Avovaimo Essi Pulkkinenkin on todennut ohjeen toimivaksi.
Riitta TaulavuoriMiksi kirjailijuus määrittyy ”oikean” kustannussopimuksen ja kovakantisena julkaistun kirjan kautta, kun nykyään kenen tahansa on helppo julkaista omakustanteita sähköisestikin?
Mikä tekee ”oikean” kirjan julkaisemisesta ylipäätään niin hohdokasta?
Sitä paitsi: kirjoittajalle itselleen voi lyödä paremmin leiville se, että menestyy kirjoituskilpailuissa kuin se, että yrittää sinnitellä ei niin hirvittävän paljon myyvänä kirjailijana.
Näin pohdiskelee oululainen copywriter Jukka Ahola (s. 1986), joka on päässyt pokkaamaan itselleen palkintokuoren useammastakin novelli- ja runokilvasta.
Aholan aikaansaannos palkittiin viimeksi helmikuussa
Merkittävistä valtakunnallisista mittelöistä hän on voittanut aiemmin
Miehen CV:ssä on lueteltu myös kymmenkunta muuta tällä vuosikymmenellä tullutta palkintoa.
Kirjoituskilpailuihin Ahola on osallistunut poikasesta lähtien. Menestysreseptin hän oivalsi sen jälkeen, kun oli hävinnyt kilpailut kymmenen ensimmäistä vuotta.
Kolmen kohdan ohje kuuluu: Erotu joukosta. Ole uskottava. Tunne yleisösi.
– Kirjoitan ihan tosissani, mutta en liian vakavasti, Ahola lisää.
Blogia pitävä Ahola kirjoitti pian tuoreimman kilpailusijoituksensa jälkeen sivustollaan siitä, että luova kirjoittaminen ei ole välttämättä pelkkää luomisen tuskaa tai tunteenpaloa.
Hänelle itselleen se on tarkoin harkittua ja tavoitteellista toimintaa, jonka tuloksena syntyy tietylle kohdeyleisölle kirjoitettu ja ”melkeinpä markkinoinnillinen” tuotos.
– Tykkään kilpailla ja tykkään voittaa. Ja kirjoitan, koska haluan voittaa.
Ahola myöntää, että julkaistussa kirjassa on oma hohdokkuutensa, eli hänen ajatuksissaan kajastelee ajatus kirjoittaa myös ”se oikea romaani”.
Ensimmäisestä, kustantajilla jo kiertäneestä käsikirjoituksesta ei vielä sellaiseksi ollut.
– Olen miettinyt, voisiko romaanin kirjoittamiseen suhtautua samalla tavalla kuin lyhyempien kirjoituskilpailutekstien kirjoittamiseen. Kävisi lainaamassa kirjastosta kymmenen viime vuoden
Aholan ideoima romaanin toteutussuunnitelma ei taida olla silkkaa huulenheittoa.
– Kun päätimme osallistua Joenpolven novellikilpailuun, kävimme hakemassa kirjastosta aiempien vuosien kilpailuista kootut antologiat ja tutkimme niitä, paljastaa Essi Pulkkinen.
Oululainen Pulkkinen (s. 1991) on Aholan avovaimo ja suhtautuu luovaan kirjoittamiseen tavoitteellisesti kuten siippansa. Myös ammattinimike, tekstisuunnittelija, on käytännössä sama.
– Tykkään haasteista. Kilpailu asettaa kirjoittamiselle tavoitteet ja antaa takarajan, Pulkkinen mainitsee.
– Nyt tuntui hienolta, kun saattoi lukea oman novellin ensimmäistä kertaa painettuna kirjasta.
Noin vuoden ajan kirjoituskilpailuihin runoilla ja novelleilla osallistunut Pulkkinen on saanut muun muassa kunniamaininnan J.H. Erkon runokilpailussa. Lisäksi yksi hänen novelleistaan nostettiin Joenpolven kilpailun
Aholan novelleja on antologiassa kaksi. Kaikkiaan antologiassa on yksitoista novellia yhdeksältä kirjoittajalta.
– Osallistumme yleensä samoihin kirjoituskilpailuihin ja esiluemme toistemme kilpailutekstit. Se on kuitenkin vieras ajatus, että kilpailisimme toisiamme vastaan, Pulkkinen sanoo.
Haaveiletko itse romaanista?
– Eikö kaikilla kirjoittajilla ole haave saada julkaistua jotain omaa joskus.
Filosofian maisteri, opiskellut englantilaista filologiaa, suomen kieltä ja markkinointia Oulun yliopistossa, lisäksi Australian Newcastle Universityssa journalismia ja Italian
Università di Bolognassa italiaa ja latinaa.
Työskentelee copywriterina Polar Electrossa.
Harrastaa kirjoittamista, pitää blogia osoitteessa jukkaahola.fi, hiihtää ja pyöräilee.
Opiskellut suomen ja viron kieltä sekä kirjallisuutta Oulun yliopistossa. Gradun palauttamista vaille valmis filosofian maisteri.
Työskentelee tekstisuunnittelijana markkinointiviestintätoimisto Kuulussa.
Kirjoittaa ja somettaa sekä työssä että vapaa-ajalla, urheilee ja swing-tanssii siinä välissä.
”Jukka kirjoittaa heti valmista ja painokelpoista tekstiä. Hänen itsevarmuutensa omaa tekstiään kohtaan horjuu, kun soittoa voitosta
ei ole vielä kuulunut”,
Essi Pulkkinen arvioi.
Artikkelin lähde Kaleva 04.03.2016.