Vielä kuitenkin ehtii käydä tutustumassa muun muassa museon lukuisiin täytettyihin eläimiin sekä lähes 60 metriseen dioraamaan.
Anne Helaakoski, teksti
Teija Soini, kuvat
Oulun yliopistolla eläinmuseossa on hiljaista ja rauhallista. Juuri nyt on taukoa päiväkoti- ja koululuokkien tutustumiskäynneistä.
Eläinmuseon vuokrasopimus päättyy tammikuussa 2018. Vielä on kovin epäselvää, mihin museon kokoelma siirtyy. Tilat ovat luultavasti kuitenkin pienemmät kuin nykyään, joten nykymuodossa olevaan eläinmuseoon kannattaa käydä tutustumassa vielä kun ehtii.
Heti ovella tervehtivät tutkimusteknikko Tuula Pudas sekä leppoisan näköinen istuva karhu. Ainoa museoesine, johon saa koskea.
Ja koskettu ja paijattu karhua onkin, ainakin repaleiseksi silitetyistä korvista päätellen.
– Eläintarhan nalle, kertoo Pudas.
Museon noin 800 neliön näyttelytilassa katsottavaa riittää. On luurankoja ja pääkalloja, täytettyjä eläimiä, yhden vitriinin päällä pöyhistelee riikinkukko pyrstö levällään, toisen päältä tuijottaa merikotka, katossa liihottelevat linnut.
Tilan vasenta puolta hallitsee entisen konservaattorin Heikki Kangasperkon tekemä lähes 60 metriä pitkä dioraama. Se alkaa Ruijasta toukokuulta ja kulkee Suomen läpi esitellen vuodenaikojen vaihtumista tyypillisine eläimineen.
– Dioraama tekee vieraisiin vaikutuksen. Varsinkin lapsia kiinnostavat myös erikoisuudet, kuten kaksipäinen tipu ja nelijalkainen tipu sekä kahdeksanjalkainen karitsa. Myös värikkäät perhoset ja lintuhämähäkit ovat lasten suosiossa.
Tilan keskellä on selkärankaisten systemaattinen osasto. Sen täytetyt eläimet muodostavat opetuskokoelman. Siellä komeilevat näyttelyn kuvatuimmat hahmot hirvi sekä takajaloilleen noussut karhu.
– Jos tekee googlella kuvahaun museosta, huomaa, että noista on otettu paljon kuvia.
Karhua voisi kuvailla eläinmuseon Toripolliisiksi, niin paljon selfieitä sen vieressä on otettu.
Eksoottisimmat eläimet, esimerkiksi flamingo tai nesteeseen säilötty pikkuruinen lentävä lohikäärme, ovat vanhempaa perua. Uusiakin eläimiä museolle tarjotaan ja otetaan. Tutkimuskokoelmat ovat tärkeä osa museon toimintaa ja niitä pitää täydentää.
Kuka tahansa voi tuoda museolle kuolleen eläimen, kertoo Pudas.
– On ikkunaan lentäneitä, hukkuneita ja yliajettuja. Myös Eviran (elintarviketurvallisuusvirasto) kautta eläimiä tulee. Kaikkia ei tietenkään täytetä, vaan niistä otetaan esimerkiksi siipi-, ja nahka- ja luunäytteitä.
Museon täytetyt eläimet on tarkoitettu opetukseen, kertoo Pudas. Erityisesti dioraamassa vieraat, varsinkin lapset, pääsevät näkemään eläimet luonnollisessa ympäristössään.
– Eläimiä näkee oikeissa tilanteissa, esimerkiksi syömässä. Ja samalla näkee, minkä kokoisia eläimet oikeasti ovat. Sitä ei tv:stä tai kirjan kuvista hahmota. Nykynuoret ovat vieraantuneet luonnosta.
Tärkeitä vieraita ovat päiväkoti- ja koululais- ja nykyään myös maahanmuuttajaryhmät. Erityisesti päiväkotilaiset ovat niin innoissaan, että tutkimusteknikko tulee hyvälle tuulelle.
– Eniten harmittaa, että kun luultavasti joudumme muuttamaan pienempiin tiloihin, tätä ei voi enää nähdä. Tämähän on varta vasten museoksi suunniteltu. Ja dioraamaa ei voi siirtää mihinkään. On ollut puhetta, että tästä luotaisiin virtuaalimuseo.
Näyttelytila on vain pieni osa itse eläinmuseota. Lisäksi tulevat työskentelytilat ja tutkimuskokoelmat. Pudas esittelee selkärankaisten tutkimuskokoelmahuoneen.
Sen katto ja kokoelmakaappien päälliset ovat täynnä sarvia. Sarvikatto muodostuu enimmäkseen tutkimusprojektina olleen metsäpeuran sarvista, mutta on seassa myös poron ja hirven sarvia.
Kaappien lokeroissa on muun muassa lintujen pyrstö- ja siipinäytteitä, nahkanäytteitä linnuista ja eläimistä sekä luita.
Tilaan on myös varastoitu vanhoja dioraamassa olleita täytettyjä eläimiä, kuten kulahtanut poro, sekä koulujen vanhojen eläinkokoelmien satoa. Ihan tilan perällä on anteeksipyytävän näköinen jääkarhu. Se on joutunut varastoon Ambomaa-näyttelyn vietyä sen paikan näyttelytilassa.
Kokoelmahuone on vähintään yhtä kiehtova kuin itse näyttely.
– Aikoinaan järjestimme opastuskierroksia tänne ja työskentelytiloihinkin, mutta kun väkeä vähennettiin, ei resursseja ole, kertoo Pudas.
PPLY:n lasten lintukerhon retki eläinmuseolle 25.3. kello 12–14. Kerhokerta on kaikille avoin. Aikuiset 3 euroa, 7–17-vuotiaat, eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat 2 euroa, lapset ilmaiseksi.
Lisää verkossa. Katso kuvagalleria. kaleva.fi
Fakta
Kokoelmat opiksi ja iloksi
Eläinmuseo löytyy Linnanmaan kampukselta. Käyntiosoite on Erkki Koiso-Kanttilan katu.
Avoinna maanantaista perjantaihin kello 8–15.45.
Selkärankaisten eläinten tutkimuskokoelmaan on tallennettu
yli 50 000 näytettä.
Museon linnunmunakokoelma koostuu noin 3 000 pesyeestä.
Munien keräily oli tärkeä lintuharrastusmuoto 1900-luvun alkupuolella.
Selkärangattomien eläinten tutkimuskokoelmassa on arviolta pari miljoonaa yksilöä. Erityisesti perhosten ja kovakuoriaisten kokoelma on kattava.
Juuret yli 200 vuoden takaa
Ruotsalaissyntyinen apteekkari Johan Julin muutti Ouluun 1783 Ouluun ja perusti Suomen ensimmäisen tunnetun museon. Museossa oli tuhansittain eläinnäytteitä eri puolilta maailmaa.
Julin siirtyi myöhemmin Turkuun, ja myynnit ja lahjoitukset hajottivat kokoelman.
Oulun Luonnonystäväin Yhdistys perustettiin 1925 tavoitteenaan muun muassa luonnontieteellisen museon aikaansaaminen. Kokoelman alku oli täytetty lapinpöllö.
Museotilat avattiin vappuna 1932 Ainolan kirjastorakennuksessa. Näyttelyssä oli muun muassa 30 nisäkäslajia, 200 lintulajia ja 350 yksilöä, 150 kalaa ja 15 matelijaa.
Talvisodan palopommi tuhosi kokoelmat täysin 21.1.1940. Ainut säästynyt näyte on nykyisessä eläinmuseossa oleva Petsamosta 1930-luvulla löydetty, hiiltynyt sillivalaan kallon osa.
Uuden kokoelman alku oli varatuomari Seppäsen lahjoittamat 159 täytettyä lintua sekä johtaja Vallin lahjoittamat 6 000 linnunmunaa. Näyttely avattiin 25.11.1948.
Luonnonystäväin yhdistys lahjoitti kokoelmat yliopistolle 25.2.1960. Vuotta myöhemmin kokoelmat siirrettiin Linnankadulle eläintieteen laitoksen yhteyteen NMKY:n tiloihin.
Joulukuussa 1972 museo siirtyi suurempiin tiloihin Åströmin nahkatehtaalle Kasarminkadulle. Yleisölle ovet avattiin vappuna 1973.
Eläinmuseo pääsi ensimmäistä kertaa museoksi suunniteltuihin tiloihin Linnanmaalle 1984. Tupaantuliaisia vietettiin huhtikuussa.
Lähteenä on käytetty muun muassa Eino Erkinaron artikkelia Oulun eläinmuseon vaiheita (1985).
Eläinmuseon on toiminut Linnanmaalla vuodesta 1984 saakka.
Nelijalkainen kananpoika kuoriutui Limingassa 1957. Kalevakin teki tipusta jutun.
Tuula Pudas kertoo, että konservaattori Heikki Kangasperko teki liki 60 metristä dioraamaa 5-6 vuotta.
Artikkelin lähde Kaleva 23.03.2017.