Maamme-laulu esti mellakan
Yleislakkolaisten ja poliisin yhteenotto hyytyi alkuunsa Oulussa maaliskuussa 1956.
Markku RättiläOuluSuomessa on lakkoiltu paljon, mutta yleislakkoon asti on menty vain kolme kertaa. Viimeisimmästä on aikaa 60 vuotta. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto SAK aloitti laajan työtaistelun maaliskuun
1. päivänä 1956.
Samana päivänä alkoi presidentti Urho Kekkosen virkakausi.
Yleislakon taustalla oli muuttunut poliittinen tilanne. Valtion, viljelijöiden, työnantajien ja ay-liikkeen nelikantainen vakauspolitiikka oli kariutunut edellisen vuoden lopulla.
Hinta- ja palkkasäännöstely oli loppunut niin sanotun valtalain kumoamisen jälkeen. Elinkustannukset lähtivät nopeaan nousuun, minkä vuoksi SAK ryhtyi vaatimaan palkankorotuksia. Työnantajien keskusliitto STK ei niihin suostunut.
STK ei tilanteesta hätkähtänyt. Vientiteollisuudelle lakko ei ollut iso ongelma, sillä Itämeri oli laajasti jäätynyt eikä vienti laivoilla sen vuoksi onnistunut. Lisäksi pelko sisäpoliittisista levottomuuksista oli hälvennyt Neuvostoliiton vedettyä pois sotilastukikohtansa Porkkalan vuokra-alueelta.
STK:ssa nähtiin, että lakkoilu saattaisi heikentää vastapuolen arvovaltaa.
Lakko poiki vastatoimia. Maataloustuottajien keskusliitto MTK ryhtyi maitotuotteiden luovutuslakkoon. Se kärjisti tilannetta. Yleislakkolaiset pyrkivät estämään bensiinin jakelun sekä linja-autoliikenteen.
Poliisin yritettyä turvata huoltoasemien toimintaa ja linja-autoliikenteen sujuvuutta, syntyi kahakoita. Käsirysyjä kummemmaksi ne eivät kuitenkaan edenneet.
Oulussa sattui yksi yleislakon ajan erikoisimmista tapauksista. Torilla pidetyn tiedotustilaisuuden jälkeen suuri lakkolaisjoukko lähti linja-autoasemalle häiritsemään liikennettä.
Kymmeniä poliiseja saapui paikalle estämään toimia ja ajamaan voimaa käyttäen väkeä pois.
Silloin joku aloitti Maamme-laulun. Poliisien ohjesääntö määräsi poliisit tekemään sen kuullessaan asennon ja viemään käden niin sanotusti lippaan. Teko pysäytti poliisien toimet ja tilanne laukesi rauhallisesti.
Kärhämiä oli myös muun muassa Pokkitörmällä sijainneella huoltoasemalla.
Pääosin lakko sujui rauhallisesti. Armeija oli lakon aikana valmiustilassa.
Lakkoon osallistui yli 400 000 palkansaajaa. Se oli selvästi enemmän kuin mitä SAK:ssa oli jäseniä.
Sanomalehdet eivät ilmestyneet, mutta yleisradio toimi normaalisti. Lehdet kiersivät lakkoa tiedotuslehtisillä. Sen arveltiin hillinneen osaltaan levottomuutta herättäneiden huhujen leviämistä.
Kansanhuollon, terveyden ja turvallisuuden alat olivat lakon ulkopuolella.
Lakko kesti 19 päivää. Se päättyi 20.3. STK suostui SAK:n palkankorotusvaatimukseen. Se toi aikuisille 12 markan ja nuorille kahdeksan markan lisän tuntipalkkoihin. Vaikutus oli 6–10 prosenttia.
Vastapainoksi teollisuus sai verohelpotuksia. Ne rahoitettiin korottamalla palkansaajiin kohdistuneita maksuja.
Hintojen nousu söi palkankorotusten hyödyn nopeasti. Lakkoa edeltänyt reaaliansiotaso saavutettiin vasta 1960-luvun alussa.
Lakosta oli yksi merkittävä seuraus: sen myötä ryhdyttiin luomaan työriidoille sovittelujärjestelmää.
Fakta
Taustalla SAK:n sosiaalidemokraattien ja STK:n luottamussuhteen rapautuminen sekä elinkustannusten nousu.
Lakkoon osallistui yli 400 000 palkansaajaa, kun SAK:n jäsenmäärä oli 270 000. Yhdisti vasemmiston.
Lakon aikana osoitettiin mieltä ympäri maata. Isommilta konflikteilta vältyttiin.
Oulussa lakkokokous keräsi noin 9 000 ja marssi 4 500 osallistujaa.
Lakon seurauksena ryhdyttiin luomaan työriitojen sovittelumallia.
Lakkomarssi keräsi Oulussa Kirkkokadulle noin 4 500 osallistujaa. Kaupungissa oli lakon aikana myös kahakoita muun muassa Pokkitörmällä sijainneella huoltoasemalla.
Artikkelin lähde Kaleva 06.03.2016.