Tuhopoltossa loimuaa kosto
Ylivieskan kirkon tuhopoltto kiristää myös kirkkojen valvontaa.
Kirkkohallitus aikoo suosittaa valvontakameroiden lisäämistä.
Minna AkimoOuluKirkon tuhopoltto on mahtipontinen teko, sanoo oululainen oikeuspsykiatri, psykoanalyytikko Hannu Säävälä.
Kun tuleen sytyttämisen kohteena on kirkko, johon sisältyy valtavasti ihmisten tunteita ja symboliikkaa, sen viesti on selvä. Säävälän mukaan tällaisella teolla halutaan säväyttää ja loukata mahdollisimman useita ihmisiä.
– Voi sanoa, että tällaisessa teossa on jotain hyvin mahtipontista ja itseään suureksi tekevää. Se, joka polttaa jätekatoksen, tyytyy vähempään. Kirkon tuhopoltto kertoo siitä, ettei tekijä ole pieneen tyytyväinen.
Säävälän mukaan tuleen sytyttäminen kertoo tekijän sisäisistä, erittäin voimakkaista ristiriidoista. Tuhopoltto on keino purkaa sisäistä aggressiota tai ahdistusta, jota henkilö ei muuten pysty käsittelemään.
Tuleen sytyttäminen voi olla myös kosto siitä, että tekijä kokee tulleensa huonosti kohdelluksi.
– Työssäni olen tavannut ihmisiä, joille aggression työstäminen on vaikeaa. He yrittävät tukahduttaa kaikin keinoin aggressiiviset tunteet. Silloin tuleen sytyttämisestä voi tulla kiertotie ilmaista suuttumista. Teossa on näkyvissä koston ja vihan elementit.
Säävälä korostaa kuitenkin sitä, että tuhopoltot ovat erittäin harvinaisia myös silloin, jos kyse on ihmisen sisäisten ristiriitojen selvittämisistä.
– Se on todella pieni vähemmistö, joka tulee meille potilaaksi tuleen sytyttämisen takia, joten ei tällainen yleistä ole.
Maanantaina pidetyssä tiedotustilaisuudessa tutkinnanjohtaja, komisario Ari Rutanen Ylivieskan poliisiasemalta korosti sitä, että Ylivieskan kirkon tuhopolton taustalla ei ollut rasismia, ei ääriajattelua eikä radikalismia. Hänen mukaansa teko johtui yksittäisen ihmisen henkilökohtaisista ongelmista.
Ylivieskan kirkon tuhopoltosta epäillyn miehen kuulusteluja on jatkettu viikonvaihteen yli, mutta Rutasen mukaan kuulustelut ovat olleet haastavia. Teosta epäillyn miehet puheet ovat olleet poliisin mukaan epäloogisia.
Tapauksen tutkinta jatkuu, ja Rutanen esittää teosta epäillyn miehen vangitsemista todennäköisin syin.
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo on helpottunut kuullessaan, ettei tuhopolton taustalla ole ääriajattelua. Siitä huolimatta tapahtunut johtaa valvonnan lisäämiseen.
Keskitalon mukaan Kirkkohallitus tullee suosittelemaan kirkkorakennusten kameravalvonnan lisäämistä kirkkojen ulkopuolella.
– Kameravalvonta lisääntyy, sillä sprinklerijärjestelmät eivät pysty estämään kaikkia paloja. Lisäksi kameravalvonta ehkäisee myös muuta rikollisuutta, hän sanoo.
Ylivieskan puukirkko oli vakuutettu kuuden miljoonan euron arvosta, mutta vakuutusrahat eivät riitä uuden kirkon rakentamiseen.
Keskitalo on erityisen iloinen siitä, että ylivieskalaiset ovat päättäneet rakentaa uuden kirkon. Hänen mukaansa on selvää, että myös Kirkkohallitus tulee projektiin rahallisesti.
– Kustannukset riippuvat tietenkin siitä, miten suuri kirkko tehdään ja millaista arkkitehtuuria käytetään. Kirkkohallituksessa päätämme myöhemmin, käsitelläänkö tätä tapausta erillistapauksena vai tuleeko tuki rakennusavustuksina, hän sanoo.
Kirkkoherra Timo Määttä sanoo, että kirkon menetys on yhdistänyt ylivieskalaisia. Uusi kirkko rakennetaan samalle paikalle. Kesäkuussa 1937 Ylivieskan kirkon tienoo näytti tältä.Suruajan jälkeen
katseet suunnataan kohti tulevaa
Henna HaapalaVaikka ylivieskalaisten kotikirkko on tuhoutunut, jumalanpalvelukset ovat voineet jatkua kaikesta huolimatta.
Käyttöön on otettu Suvannon kappeli, jossa on jo pidetty pääsiäissunnuntain sekä toisen pääsiäispäivän jumalanpalvelukset.
Ylivieskan seurakunnan kirkkoherran Timo Määtän mukaan kirkolliset tilaisuudet tullaan pitämään kappelissa toistaiseksi. Kirkoksi vihityssä kappelissa on kaksisataa istumapaikkaa.
Kappelissa on myös kahvio, jonka tiloja voidaan käyttää niissä tilaisuuksissa, joissa väkeä on enemmän.
– Kevään ja kesän tapahtumien suhteen tulemme tekemään järjestelyjä. Otamme yhteyttä heihin, jotka ovat varanneet kirkon käyttöönsä, kertoo Määttä käytännön toimenpiteistä palon jälkeen.
Keskustelu uuden kirkon rakentamisesta alkaa jo tulevana keskiviikkona, jolloin kirkkovaltuusto on jo sopinut kokoontuvansa muiden asioiden tiimoilta.
Ensimmäisessä tapaamisessa kartoitetaan kirkon rakentamiseen liittyviä asioita sekä aikataulua. Ennen uutta on kuitenkin surtava vanhan kotikirkon menetystä.
– Seurakuntamme tahtotila on saada uusi kirkko vanhalle rakkaalle paikalle. Tämä kaikki on kuitenkin ajankohtaista vasta suruajan jälkeen, Määttä sanoo.
– Tilanne, jossa nyt olemme, on samankaltainen kuin aika läheisen kuoleman jälkeen. On jätettävä tilaa suremiselle, kirkkoherra toteaa.
Suuri menetys on Määtän kokemuksen mukaan yhdistänyt ihmisiä.
Yhteisöllisyyden on aistinut esimerkiksi niiden ihmisten keskuudessa, jotka ovat käyneet tulipalopaikalla kirkon rauniota katsomassa.
Ylivieskan seurakunta
– On kohtaamisia, joissa kukaan ei sano mitään, vaan vain halataan. Kyyneleet ovat monilla herkässä. Niin ne ovat olleet itsellänikin, Määttä sanoo.
– Pidin itse viimeisen kirkossamme pidetyn saarnan pitkäperjantaina. Puhuin kirkkomme alttaritaulusta, jossa oli kuvattuna ristiinnaulittu Kristus mustaa taustaa vasten.
– Lisäksi tilaisuudessa esitettiin virsi Oi katso Golgataa. Kun muistelin tätä menetettyämme kirkon, minua kouraisi syvältä, kirkkoherra kertoo.
Timo Määttä muistuttaa kuitenkin, että olennaisinta kaiken keskellä on muistaa pääsiäisen eli ylösnousemuksen sanoma.
– Tätä viestiä viemme eteenpäin siitä huolimatta, että kirkkomme on tuhoutunut.
Artikkelin lähde Kaleva 29.3.2016.