Napeissa kyti kapina
1700-luvun Oulussa koeteltiin
säätyrajoja pienin teoin, Tiina Kuokkasen väitöstutkimus todistelee.
Pia KaitasuoFilosofian maisterin Tiina Kuokkasen asettuessa lauantaina Oulussa puolustamaan väitöstutkimustaan, humanistisen tiedekunnan kateederilla puntarissa ovat pienet asiat ja niiden suuri merkitys.
Kuokkasen tutkimus Vaatetuksen luokka ja sukupuoli 1600–1800-lukujen Oulussa avaa aiheeseen historiallisen ajan arkeologian näkökulman. Tutkimuskohteet – seitsemässä Oulun keskusta-alueella suoritetussa kaivauksessa löydetyt napit, neulat ja soljet – ovat saaneet lähdeparikseen kaupunkilaisten perukirjat. Näiden yhdistäminen on suomalaisessa tutkimuksessa uutta.
Kiinnittimiksi kutsutut pienet metalliesineet, käytännölliset ja koristeelliset, kykenevät antamaan kuvaa siitä, millainen oli Kuokkasen tutkimuksessa keskiöön nouseva 1700-luvun Oulu, millaisia oululaiset.
Varhaismoderni aika mielletään yleisesti tervaporvarien aikakaudeksi. Oikeasti Oulu oli tuolloin kaupunkirahvaan, työväen ja erityisesti naistyöväen kaupunki, Kuokkanen tähdentää. Yksin vuonna 1767 liki 28 prosenttia kaikista kaupunkilaisista oli piikoja.
– Vähän ärsyttääkin, miten historian ja arkeologian näkökulma on ollut niin miehinen. Väestöpohja oli tuolloin niin monenkirjava.
Säätyrajat olivat tiukat. Niitä säädeltiin niin maallisen kuin hengellisen vallan ohjaksin.
Kirkon näkemyksen mukaan kansan jakaminen säätyihin oli pyhä ja koskematon ja siten rajojen yli ei ollut käyminen.
Valtion toimia ohjasi merkantilistinen talouspolitiikka, mikä tähdensi kotimaisuuden merkitystä ja piti kontrolloimatonta ulkomaankauppaa uhkana.
Käytännössä tämä ohjasi säätämään niin sanottuja ylellisyysasetuksia, jotka koskivat tavallisen kansalaisen kulutusta. Sopivat pukujen mallit, materiaalit ja värit, koristuksista puhumattakaan, oli määritelty.
Virkavallan ohella yhteisö valvoi yhtä lailla noudatettiinko kullekin säädylle määrättyjä sääntöjä. Yksilön synti lankesi koko yhteisön päälle, ajateltiin. Rikkomus toi sakon, istuttiinpa useammasta kerrasta putkassakin. Ylellisyysrikoksista syytteessä olivat yleisimmin piiat.
– Tämä valvottu pukeutuminen vaikutti ihmisten identiteettiin. Tutkimukseni todistaa, että 1700-luvulla nämä rajat alkoivat Oulussa pikkuhiljaa hälvetä ja myös persoonallisuus pääsi jossain määrin esille, Kuokkanen toteaa.
Kun kiinnittimet olivat siis helppo keino rikkoa rajoja?
– Aivan. Esimerkiksi lainvastainen kangas tai väri huomattiin, pieni kiinnitin piian paidan pieluksessa ei pistänyt silmään.
Mielenkiintoista Kuokkasen tutkimustuloksissa on, että jalometallisia nappeja, rahvaalta ja porvaristoltakin kiellettyjä, oli ollut myös muiden kuin säätyläisten hallussa.
– Ja jos henkilöllä ei ollut varaa jalometalleihin, halvemmista materiaaleista kuten vaikka tinasta kyettiin fiksaamaan hienon näköisiä. Yksityiskohdat pukeutumisessa olivat hyvin tärkeitä tuolloinkin.
Kuparinappien runsas määrä varhaismodernin ajan Oulun esinelöydöissä kertoo toisaalta merkantilismin onnistumisesta materiaalin ollessa kotimaista, mutta toisaalta niiden lisääntynyt käyttö kielii asetusten yli astumisesta. Kirkko kun piti kaikkien metallinappien käyttöä rahvaalle sopimattomana.
Arkeologiset löydöt eivät anna välttämättä tarkkoja todisteita, kenelle solki tai nappi on kuulunut, miehelle vai naiselle – Tuomiokirkon hautalöydöt poikkeavat tästä.
Perukirjoissa kiinnittimiä mainitaan, mutta nekin voivat olla esimerkiksi puolison peruja.
– Kaivauslöytö vie arkielämään, perukirjassa taas näkyy henkilön arvokkain omaisuus. Vaatimatonta ei luetteloitu tai ne oli voitu lahjoittaa eteenpäin.
Mistä soljet ja muut Ouluun tulivat – merenkulkijoiden muassako?
– Osa napeista on todennäköisesti paikallisia, sillä Pikisaaresta on löytynyt nappien valinkivi.
Rahvaan naiset kävivät nappikauppaa; naisethan saattoivat työskennellä aloilla, joita ei laskettu kuuluviksi porvarisammatteihin. Naisten pientavarakaupankäynti ei näy asiakirjoissa, koska sitä pidettiin vähäpätöisenä.
Todellisuudessa nappikauppa on saattanut merkitä todella paljon esimerkiksi piian taloudelliselle tilanteelle.
– Maailmalla matkanneet merimiehet saattoivat tuoda vaikutteita, ylipäänsä Oulun käymä kauppa näkyy löydöissä. Esimerkiksi Pikisaaren kaivauksissa löytyneissä napeissa on samoja malleja kuin Englannista löytyneissä.
Olisiko kauppahuoneiden arkistojen tutkiminen apu tähän?
– Siinä voisi olla post doc -tutkimuksen aihe.
Ylioppilaaksi Merikosken
lukiosta 1988.
Filosofian maisteri Oulun
yliopistosta pääaineenaan
arkeologia vuonna 2006, filosofian maisteri pääaineenaan historia vuonna 2014, aineenopettajan opinnot.
Työskentelee tutkijana.
Arkeologian väitöstutkimus Vaatetuksen luokka ja sukupuoli 1600–1800-lukujen Oulussa tarkistetaan huomenna
19. maaliskuuta Oulun yliopiston Keckmanin salissa (HU106) kello 12. Vastaväittäjänä toimii dosentti Anu Lahtinen Helsingin yliopistosta.
Artikkelin lähde Kaleva 18.03.2016.