Piinapenkki : Missä turvasaaren kirjailijat?
Hailuotoon alettiin puuhata turvaresidenssiä kirjailijoille vuoden 2014 lopussa. Tähän mennessä
saaren suojissa on ollut yksi turvapaikanhakija.
Anna Kilponen teksti
Hailuoto tarjoaa turvaa kotimaassaan vainotuille tai hankalissa oloissa työskenteleville kansainvälisille kirjailijoille. Reilu vuosi sitten Hailuotoon perustettu turvaresidenssi oli Suomen ensimmäisiä. Tänä vuonna myös Helsingissä avautuu kaksivuotinen turvasatamaresidenssi taiteen ammattilaisille, joiden ilmaisuvapaus on uhattuna.
Ruuhkaksi asti ei Hailuodossa ole turvataiteilijoita ollut. Tähän mennessä saaren suojissa on kirjoittanut yksi turvapaikanhakija, iranilainen it-alan insinööri Osama al-Ogaili. Suomeen elokuussa saapunut al-Ogaili kirjoittaa parhaillaan kirjaa kokemuksistaan. Hänen residenssijaksonsa päättyi helmikuun lopussa.
Alkuperäisissä suunnitelmissanne oli, että residenssiä tarjotaan ammattikirjailijoille, mahdollisesti kahdelle kerrallaan. Eikö toiminta lähtenytkään odotusten mukaisesti liikkeelle, Hailuodon Turvasaari ry:n hallituksen puheenjohtaja Árpád Kovács? – Kyllä tässä jotenkuten suunnitelmien mukaan on edetty, mutta eihän asioita voi ikinä tarkkaan ennakoida. Turvataiteilijamme on yhteiskunnallinen aktivisti, joka myös kirjoittaa. Hän on julkaissut tekstejään netin kautta, mutta hän kirjoittaa nyt tietääkseni ensimmäistä kirjaansa.
Onko Hailuotoon ollut vaikea löytää turvaa tarvitsevia kirjailijoita?– Kiinnostuneita oli vähemmän kuin alun perin ajattelimme. Kun ihmiset tulevat suuresta maailmasta, niin pieni maalaiskylä ei ehkä ole ykkösvalinta. Residenssitaiteilijamme tosin sanoi nauttineensa saaren rauhasta.
Liekö vika Pohjois-Suomen maaseudussa vai siinä, että vainottuja kirjailijoita ei ole löytynyt?– Kun Osama tuli, emme enää etsineetkään toisia. Yhdenkin residenssikirjailijan kanssa oli tarpeeksi tekemistä. Tällä hetkellä meillä ei ole mahdollisuutta pyörittää täysimittaista residenssitoimintaa.
Etsittiinkö turvaa tarvitsevia kirjailijoita myös muualta Euroopasta kuin Suomen vastaanottokeskuksista tai kiintiöpakolaisista?– Miksi lähteä merta edemmäksi kalaan? On helpompi etsiä heitä Suomesta. Jos toimintaa lähtisi laajentamaan, eteen tulisivat oleskelulupien selvittelyt.
Saitte vuoden 2014 lopussa Koneen Säätiön 27 600 euron suuruisen apurahan. Onko nämä rahat jo käytetty?– Se oli vuoden apuraha, joka oli minun palkkani virkavapaan ajalta. Nyt olen palannut työhöni kansainvälisen työn pastoriksi Ouluun. Saimme myös Kulttuurirahastolta apurahan toimintaan.
Eli tällä hetkellä rahat ovat loppu?– Aika lailla, mutta nyt pitäisi odottaa, saammeko uuden apurahan ja hakea uusia.
Onko teillä pysyvät residenssitilat saaressa?– Ei meillä ole pysyviä tiloja. Kunnan kautta voimme tarvittaessa vuokrata pienen asunnon.
Mitä reilun vuoden aikana on saatu aikaan?– Yksi ihminen (Osama al-Ogaili) on ollut turvaresidenssissä kolmen kuukauden ajan. Olemme antaneet hänelle työvälineet, kuten läppärin. Hän on kirjoitellut, järjestellyt elämäänsä ja ollut mukana myös aktiivisesti järjestötoiminnassa. Nyt residenssijakson päätyttyä hän on siirtynyt Ouluun, ja autamme häntä edelleen. Mielestäni yhdenkin ihmisen auttaminen on iso juttu. Lisäksi järjestimme tammikuussa Hailuodossa Sananvapaus ja uskonto -seminaarin.
Millaisia suunnitelmia teillä on?– Todennäköisesti järjestämme kevään aikana vielä seminaarin, sillä siihen ei hirveästi rahaa tarvita. Jatko riippuu monesta asiasta. Valmiina kuitenkin ollaan.
Joko seuraava turvataiteilija on kiikarissa? – Ei konkreettisesti, mutta joitakin mielenkiintoisia ihmisiä täällä liikkuu. Helsinki aloittaa turvakaupunkitoiminnan, joten kenties teemme yhteistyötä heidän kanssaan.
fakta
Kolme kuukautta kerrallaanHailuodon Turvasaari ry. on 2014 perustettu yhdistys, joka tarjoaa vähintään kolmen kuukauden turvaresidenssijaksoja kansainvälisille kirjailijoille. Pyrkimyksenä on myös lisätä kulttuurista vuorovaikutusta.
Hailuodon turvasaaren esikuvina olivat muun muassa Ruotsin ja Norjan Safe Haven -kaupungit.
Kansainvälisen työn pastori Árpád Kovács on palannut virkavapaaltaan, mutta työ turvasaaren parissa jatkuu. – Tämmöistä toimintaa pitäisi arvostaa ja tukea enemmän, hän sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva 16.03.2016.