Bassolinjoja urkujen sormiolla
Mikko Helevä selvitti tohtorin-tutkinnossaan urkurin roolia jazzyhtyeessä.
Esko AhoJazzia pidempään seuranneet oululaiset muistavat nuoren pianistin Mikko Helevän monista eri yhtyeistä, joita olivat muun muassa Samberi, Nimbus, Bothnia Group ja Camus Nova.
Helevän pitkäikäisin oma yhtye on The Bronson -urkutrio, jonka hän perusti vuonna 1998. Muita hänen yhtyeitään ovat olleet Mikko Helevä Groovin’ Hammond ja Big Brother.
Lauantaina tarkastettavassa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteilijakoulutuksen tohtorintutkinnossa Mikko Helevä on selvittänyt urkurin asemaa jazzyhtyeessä.
Tutkinnon taiteelliseen osuuteen kuului neljä konserttia ja viidennen konsertin korvannut levytys
– Yhä on laajalti vallalla virheellinen käsitys, jonka mukaan jazzurkurit soittavat bassolinjat ainoastaan urkujen jalkiolla. Enemmistö urkureista kuitenkin soittaa bassolinjat pääsääntöisesti urkujen sormiolla, Helevä kertoo.
Musiikkiopintonsa Helevä aloitti 1970-luvulla Oulun musiikkiopistossa klassisella pianolla. Kiinnostus jazziin heräsi noin kymmenvuotiaana hänen löydettyään isänsä levyhyllystä pianisti Oscar Petersonin trion vinyylin.
– Petersonin svengaava ja teknisesti briljantti bluespohjainen soitto sai minut valtoihinsa. Myös trion basistin Ray Brownin hienostuneet, svengaavasti eteenpäin puskevat bassolinjat ja rehevä bassosoundi jäivät lähtemättömästi mieleen, Helevä kertoo.
– Aloin kuunnella jazzlevyjä ja soitin pianolla myös vanhoja jazz-henkisiä iskelmäsovituksia, transkriptioita jazzpianistien levytyksistä sekä nuotinnettuja boogie-woogie-kappaleita.
Helevän mukaan jazzurkurin rooliin vaikuttaa eniten se, onko yhtyeessä basisti vai ei.
– Basistin mukanaolo vapauttaa vasemman käden bassolinjojen soittamisesta muihin tehtäviin, Helevä kertoo.
– Urkubasistina tunnen olevani paremmin yhteydessä rumpalin kanssa kuin pianistina – ikään kuin rytmin ytimessä. Bassolinjat ilmentävät peruspulssin lisäksi osaltaan myös sointutehoja. Basso ja rummut kykenevät tuottamaan kappaleen rytmin ja harmonian ääriviivat.
Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolle Oulusta siirtyessään 1995 Helevä ei ollut vielä soittanut itse Hammond-urkuja.
Ensimmäinen merkittävä kosketus instrumenttiin tapahtui, kun hän 1990-luvun puolivälissä löysi Oulun kaupunginkirjastosta kitaristi John Scofieldin levyn
Sibelius-Akatemiassa Helevä osti itselleen ensin yksisormioiset, käytetyt Korg CX-3 -urut sekä vanhan Leslie 760 -kaiuttimen. Hän myös perusti kvintetin, jossa hän soitti sekä pianoa että Korg-urkuja.
– John Scofieldin yhtyeen mallin mukaisesti myös omassa yhtyeessäni oli kontrabasisti.
B-3 on tunnetuin Hammond-malli, jonka valmistus lopetettiin 1975. Helevän nykyään käyttämät Hammondit ovat malleiltaan A-3 ja A-100. Toiminnallisesti ne vastaavat B-3:sta, vaikka ulkonäkö on erilainen.
– Keikoilla saatan soittaa vuokra-Hammondeja, jotka usein ovat mallia B-3, Mikko Helevä sanoo.
Fakta
Valmistui maisteriksi Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolta 2003.
Musiikin maisterin tutkinnon lisäksi Helevällä on elektroniikkasuunnittelun diplomi-insinöörin koulutus.
Toiminut lehtorina Sibelius-Akatemian jazzmusiikin aineryhmässä vuodesta 2005 alkaen.
Toisen asteen ammatillisen pop/jazz-koulutuksen yhteispäätoiminen tuntiopettaja Keski-Pohjanmaan konservatoriossa sekä Kotkan ammatillisessa koulutuskeskuksessa 2001–2005.
Hammond-urkujen workshop-opetusta Helsingin Stadia-ammattikorkeakoulussa ja Pop/jazz-konservatoriossa 2005–2007.
Vuoden 2016 DIG.-jazzfestivaalin taiteellinen johtaja.
Musiikin maisterin tutkinnon lisäksi Mikko Helevällä, 46, on elektroniikkasuunnittelun diplomi-insinöörin koulutus. Sen pohjalta hän korjaa ja muokkaa Hammond-urkuja ja muita sähköisiä soittimia, vahvistimia sekä äänitys- ja studiolaitteita.
Artikkelin lähde Kaleva 17.03.2017.