Tuiskulassa raikaa taas soitto

Urheilutalo oli aikoinaan koko Oulun eteläisen alueen merkittävin viihdepaikka.

Henna Haapala

Nivala

Legendaarisen viihdepaikan mainetta kantava Nivalan Tuiskula kätkee sisälleen lukemattomia tarinoita. Paikan uusi omistaja Ami Salmela on saanut tutustua niihin remontoidessaan kiinteistöä, jotta Tuiskula voisi nousta jälleen maakunnalliseksi kohtaamispaikaksi.

Hän uskoo, että pitkänäperjantaina uudelleen avattavan talon viihdetarjonnalle on kysyntää.

– Tämä aika on sellainen, että monella alalla supistetaan ja leikataan. Kun ajat ovat hankalat, ihmiset tarvitsevat uutta virtaa elämään, ja sitä Tuiskula voi tarjota asiakkailleen. Toisaalta irtiottoa arjesta tarvitaan myös hyvinä aikoina. Tuolla maakunnissa on edelleen se sama asiakasmäärä kuin oli Tuiskulan kulta-aikoinakin, ja tarkoitus on saada ihmiset jälleen aktivoitumaan ja lähtemään liikkeelle, Salmela sanoo.

Nivalan urheilijat rakensi Tuiskulan 1900-luvun alussa, ja tanssipaikka alueelle saatiin 1964.

Vuodesta 1978 lähtien Tuiskulaa lähti luotsaamaan seuran toiminnanjohtaja Mauno Niemelä. Niemelän poika Juha Niemelä muistaa ajat, jolloin Tuiskulaan saapui joka lauantai keskimäärin 1 500 ihmistä iltaa viettämään.

– Ensimmäiset vuodet olivat hankalia, mutta -80-luvun alussa toiminta lähti kunnolla liikkeelle. Työskentelin Tuiskulassa kymmenen vuotta yleismiehenä, eli hoidin muun muassa lipunmyyntiä ja pohjakassoja sekä toimin esimiehenä vapaaehtoisille, joita ilman toiminta ei olisi ollut mahdollista. Aina löytyi työntekijöitä riippumatta siitä, oliko uusivuosi tai joku muu erityinen päivä. He loivat Tuiskulan hengen, minkä ansiosta paikassa oli aina hyvä fiilis, Niemelä muistelee.

– Mielestäni on kuitenkin hyvä, että paikka siirtyi nyt yksityiseen omistukseen, sillä ajat ovat muuttuneet, eikä samanlaista kökkähenkeä enää ole. Se on nähtävissä joka paikassa.

Tuiskula paloi osittain 1984, minkä jälkeen rakennukseen tehtiin mittava remontti. Diskoon laitettiin äänentoisto ja valot, joiden hintaa Salmela ja Niemelä vertaavat senaikaisen omakotitalon hintaan. Laitteistoa tultiin katsomaan Etelä-Suomesta saakka. Uudelleenrakentamisen aikaan Tuiskula profiloitui nuorten viihdepaikaksi.

Tuiskulassa on esiintynyt niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin huippuesiintyjiä. Popeda, Yö ja Eppu Normaali vierailivat Tuiskulassa useita kertoja. Lavalle on noussut myös esimerkiksi Metallica, Motörhead ja Uriah Heep.

Esiintyjät vetivät usein veden voimalla, sillä alkoholia toiminnanjohtaja ei halunnut esiintyjille urheiluseuran varoista tarjota. Esiintyjistä pidettiin kuitenkin hyvä huoli, sillä heille oli aina tarjolla ruoka ja lämmin sauna. Vuorovaikutus tapahtuman järjestäjän ja esiintyjien kesken oli niin lämmin, että toisinaan esiintyjät valmistivat itse ruokaa jäljelle jääneistä ruuista esiintymisensä jälkeen.

Ami Salmela on kehittänyt viihdekeskusta siten, että jokaiseen musiikkimakuun löytyy jotakin.

– Tuiskulassa on sekä disko- että esiintyjäpuoli. On mahdollisuus myös karaokeen sekä ruokailuun ravintolan puolella. Esiintyjätarjontaa olen pyrkinyt hajauttamaan siten, että jokaiseen musiikkimakuun löytyisi jotakin. Järjestämme myös ikärajattomia tilaisuuksia. Ja linja-autokyyditys kulkee lähikunnista aivan kuten ennenkin, Tuiskulan alkuajoista lähtien, Salmela kertoo.

Fakta

Tuiskulan pitkä historia

Nivalan urheilijat ry on perustettu vuonna 1925. Samoihin aikoihin seura rakensi Tuiskula-nimisen elokuvateatterin, joka on nykyään suojelukohde.

Elokuvateatterin viereen kohosi vuonna 1964 Urheilutalo Tuiskula, joka toimi myös tanssipaikkana. Se rakennettiin pitkälti talkoovoimin.

1970-luvun alussa tanssipaikan yhteyteen rakennettiin lisäosana diskopuoli.

Kiinteistö paloi osittain vuonna 1984, minkä jälkeen siihen tehtiin mittava remontti. Remontin jälkeen Tuiskulan suosio oli suurimmillaan. Kulta-aikaa jatkui 1990-luvun alkupuolelle saakka.

Uusi omistaja Ami Salmela (oik.) on kerännyt talon seinille lehtileikkeitä ja mainoksia menneiltä ajoilta. Juha Niemelä toimi pitkään ”yleismiehenä” Tuiskulassa.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 24.03.2016.