Eläimiä ja ihmisiä monelta kantilta
Sarjakuvia
Eeva Meltio: Pedot. Asema Kustannus.
Antti Ollikainen: Flu Two – Jäätävä lentsu. Suuri Kurpitsa.
Ville Ranta: Suurenmoinen voitto. Asema Kustannus.
Mika Lietzén: Kaksi ja puoli novellia. Asema Kustannus.
Anne Muhonen, Tiina Konttila: Sirkus Rinkeli. Kustannusliike Robustos.
Jii Roikosen Jassodysseia – kissan harharetket on vaellustarinan rakennetta käyttävä sarjakuvateos, joka yhdistää uutta ja vanhempaa materiaalia.
Pantomiimisarjakuvana toteutettu kehyskertomus sitoo yhteen perinteisempää kerrontaa käyttäviä episodeja, joista osa on ilmestynyt Jasso-glubin jäsenlehdissä: töiden aikakirjo kattaa parisenkymmentä vuotta.
Jasson absurdi huumori toimii osien yhdistävänä tekijänä, piirrostyylissä näkyy toki eroja. Yleensä voinee todeta, että tekstin voimalla etenevät jaksot rönsyävät vapaammin ja ilotellummin.
Kehystarina ei sekään kaihda hulvattomia ideoita, mutta on sisällöltään monimielinen ja käyttää loppupuolellaan kerronnassa myös tummia sävyjä, vaikka kierto jatkuukin. Kaikkineen Jassodysseia tuo kokeilunhalussaan kissan – ja hännän – vaiheisiin uusia ulottuvuuksia.
Pedot on Eeva Meltion esikoisteos. Se sisältää kuusi tarinaa, jotka kaikki kuvaavat ihmisten ja eläinten tapaamisia. Niissä hyödynnetään osin kansantarinan omaisia aineksia, mutta Meltio liikkuu silti omillaan. Hän yhdistää arjen realismin surrealismiin taitavasti, liioittelua välttäen. Seksuaalisuudella on vahva osuus kertomuksissa.
Meltion tyyli on omaperäistä paitsi tarinoiltaan, myös piirrostyön puolella. Harmaan käyttö ja tietoinen, lievä naivistisuus ja luonnosmaisuus tukevat viistoa, usein painostavaa henkeä.
Tarinoiden eläinten kautta heijastuu ihminen ja hänen käytöksensä, luonteen kaksijakoisuus. Tuossa välittyy Pedot-albumin parhain anti.
Antti Ollikaisen Flu Two – Jäätävä lentsu on pienimuotoinen, tarinaansa mykkänä kuljettava työ. Näppärän, kaikenikäisille istuvan sarjakuvan eri tasot aukenevat silti parhaiten aikuislukijalle.
Linnunhahmoinen tutkimusmatkailija kulkee talvisella napa-alueella viikatemiehen saattamana saarelle, jonka asukkaat palvovat suurta munaa.
Seikkailu saa äkkikäänteitä, kuljetaan fantasian virityksellä. Sinisen ja vihreän sävyt leimaavat Ollikaisen rivakanpuoleisesti etenevää kuvakerrontaa.
Albumissa on varsin paljon huumoria: seikkailijan jatkuvasti pahenevasta räkätaudista synnytetään paitsi tilannekomiikkaa, se toimii yllätystekijänä tarinan käänteissä.
Ville Ranta mainitsee albumiaan Suurenmoinen voitto filosofis-moralistiseksi sarjakuvaesseeksi, mikä luonnehdinta lie tehty osin pilke silmäkulmassa.
Keskushenkilönä kulkevan ritarin hahmo tuo mieleen Rannan aiemman Sankaritekoja-työn.
Tavallaan Suurenmoisen voiton voisi halutessaan tulkita pamfletiksi, kommentti se ainakin on.
”Uussankaruuden” piirteisessä nykyajassa vaeltava ritari turhautuu kerta toisensa jälkeen, kunnes kunniakas kuolema vapauttaa tympeästä elämästä. Lyhyen albumin kerronta on ironista, lopussa myös groteskin puolelle kääntyvää. Vallitsevien olojen silmille sylkäistään konkreettisesti.
Rajoitettuna painoksena ilmestynyt Mika Lietzénin Kaksi ja puoli novellia on nimensä mukainen kokoelma. Kaikki tarinat ovat jääneet viimeistelemättä: kahdessa piirrostyön suhteen, kolmas novelli jää myös kerronnaltaan kesken.
Silti näinkin niistä välittyy Lietzénin taitava tapa hahmottaa ihmisiä, heidän tuntojaan ja suhteitaan: tiivis pienimuotoisuus, aito arjen tuntu ja luonnekuvaus ovat tekijän valtteja.
Anne Muhosen ja Tiina Konttilan toteuttama
Sirkus Rinkelin hieman vanhahtava kerronta ei korosta perinnetietoisuuttaan. Albumin suoraviivaisuus ja lapsenomaisuus vie mukaansa. Henki on lämmin, ystävyyden ja yhteistyön merkitys välittyy tuputtamatta. Hillitysti värejä hyödyntävä piirrostyö tukee tarinaa sulavasti.
perinnettä taitavasti. Jäätävässä lentsussa vilustunut tutkimus-
matkailija joutuu moneen tiukkaan paikkaan.
Artikkelin lähde Kaleva 31.3.2016.