Valkotakkinen Onssin mies
Nuorena jalkapalloillut Keijo Peuhkurinen elää uudestaan unelmaansa Oulun naisfutiksen kera.
– Tutkimustyö ja opetus olivat ihan ok, mutta se paperien pyörittely ja byrokratia. Koin, että teen työtä, mihin minulla ei ole koulutusta. Nyt yksityislääkärinä saan tehdä potilastyötä ja nauttia vapaa-ajalla muista asioista, kuten lasten harrastuksista.
Peuhkurisen nuorimmat tyttäret Emma ja Vilma harrastavat jalkapalloa Oulun Nice Soccerin (ONS) riveissä. 16-vuotias Emma kuuluu Suomen maajoukkueeseen.
– Harrastin itsekin jääkiekkoa ja jalkapalloa, mutta 1960–1970-luvuilla se oli niin pientä. Nyt elän uudestaan unelmaani ja saan olla mukana tukemassa ja kannustamassa nuoria. Itse en sellaista aikoinani saanut.
Peuhkurinen on naisfutismies henkeen ja vereen. Hän oli perustamassa Oulun Nice Socceria kymmenen vuotta sitten.
– Istuin Ouluhallissa joku sunnuntai ja mietin, ettei Oulussa arvosteta tyttöjalkapalloa. Pitäisi perustaa oma seura.
Peuhkurinen kuvailee ONS:ia tähdenlennoksi. Seura on yksi Suomen parhaista tyttö- ja naisfutisseuroista, hän toteaa, ja harmittelee, ettei naisfutis saa huomiota.
– Toivoisin kovasti paikallisen liike-elämän tukea ja sponsorointia. Tukekaa ja tulkaa katsomaan pelejä!
Oululaistyttöjen menestyksen syitä on monia. Tytöt harjoittelevat hyvin tunnollisesti ja ovat pitkäjänteisiä, jota osoittaa myös hyvä koulumenestys. Heillä on keskittymiskykyä, määrätietoisuutta ja motivaatiota.
– Tytöt ovat kiitollisia valmennettavia, sillä he kuuntelevat ja tekevät töitä. Seurassa on iloinen meininki, ja hyvät valmentajat.
Tytöt ovat Peuhkurisen mielestä ehkä vähän liiankin omistautuneita jalkapallolle. Muiden lajien harrastaminen tahtoo jäädä, ja harjoittelusta tulee yksipuolista.
– Jalkapallo kuormittaa nilkkoja, polvia ja lantiota. Tyttöjen lantio alkaa levitä murrosiässä, ja kun vielä harjoitellaan tekonurmipinnalla, se kuormittaa. Tytöillä on neljä kertaa enemmän ristisidevammoja kuin pojilla.
Lääkärin mielestä tyttöfutiksessa pitääkin panostaa ennaltaehkäisevään ja yksilölliseen harjoitteluun. Siitä on jo puhuttu Palloliiton ja fysioterapeuttien kanssa.
Vanhempien tuki ja rahallinen panos on jalkapallossa tärkeää, vaikka esimerkiksi kustannuksia ei voi verratakaan jääkiekkoon, jossa rahaa menee kuukaudessa se, mitä jalkapallossa vuodessa.
Vaikka jalkapallo olikin Peuhkurisen nuoruudenharrastus, ja hän pelaa yhä lääkärien ja hammaslääkärien puulaakijoukkueessa Ruiskussa, ei tyttäriä ole tarvinnut patistaa harrastuksen pariin.
– Ehkä se on geeneissä. Jo Emman vauvakuvissa häntä ympäröi 5–6 palloa. Kiinnostus oli luontaista. Tytöt pelaavat omaksi ilokseen, ja kun he innostuivat, minäkin innostuin.
Nais- ja tyttöjalkapallo voi Suomessa hyvin. 1990-luvun puolivälissä alkoi buumi ja vuosikymmenen loppupuolella se näkyi jo selvästi, muistelee Peuhkurinen. Palloliiton tilastojen mukaan tyttöjalkapallon harrastajamäärä on kasvanut viimeaikoina eniten.
Tyttöjä on nyt noin neljäsosa jalkapalloa harrastavien poikien määrästä, eli Suomessa on noin 30 000 tyttöjalkapalloilijaa.
– Yleisesti ottaen naiset pärjäävät jalkapallossa paremmin kuin miehet, mutta pojilla kilpailu on tosin paljon kovempaa.
Fakta
Oulun yliopistoon opiskelemaan vuonna 1974. Lääketieteen lisensiaatti 1979, lääketieteen tohtori 1983, sisätautien erikoislääkäri 1990, kardiologi 1993, dosentti 1997. Kuopion yliopiston kardiologian professoriksi 1998.
Työskennellyt yksityislääkärinä vuodesta 2008.
Harrastus: naisjalkapallo. Oulun Nice Soccerin (ONS) kunniapuheenjohtaja, ONS:n edustusjoukkueen lääkäri, huoltaja ja manageri.
Viettää syntymäpäiviään Italiassa, missä tytär osallistuu Suomen maajoukkueessa jalkapallon euroopanmestaruuskisojen jatkokarsintaturnaukseen alle 17-vuotiaiden sarjassa.
Keijo Peuhkurinen oli perustamassa Oulun Nice Socceria kymmenen vuotta sitten. Nykyään hän on seuran kunniapuheenjohtaja.
Artikkelin lähde Kaleva 17.03.2016.