Joen jääkerros kasaantui pihaan
Siikajoki runteli ympäristöään pääsiäisenä 1962.
Siltoja murskaantui ja talojen lattiat huuhtoutuivat vedellä.
Kaarina Pietilä Revonlahdelta oli kymmenvuotias. Hän muistaa juoksennelleensa muiden joukoissa, kun ihmiset kokoontuivat päivittelemään, miten tulvavesi rymisytti mystisillä voimillaan jäälohkareita eteenpäin.
– Jäät repivät rantojen puut ja veivät maamassat mennessään. Valtavat vesimäärät huuhtoivat kaiken rannoilta ja pelloilta. Sähkölinjat katkesivat ja putosivat maahan, Pietilä kertoo.
– Se oli minun elämäni hurjin jäiden lähtö. Nykyään jäät sulavat paikoilleen ja hiljalleen häipyvät kohti merta. Uljuan allas rakennettiin pahoja tulvia estämään.
Kaleva uutisoi 14. huhtikuuta 1962, että Siikajoki laski jäänsä Revonlahdella Kirkkokoskesta Tavastin suvantoon. Jäät liikehtivät ja vesi alkoi nousta.
Kalevan reportteri ja kuvaaja viilettivät muutaman päivän päästä seudulle. Lehti otsikoi kiirastorstaina 19.4., että koko Mankilankylä Rantsilassa joutuu pääsiäispyhiksi veneisiin.
Toimittajakaksikko osui paikalle oikealla hetkellä. He todistivat miten jäät murskasivat sillan ja tempaisivat riekaleet mukaansa.
”Juuri kun astuimme autosta, rupesi silta ryskimään. Siikajoesta virtasi vesi yhä kiihtyvällä vauhdilla Mankilanjärveen ja ajoi jääpadon vasten siltaa, joka kohoili ja painui ja siirrähti sitten rysähtäen pari syltä sijoiltaan. Samassa ehti virta lohkaista tiestä sillan molemmin puolin suuret kappaleet ja paine helpotti niin, että vielä lähtiessämme retkotti silta uudessa paikassaan jotakuinkin haamullaan.”
Matalilla kulkupeleillä ei ollut asiaa veden peittämälle kylätielle.
Kalevan toimittaja kuvaili: ”Kuorma-autolle oli kulku helpompi, mutta sen perään uskaltautunut taksi-Volga pääsi niukin naukin.”
Temmesjokisuulla kerrottiin liki kymmenen tilaa elävän venekyydin varassa. Tulva-alue peitti Kanniston, Jokirinnan, Pitkäkosken, Pilton, Kälkäjän, Timosen, Ruonakosken, Mattilan ja Kytöjärven tilojen viljelykset. Soutumatkan jälkeen veneet sidottiin kilometripylväisiin.
Maanviljelijä Hannes Kanniston koko 11 hehtaarin tila oli veden alla.
– Autolla ei tee Temmesjokivarressa eikä kotipihassa nyt mitään, jutteli isäntä veneestään Kalevan toimittajalle ja kuvaajalle, jotka olivat myös päässeet venematkalle.
Kannisto kertoi asuneensa tilalla yli 50 vuotta ja ensimmäisen kerran tulvavesi huuhteli talon lattiat.
Raivokkain tulva nähtiin lankalauantaina 21. huhtikuuta. Paavolan kirkonkylällä tulva katkaisi maantieliikenteen, keikautti latoja ympäri ja kuljetti niitä mukanaan. Jääpadoista kohosi sillalle yli kolmimetrisiä jäävalleja.
Ruukissa Ruukinkosken saaresta pelastettiin kolme perhettä veneillä turvaan.
Revonlahdella 9-vuotias tyttö jäi syöksyvään tulvaveteen, mutta hänet saatiin pelastettua virrasta ennen kuin vesi kiskaisi tytön täysin mukaansa.
Jäät ahtautuivat Liskon mutkaan
Siikajoen ennätystulvan pahin solmu paikannettiin Ruukinkosken alapuolelle 3-4 kilometrin päähän Liskon mutkaan. Siinä on kaksi perättäistä 90 asteen polveketta, joihin alaspäin virtaavat jäät ahtautuvat.Siikajoen tulva yllätti ja tuli niin suurella ryminällä sadekausien jälkeen pääsiäisenä 1962, että alueella ei ehditty varautua luonnonmullistukseen.
Pöyryn voimalaitos kärsi kosteusvahinkoja, joiden Revon Sähkö Oy:n toimitusjohtajan Sakari Sihvola arvioi nousseen 0,5–1,0 miljoonan markan välille. Voimalaitos joutui kuivattamaan generaattoreita. Vioittuneet laakerit piti vaihtaa uusiin.
Ruukki Osakeyhtiön voimalaitokselta toimitusjohtaja Jorma Kallinen arvioi, että heillä tulvan aiheuttamat vahingot nousevat jopa kahteen miljoonaan markkaan. Monet moottorit ehdittiin nostaa ylemmäksi vedeltä pakoon tuotantolaitoksella.
Ennätystulvat riepottelivat muitakin jokialueita pääsiäisenä 1962. Toimitusjohtaja Hugo Kerola kertoi tulvavahinkojen nousevan Ruukin Myllylle Pyhäjokisuussa vähintään miljoonaan markkaan.
Viljelysmaita veden valtaamiksi pelkästään Siikajoen alueella joutui 7 000 hehtaaria.
Artikkelin lähde Kaleva 20.03.2016.