Kapteeni astuu laivasta

Hannele Laitinen jättää Saloilan päiväkodin loistomiehistön haikein mielin.

Pia Kaitasuo

Vilpittömän kiitollinen viesti tavoitti toimituksen: pidetty ja arvostettu Saloilan päiväkodin johtaja Hannele Laitinen jää eläkkeelle. Ettekö tekisi hänestä juttua? vanhemmat viestivät.

Ajassa, jossa kiitoksen sanat ovat harvinaisia, ja pitkät perustelut kehuille etenkin, ei voi olla suostumatta kehotukseen.

Hannele Laitista yhteydenotto liikuttaa. Hänelle se on yhdessä saatu palkinto tehdystä työstä.

Laitinen painottaa, että lapsen paras saadaan aikaan vain hyvässä yhteistyössä vanhempien kanssa.

– Vanhemmat ovat lastensa parhaat asiantuntijat. Luottamus, joka on työmme perustana, rakentuu kuuntelun ja keskustelun kautta.

Saloilan päiväkodin tunnelmaa ja hyvää henkeä kiitellään.

– Päiväkoti rakennettiin Tolvasen taiteilijakodin pihamaalle. Olen ajatellut, että jotain sen kodin hengestä siirtyi uuteen taloon.

Luontopainotteiselle päiväkodille jäi myös perinnepihan kasveja ja pieni metsikkö, jossa mielikuvitus saa olla valloillaan.

Saloilan päiväkoti juhlii syksyllä 30-vuotista olemassaoloaan. Hannele Laitinen sai olla arkkitehti Ilpo Väisäsen asiantuntija-apuna rakennusta suunniteltaessa.

Yhdessä ideoitiin muun muassa vesileikkihuone ja viihtyisä takkatupa.

– Minä toivoin, että tästä rakennettaisiin lasten maailma, jossa olisi pienryhmätiloja – pienryhmät tulivat samaan aikaan esille pedagogiikkaan.

Niin sanottua Oulun koulun -tyyliä edustanut Saloila on kiinnostanut muitakin kuin paikallisia.

– Alkuvuosina meillä kävi vieraita ympäri maailmaa tutustumassa rakennukseen.

Ovet ovat olleet avoinna sen jälkeenkin. Vuorovaikutus on tärkeänä pidetty taito tässä talossa ja siihen kasvatetaan kaikkia, isoja ja pieniä.

Lapset käyvät vierailulla naapurissa, Salonkartanon palvelutalon ikäihmisten luona, mutta Saloilassa on myös oma Ami-pappansa ja Mirja-mummunsa.

Päiväkoti on henkilökuntansa kuva, Laitinen katsoo.

– Olemme aina olleet valmiita kokeilemaan uutta. Meillä kaikki saavat myös olla oma itsensä – toisia kunnioittaen.

Kerrotaan, että Saloilaan pääsyä oikein tavoitellaan. Ammatillista täydennystä Laitinen on valinnut vaistolla, ei papereita sihdaten.

– Kyllä sen on nähnyt heti ensikohtaamisessa, kuka sopii meille!

Hannele Laitinen toteaa jättävänsä Saloilan ”loistomiehistön” todella haikein mielin.

– Olen kuitenkin tehnyt työsarkani ja nyt on toisten aika jatkaa.

Kapteeni astuu aluksestaan vaiheessa, joka aiheuttaa ammattikunnassa ja vanhemmissa huolta. Ensi syksynä 3-vuotiaita on kahdeksan jokaista kasvatusvastuullista aikuista kohden.

– Lapsiryhmät ovat nytkin isot, joten kyllä tämä muutos otetaan henkilökunnan selkänahasta. Olemme harmissamme, koska olemme tottuneet antamaan laadukasta päivähoitoa. Se ei tule olemaan niin itsestään selvää.

Laitinen huomauttaa, että suuremmissa ryhmissä lisääntyy myös melu. Se väsyttää niin aikuiset kuin lapset.

Hän näkee uudessa varhaiskasvatuslaissa myös myönteistä.

– Perheiden ei tarvitse olla huolissaan.

Laitisen virallinen eläkeaika koittaa kesäkuun alussa. Sitä ennen hän pitää jäljellä olevat lomansa, joten läksiäisjuhlaa vietetään perjantaina 4. maaliskuuta. Mieluusti hänet otetaan vastaan myöhemminkin, se on selvää, eikä Laitinen malttane olla tekemättä vierailuja.

Päivätyön päättymisen jälkeen Hannele Laitinen ehtii omistautua muun muassa Suomen Rytmimusiikin Ystävät ry:n toiminnalle.

– Puuhaa on, tiedän sen, ja vauhtia riittää.

Fakta

Hannele Laitinen

Syntynyt 1952.

Perheessä puoliso ja poika.

Valmistunut lastentarhanopettajaksi 1977.

Oulunsalon kunnan perhepäivähoidon ohjaaja 1977 ja päiväkodin johtaja 1978 alkaen.

Eläkkeelle 1. kesäkuuta 2016 alkaen.

Harrastaa muun muassa toimimista Suomen Rytmimusiikin Ystävät ry:ssä.

”Vanhemmat ovat lastensa parhaat asiantuntijat. Luottamus, joka on työmme perustana, rakentuu kuuntelun ja keskustelun kautta.”

Saloilan päiväkodissa johtajallakin on ollut aikaa pitää pienet lähellään. Hannele Laitisen tarinatuokiossa seurana olivat Aapo Junkkonen (vas.),
Nella Kantola, Heidi Lyttinen, Sara Hanni ja Nea Siurua.


Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 02.03.2016.