Taiteesta, rakentamisesta ja vähän muustakin
Arkkitehti Matti Pennala sai vaimoltaan lahjaksi
70-vuotisjuhlanäyttelyn. Limingan kirjastossa on nyt esillä
uutta ja vanhaa Pennalan elämän varrelta.
Anne Helaakoski, teksti
Joel Karppanen, kuvatLimingan kirjastossa odottelee valkopartainen mies, joka katselee velmusti otsatukkansa takaa. Arkkitehti Matti Pennala on tullut kertomaan esillä olevasta 70-vuotisjuhlanäyttelystään Tässon täät.
Idea näyttelystä oli vaimon, Ritva-Liisa Pihlajan. Hän varasi sen vuosi sitten miehelleen 70-vuotislahjaksi.
– Se oli sitten pakko kasata. Kauhea homma.
Näyttelyn nimi Tässon täät on kuittailua. Melkein 20 vuoden ajan Pennala sai selkäkipujen pahennuttua työvoimaviranomaisilta säännöllisesti kirjeen, jossa todettiin, ettei hän ole tehnyt mitään.
– Jos tämä ei ole mitään, niin kuinka helvetin paljon pitää tehdä, että on tehnyt jotain, Pennala viittaa kädellään seinälle ripustettuihin töihinsä.
Näyttelyn teoksista varhaisimmat ovat 1970-luvun alussa tehtyjä tussipiirustuksia, tuoreimmat 3D-tekniikalla tehtyjä kuultokuvia. Vitriinissä on Pennalan itse alusta asti valmistamia ja kirjoittamia kirjoja ja yhdessä taulussa on valokuvia miehen tekemistä veistoksista.
Jos jokaiseen näyttelyn kuvaan perehtyisi kunnolla, se veisi tuhottomasti aikaa. Niin paljon tavaraa niissä on. Eli jotain on kai tullut tehtyä.
Kolmiulotteisia teoksiaan Pennala kehittäisi mieluusti eteenpäin, jos vain olisi rahaa kunnon välineisiin. Nyt kaikki, mitä mies tekee, on valmistettu jo varastossa olevasta tavarasta.
Eikös se jo vaadikin mielikuvitusta ja luovuutta?
– No, ne ovat ainoat, mitä täällä ei pystytä estämään. Kaikki muu kyllä. Suomi on ihmeellinen maa.
Pennala kertoo, että näyttelyssä on kirjoittamaton viesti: nykyään ihmisillä ei ole piirustustaitoa eikä sitä myöskään arvosteta.
– Jos ei osaa piirtää, ei osaa muutakaan. Piirtämiseen perustuu kaikki.
Kuvataiteilijan lisäksi Pennala kertoo olevansa myös kirjailija. Mutta ei mikään tavallinen kynäniekka. Hän on tehnyt 11 kirjaa, jotka on lahjoittanut ihmisille. Jokaista kirjaa on vain yksi uniikki kappale.
Pennala kuvailee kirjojaan sillisalaateiksi. Yksi kirjoista on nimeltäänkin Pahaa sillisalaattia. Kirjat ovat yhdistelmiä lyhyistä jutuista, ja tekstiä on valtavasti.
Joissain kirjoissa on vain runoja.
– Kerran suutuin, kun jotkut suomalaiset taiteilijat sanoivat, ettei suomen kieli taivu runouteen. Olen eri mieltä. Sitä paitsi suomen kieltä ei osaa juuri kukaan. Kielessä on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia.
Neljä kirjaansa Pennala on lahjoittanut tshekkiläisille ystävilleen. Hän on vieraillut Tshekissä usein ja myös piirtänyt siellä ja antanut töitään lahjaksi.
– Siellä taiteilija on se, joka osaa tehdä. Suomessa taiteilija on se, joka on saanut siitä paperit.
Muotokuvia Pennala on piirtänyt eri tekniikoilla. Niissä hän on hyvä.
– Minut ryöstettiin kerran Oulussa aseman lähistöllä. Piirsin kuvan ryöstäjästä ja vein poliisille. Kiinni se jäi.
Uusimmissa teoksissaan taiteilija on yhdistänyt piirrosjälkeen tietokonetekniikkaa. Hänen mielestään tietokone on yhtä perusteltu taiteessa kuin suti laveeraamisessa. Tietokone toimii kuin sivellin.
– Ainoa huoli on se, että muistaa tallentaa. Se kun nimittäin kaatua kupsahtelee.
”Nykyarkkitehtuuri
on tylsää ja rumaa”
Raahen seurakunnan leirikeskus Kultala valmistui vuonna 1980. Se on ensimmäisiä Matti Pennalan suunnittelemia rakennuksia.Erityisesti arkkitehdin mieleen on ollut Pyhäjoen palvelukodin suunnittelu.
– Se on kiva ja yhä hyvässä kunnossa pidetty.
Näyttelyn yhdessä tauluryhmässä on Pennalan arkkitehtuurisuunnitelmia. Niitä olisi ollut enemmänkin, jollei Pennala olisi aikoinaan hävittänyt melkein kaikki.
– Niitä oli yllättävän paljon. Kaikenlaista tuli suunniteltua.
Pennalalla oli aikoinaan vaimonsa kanssa arkkitehtitoimistonsa yhteydessä myös galleria.
– Se loppui, kun verottaja rankaisi. Luuli, että se oli iso bisnes. Suomessa ei kannata tehdä yhtään mitään.
Yrittäjyyttä Pennala kuvaa myös näyttelyn lyijykynäpiirroksissaan Yrittäjän haaveet ja todellisuus. Suomalaisia kannustetaan nykyään yrittäjyyteen ja sitä Pennala vastustaa, sillä ketään ei saa houkutella tuhoon.
– Yrittäjä on yksin kurjuudessaan. Yrittäjäksi kannattaa ryhtyä vasta sitten, kun on samat edut kuin palkansaajilla. Eli yrittäjää verotettaisiin siitä rahasta, jonka hän oikeasti ansaitsee.
Nykyarkkitehtuuri saa Pennalan puhisemaan. Tärkeää olisi, että laatikkorakentamisesta päästäisiin eroon.
– Suomi on ainoa maa, missä ihannoidaan laatikoita. Ne ovat kaikki samanlaisia, rumia ja tylsiä.
Pennalan mukaan kaikki alkaa jo kaavoituksesta. Kaikesta halutaan samannäköistä aina liikenne- ja taajamasuunnittelusta lähtien. Kaavoituksen perusteita pitäisi rassata kunnolla.
Jos tekee hyvää, se ei maksa yhtään enempää, Pennala toteaa. Hänestä asia on sama kuin taiteessa: jos siinä palataan piirtämisen taitoon, niin jo alkaa lyyti kirjoittaa.
– Rakennukset ovat tylsiä ja rumia. Tahallaanko Suomessa yritetään tehdä rumaa? Ei se onnistu, sillä sattumaltakin tulee joskus kaunista.
Artikkelin lähde Kaleva 10.03.2016.