Aina oikean ikäinen, numeroista viis
Ouluhalli kuuluu Pekka Heikkilän johtaman insinööritoimiston näkyviin luomuksiin.
Nuoren insinöörin mielessä pyörivät muutot myös Kemiin ja Rovaniemelle, mutta Oulussa politiikka otti nuoresta miehestä niskalenkin. Keminmaassa, Iissä ja Kemissä kasvaneesta Heikkilästä tuli kuin tulikin pysyvä oululainen, ja hän on asunut kaupungissa näköalapaikalla 58 vuotta.
Hänestä tuli rakennusinsinööri ja 32 vuotta kaupunginvaltuustossa (kesk.) istunut keskeinen toimija.
– Kun minut valittiin ensimmäisen kerran Oulun kaupunginvaltuustoon 1977, en tiennyt, miten siellä toimitaan. Olin noviisi ja soitin MTK:n silloiselle varapuheenjohtajalle Sakari Kontiolle, jolla oli maanantaina juuri ennen kello 12 alkavaa Rotary-kokousta 20 minuuttia aikaa. Hän evästi minua sanomalla, että ’hyökkää heti eri puolueiden nokkamiesten tuttavaksi’, Heikkilä kertoo.
Niin myös kävi. Heikkilästä tuli muun muassa Martti Ursinin (kok.), Antti Anttisen (lib.), Alpo Henrikssonin (Sdp) ja Paavo Korhosen (vas.) läheinen perhetuttava.
– Tätä kautta yhteistyö oli toimivampi, eikä asioista tarvinnut riidellä.
Vaikka Heikkilä istui Oulun kaupunginvaltuustossa kahdeksan kautta vuosina 1977–2008, hän ei ollut mikään ääniharava.
– Pääsin aina suurin piirtein viimeisenä läpi. Ääniä oli aina se noin 200, ja taisi olla niin, että kaikissa vaaleissa minua äänestivät ne samat ihmiset ja tuttavat, hän taustoittaa.
Kun keskustelu siirtyy varsinaiseen työuraan ja rakennusinsinöörin näkyvimpään ja pysyvimpään kädenjälkeen, pienen harkinnan jälkeen syntyy oivallus.
– Ouluhallin kattorakenne. Se oli kuin kellosepäntyötä, mutta onnekseni palkkalistallani oli Oulun yliopiston insinööriosastolta osaavia aivoja, noin kolmekymmentä ihmistä työllistäneen insinööritoimiston toimitusjohtaja toteaa.
Ouluhallin lisäksi Heikkilä alleviivaa kahta rakennusta, joissa hän on ollut vahvasti mukana.
– Voisihan sitä asetella neuloja karttaan enemmältikin, mutta sanotaan nyt Knuutilankankaan ja Puolivälinkankaan vesitornit.
Kun Heikkilä oli nuori insinööri, ei ollut puhettakaan, että kerrostalojen ullakkokerroksiin olisi rakennettu asuinhuoneistoja.
– Muutos on tapahtunut 2000-luvulla. Ajan henki on nyt täysin erilainen, mitä voi tervehtiä ilolla.
Pekka Heikkilä tunnetaan – tai pitää käyttää ilmaisuna imperfektiä tunnettiin – piipustaan. Kolme kuukautta sitten hän teki täyskäännöksen.
– Poltin piippua noin 60 vuotta, mutta nyt se on loppu.
Itse asiassa nykyistä terveellisempi elämäntapa sai suuntaviivoja jo 20 vuotta sitten.
– Silloin aloitin kuntoliikunnan, enkä sitä ennen ollut kuntoillut käytännössä lainkaan. Vesijumppa on nykyään numero yksi.
Kuvauksen yhteydessä vieressä seisoo Ouluhalli, joka on Heikkilälle selvästi merkittävä maamerkki. Syntymäpäiväsankari katselee käsiensä töitä. Autokyyti takaisin keskustaan olisi tarjolla, mutta hän haluaa reippailla.
Aurinko paistaa kirkkaana ja korkealta.
– Tästä ei ole pitkä matka takaisin keskustaan. Minusta tuntuu siltä, että haluan mieluummin kävellä. Ympärillä on niin paljon nostalgiaa.
Ikä on Heikkilälle pelkkä numero.
– Tuntuu siltä, että olen aina ollut oikean ikäinen.
FAKTA
Opinnot: Keskikoulu Iissä, lukio Kemissä. Ylioppilas 1957. 1959 opiskelijaksi Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan rakennusinsinöörien osastolle. Sen ensimmäinen kurssi. Diplomi-insinööri 1965.
Työura: 1965–1969 suunnittelijana oululaisissa insinööritoimistoissa. 1969–1988 toimitusjohtajana insinööritoimisto Pekka Heikkilä Oy:ssä. 1988–1996 kiinteistösijoitustoimintaa. 1996–2006 insinööritoimisto Heikkilä–Polojärvi. Rakennusneuvos 2004.
Luottamustoimet: Kahdeksan kautta Oulun kaupunginvaltuutettuna (kesk.) vuosina 1977–2008, jona aikana jäsenenä myös kaupunginhallituksessa ja eri lautakunnnissa. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä hallituksen puheenjohtajana 14 vuotta.
Harrastukset: 1990-luvulla hankittu nuoruuden unelma lentolupakirja, lukeminen, mökkeily, kuntoliikunta, sudokut, vapaamuuraritoiminta.
Syntymäpäivänään matkoilla.
Halkaisijaltaan 115-metrinen ja 25 metriä korkea Ouluhalli rakennettiin vuonna 1986. Sen kattorakenteista vastasi insinööritoimisto Pekka Heikkilä Oy. – Se oli kuin kellosepäntyötä, Pekka Heikkilä muistaa.
Artikkelin lähde Kaleva 01.03.2017.