Muisti meni, mutta avuksi tulivat runot

Tuulikki Palo-oja on kirjoittanut jo yli tuhat runoa muistinsa tueksi. Runotarinat palauttavat mieleen
tapahtumat ja elämykset, jotka muuten katoaisivat, kun vähän pyörähtää.

Eeva kauppinen teksti // Jukka Leinonen kuvat

Oululainen Tuulikki Palo-oja on loistava esimerkki selviytyjästä. Aivoaneurysma eli verisuonen pullistuma meinasi katkaista hänen elämänsä 20 vuotta sitten. Kun lähimuisti heikkeni, Tuulikki otti avukseen runot.

Elämykset eivät katoa sitä myötä kun tulevat, koska Tuulikki Palo-oja tarinoi ne ruutuvihkoihin runoiksi.

Muistinsa vuoksi Tuulikki Palo-oja pitää myös tarkkaa lukua kirjoituksistaan. Kun ahkera runoilija nostaa keittiönpöydälle runovihkoja sisältävän pahvilaatikon, huomaa heti, että vihkot on numeroitu ja otsikoitu. Ne sisältävät Tapahtumia, Tähtiä ja elämäntarinoita, Suurmiehiä.

Yhteen vihkoista Tuulikki Palo-oja kirjaa runovihkojen numerot ja runojen aiheet, mitä mistäkin löytyy.

– Täytyyhän ne olla ylhäällä, kun runoja on noin 1 070, hän hymyilee.

Yksin runojen runsaus kertoo siitä, miten tärkeä ja rakas harrastus runojen tarinoiminen Tuulikille on.

– Se on elintärkiää. Ehdottomasti elintärkiää.

Ensimmäinen runovihkonsa Tuulikki Palo-oja täytti jo 9-vuotiaana. Hän asui silloin kasvattivanhempiensa luona Utajärvellä. Runous oli siis olemassa hänen elämässään jo ennen sairastumista.

– Meitä oli yhdeksän lasta. Biologinen äitini kuoli pikkuveljen syntymään. Olin silloin parivuotias. Minä olen ainoana saanut äidiltä periä taiteen ja runon lahjan, hän kertoo.

– Kiannalla asuva tätini, nyt 85-vuotias, hoiti minua, kun äiti kuoli. Sitten minut otettiin sedän perheeseen Utajärvelle.

Vihko vuodelta 1967 paljastaa 15-vuotiaan runotytön säkeitä taiteilijanimellä Tuulia Tuulikki Tulivirta: Juoruakat, Kävelevä avviisi, Heinäpoutaa, Saunailtana, Usvaneito, Mökin ikkuna, Korven rauha, Kissaperhe.

Lapsena Tuulikki Palo-oja myös kuvitti runojaan. Hän näyttää lyijykynäpiirrosta, joka on leikattu vanhasta vihkosta ja liimattu Juoruakat-runon rinnalle.

– Hävitin sen lapsuuden runovihkon, hän toteaa.

– Ei sitä oikein ymmärretty siihen aikaan. Äiti sanoi, että se on turhuutta tuommoinen kirjoittelu. Ei muuta kuin työtä, työtä.

Tuulikki Palo-ojan lempirunoilija on Eino Leino.

– Leino on kaikista ylin. Hän näkee asiat niin kauniina, ja osaa kirjoittaa niin kauniisti. Loppusoinnut pitää olla ehdottomasti.

Tähtiä ja elämäntarinoita -vihkossaan Tuulikki kirjoittaa Leinosta:

”Venäläistä sortovaltaa vastaan taisteli. Lyriikan klassikko: Helkavirsiä. Häikäisevä kudelma tuotannon kulmakivenä. Suuren yleisön tietoisuuteen iskostui. Teatterikriitikkona Helsingin Sanomiin hän auktoriteetteja höykytti. Myöhemmin runoutensa arvostettuna kansallisomaisuutena.”

– Kun minulla on tämä muistiongelma, en osaa mitään ulkoa. En edes omia runojani. Kun pikkuisen pyörähdän, en enää muista, mistä puhuttiin.

Leinon kanssa samasta vihkosta löytyvät muiden muassa Laila Kinnunen, Olavi Virta, Martti Luther, Marie Curie, Kari Tapio, Ruben Oskar Aeurvaara, Rauli Padding Somerjoki, Algot Niska, Matti Nykänen, Mikael Agricola, Mika Myllylä, Irwin Goodman, Urho Kaleva Kekkonen ja Sakari Topelius.

Uusi vihko on alkamassa. Sieltä katsoo Adolf Ehrnrooth, ei vielä muita.

Tuulikki Palo-oja tekee muistiinpanoja myös telkkaria katsellessa ja kulttuuririennoissa. Mika ja Tuija Nuojuan Teatteri Riossa esittämä farssi Avioliitto on ikuista kiteytyi viiden sivun mittaiseksi runotarinaksi.

Runo Välähdyksiä lapsuudesta on Tuulikki Palo-ojalle oikein rakas.

– Poikani Aslak sanoi kerran, että kirjoita äiti ylös lapsuusmuistojakin. Jos sinä joku päivä unohdat ne vaikka.

”Sammakonkutua oli pohjalla ojan, sitä kotiin kuljetin, kourani täyden, päätin itse kasvattaa oman sammakkopojan”, Tuulikki lukee eläytyen.

– Runo on ihan totta. Halusin pikkutyttönä sammakkofarmariksi!

Kun valtimopullistuma repesi, Tuulikki pelkäsi, että taiteellisuus ja runo katosivat häneltä.

– Voi että minä olen kirjoittanut, kun kivuilta tuli mahdollisuus. Suorasanainen teksti on liian tylsää, liian helppoa. Runomuotoon kirjoittaessa joutuu miettimään. Neurologi sanoi, etten olisi näin hyvässä kunnossa, jos en rasittaisi päätäni niin paljon.

Tuulikki on ylpeä ITE-taiteilija.

– Itse Tehty Elämä. Eikö tämä ole juuri sitä.

Tuulikki Palo-oja lukee runotarinoitaan Oulun Eläkkeensaajat ry:n Keskiviikkokerhossa Aleksinkulmassa.

Artikkelin lähde Kaleva 13.03.2016.