Leppoisa parta- radikaali ja Töölön vesa
Säveltäjänä Kari Kuosmanen on edennyt 1960-luvun lopun avantgardismista kohti harmonisempia sointimaailmoja.
Eläkkeellä hänelle jää enemmän aikaa myös harrastuksille.
Todellisuudessa miehestä voi löytää jopa romantikon piirteitä, sillä aika on tehnyt tehtävänsä. Sävellyksen ”modernius” ei ole enää Kuosmaselle itseisarvo, vaan hän pitää tärkeämpänä toimivaa kommunikaatiota kuulijan ja säveltäjän kesken.
Kuosmasta ymmärtää parhaiten, kun katsoo ansioluettelosta hänen sävellyksenopettajiaan Sibelius-Akatemiassa: Einojuhani Rautavaara ja Aulis Sallinen. Vähän uutta, vähän vanhaa.
– Rautavaaran oppilaana olin 1960-luvulla tietyllä tavalla avatgardistinen nuori säveltäjä. Tein opinnäytteenä
– Abacus sisälsi kaikki mahdolliset dodekafoniset 12 sävelen yhdistelmät eli yhteensä 4 096 eri sointua. Helsingin Sanomien Seppo Heikinheimo kirjoitti myöhemmin, että olen ”kabbalismiin” eli numerologiaan viehtynyt säveltäjä.
Johann Sebastian Bachilla on
Mitä enemmän kromatiikkaa, sitä täydempi aistivaikutelma. Kuosmanen kertoo hakeneensa Abacuksessa juuri tätä täydellistymisen tunnetta.
– Ajattelin kuitenkin, että tämä saa olla viimeinen tätä lajia. Vaikka sävellys sinänsä oli onnistunut, lähdin Abacuksen jälkeen tyylillisesti paljon vapaampiin suuntiin, 12-säveljärjestelmää käytin vain silloin tällöin.
– Tänä päivänä olen jo hylännyt vanhan, modernistien suosiman ajatuksen, että musiikin ei pidä näyttää, kuulostaa eikä haista miltään. Pidän tonaliteettia kiinteänä osana kaikkea säveltämistä. Teoksessa voi olla tonaalisia ja harmonisesti sointuvia keskuksia, vaikkei kyse olisikaan duurista ja mollista.
Viime vuosien suurtyönä Kuosmasella on ollut E-concerthouse-nettisivuston nuottikirjaston jatkuva täydentäminen.
Kirjaston nuottitiedostoja voi verkon kautta kuunnella, transponoida eli muuntaa eri äänen korkeuksille ja tulostaa.
Kuosmanen aloitti tallentamalla kirjastoon kaikkien klassisen puolen laulajien käyttämät Nicola Vaccain ja Salvatore Marchesin harjoitelmat. Sen jälkeen olivat vuorossa Franz Schubertin, Oskar Merikannon ja Johannes Brahmsin yksinlaulutuotannot.
– Kirjastosta löytyy sopivan korkuinen versio kenelle tahansa. Alkujaan laulut on tietysti kirjoitettu tarkoituksella tiettyyn sävellajiin, mutta kuulijat eivät yleensä kiinnitä muutoksiin huomiota.
– Jos joku haluaa laulaa Schubertin
Musiikki ei ole enää Kuosmasen elämässä yhtä keskeisessä asemassa kuin työvuosien aikana. Vanhat harrastukset, penkkiurheilu ennen kaikkea, ovat tulleet taas läheisiksi.
– 1970-luvulla pelasin ahkerasti kansallista ja kansainvälistä kirjeshakkia, jossa siirrot lähetettiin postikortilla pelikaverille. Olen aloittanut shakin uudelleen, mutta nykyään pelit tapahtuvat verkossa.
– Seuraan paljon maastohiihtoa ja kaikki Kärppien ottelut televisiosta. Helsingissä asuessani olin HIFK:n fani. Isäni työskenteli Helsingin pallokentän esimiehenä, joten pääsin lapsena ilmaiseksi kaikkiin mahdollisiin peleihin ja maaotteluihin. Jalkapalloa pelasin Töölön Vesassa.
Syntymäpäivänsä Kari Kuosmanen viettää digitaalisia nuotteja kirjoittaen.
Fakta
Pianonsoiton opintoja Sibelius-Akatemiassa Liisa von Zweygberg-Jalkasen ja Jaakko Someron johdolla.
Sävellyksen opettajina Sibelius-Akatemiassa Einojuhani Rautavaara ja Aulis Sallinen. Sävellysdiplomi ja yleisen osaston päästötodistus 1973.
Keikyän (Äetsän) musiikkiopiston rehtori 1974–1978. Oulun konservatorion teorian lehtori ja yliopettaja 1979–1999.
Oulun seudun ammattikorkeakoulun yliopettaja ja lehtori 1999–2010. Eläkkeellä ammattikorkeakoulun tuntiopettaja 2010–2015.
Sävellystuotannon kulmakiviä Sinfonia da Chiesan lisäksi muun muassa pianosonaatit (nrot 2 ja 3) sekä laulusarja Silkkihiukset.
Nyt, kun aikaa on, penkkiurheilu ja shakki ovat palanneet päiväohjelmaan, säveltäjä Kari Kuosmanen kertoo.
Artikkelin lähde Kaleva 11.03.2016.