Pääosassa Äimärautio
Oululainen valokuvataiteilija Kati Leinonen käsittelee
kuvissaan nykypäivän hevoskulttuuria Äimäraution
hevosurheilualueella.
Elina Ursin, teksti
Jukka-Pekka Moilanen, kuvatEletään vuotta 1980. Juuri koulunsa aloittanut lettipää pääsee ensimmäiselle ratsastuskurssille Äimärautiolle. Tyttö on hevoshullu.
Opiskeluaikana ratsastus ja hevoset jäävät taka-alalle, mutta nuori nainen palaa 15 vuoden tauon jälkeen lapsuudenmaisemaan Äimärautiolle ja hurahtaa täysillä mukaan.
Nyt Äimärautiolla on tallissa oma Leo ja ratsastustaidot ovat edistyneet kouluratsastuksessa kilpailutasolle Oulun ratsastajissa.
Alueena Äimärautio on avannut erilaisia näkökulmia niin valokuvataiteilija Kati Leinosen taiteeseen kuin hevosharrastukseen. Viime kesänä siellä syntyi ajatus hevoskulttuuria käsittelevästä taideprojektista.
Äimäraution loputtomat aitarivit, miljöön rosoisuus, meren läheisyys ja ryteikköromantiikka viehättävät Leinosta. Onhan se Oulussa paikka, missä sekä harrastetaan, kilpaillaan että hoidetaan hevosia.
– Äimärautio on valokuvataideprojekti, kunnianosoitus hevosihmisille ja hevosille, Leinonen sanoo.
Tarkoitus on valokuvataiteen keinoin kertoa nykypäivän hevoskulttuurista sekä ihmisen ja hevosen välisestä suhteesta.
Leinonen käyttää töissään valokuvaa ja videota. Valokuvateoksia hän kuvaa märkäkuvatekniikalla ja filmille.
Kuvamateriaalista Leinonen aikoo koota näyttelyn ja kirjan.
Näyttelyssä esille pääsevät ihmiset, miljöö ja hevoset; alueen miljöötä reflektoivat kuvasarjat, värimuotokuvat, videoteos hevosen olemuksesta sekä originaalit jättikokoisella palkkikameralla toteutetut märkälevykuvat.
– Tavoitteenani on rakentaa näyttelystä moniaistinen, monimediaalinen ja kokonaisvaltainen elämys Äimärautiosta ja nykypäivän hevoskulttuurista. Hevoset herättävät suuria tunteita ja ne puhuttelevat monia ihmisiä. Sitä kautta toivon tuovani uusia yleisöjä valokuvataiteen äärelle.
Leinonen yrittää pukea sanoiksi, mitä hevonen hänelle merkitsee, koska täysin hevosihmistä ymmärtää vain toinen hevosiin hurahtanut.
Vaikka hevosen hoitaminen on fyysistä ja likaista tallityötä, se antaa enemmän kuin ottaa. Harrastus on niin kokonaisvaltainen, että aikaa muille harrastuksille ei juuri jää, eikä kyllä rahaakaan.
– Hevosen kanssa oleminen ja tekeminen on ikuisen oppimisen tie. Joka päivä tulee jotakin uutta ja koska tahansa saatat joutua aloittamaan kaiken alusta. Hevosharrastus pitää minut nöyränä.
Valokuvataiteilijana Leinonen on pohtinut hevosen merkitystä taiteessa. Hevonen on esiintynyt kuvataiteessa esihistoriallisista luolamaalauksista lähtien. Se on taiteessa usein esteettinen, merkityksiltään rikas ja vahvasti symbolinen eläin, joka on pystynyt säilyttämään merkittävyytensä.
Hevosen rooli yhteiskunnassa on muuttunut viimeisen 60 vuoden aikana metsä- ja maatöissä puurtavasta työjuhdasta huippu-urheilijaksi ja harrastuskaveriksi.
– Hevosen ja ihmisen tuhansien vuosien yhteistyö jatkuu kaikissa sen monissa nykymuodoissa Äimärautiolla. Projektissani kuvaan hevosen roolia nykymaailmassa ja omaa suhdettani hevoseen. Hevonen on rauhallinen eläin, mutta sekunnin murto-osassa se voi näyttä räjähtävän voimansa ja nopeutensa.
Katso video. kaleva.fi
fakta
Valokuvaaja ja taiteilija, harrastaa kouluratsastamista.
Asuu Oulussa Brandsteinillä työskentelevän aviomiehensä Tuomas Mujusen kanssa.
Opiskeli valokuvausta London College of Printingissä ja audiovisuaalista mediakulttuuria Lapin yliopistossa, josta valmistui taiteen maisteriksi 2013.
Suorittaa parhaillaan taiteen tohtorin opintoja Lapin yliopistossa.
Suoritti märkälevyopinnot France Scully-Ostermanin opissa Yhdysvalloissa 2008.
Näyttelyistä suurimmat Elämät ja Reflection ovat olleet esillä useissa yksityisnäyttelyissä.
Lisäksi ollut mukana useissa suomalaista valokuvataidetta esittäneissä yhteisnäyttelyissä.
Suomen kulttuurirahaston keskusrahasto myönsi työskentelyapurahan Äimärautio-projektin toteuttamiseen 2016.
www.katileinonen.com
Fakta
Äimärautiolla harrastetaan ja kilpaillaan raviurheilussa, koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa sekä vikellyksessä.
Alue on noin sata hehtaaria, ja sen 13 tallissa asuu noin 175 hevosta.
Aluetta käyttää päivittäin noin 250 ammattilaista ja harrastajaa mukaan lukien hevostalouden ympärille rakentuneet ammattikunnat, kuten kengittäjät ja eläinlääkärit.
Ravipäivinä Äimärautiolla on muutamia tuhansia, suurraveissa kymmeniä tuhansia ihmisiä.
”Hevosen kanssa oleminenja tekeminen on ikuisen
oppimisen tie. ”
Kati Leinonenvalokuvaaja
Puuseppä Jukka Metsäntaus rakensi Kati Leinoselle suuren palkkikameran.
Märkälevykuvauksessa kuvat valotetaan palkkikameralla suoraan lasi- tai
metallilaatoille.
Katri Raven on tällä kertaa kuvauskohteena ja suomenhevonen Touho joutuu tyytymään taustarooliin, kun Kati Leinonen kuvaa ihmisiä töiden äärellä Äimäraution miljöössä.
Viime kesänä Kati Leinonen harjoitteli märkälevykuvausta uudella jättikameralla Äimärautiolla. Koska tekniikka vaatii kuvattavalta keskittymistä pelkkään olemiseen, lopputulos tavoittaa ihmisistä vahvan läsnäolon, kertoo Leinonen.
Märkälevykuvauksessa valotus tapahtuu peittämällä linssi mustalla läpyskällä, tällä kertaa kämmenellä. Toisella kädellä Kati Leinonen vetää darksliden ulos ja arvioi kohteen valotusajan. Valo saa aikaiseksi laatalle latentin kuvan, joka saadaan näkyväksi kehitysaineilla.
Kati Leinosen isä Osmo Leinonen rakensi vanhaan hevoskuljetusvaunuun matkapimiön. Ikkunoita peittävät punaiset kalvot mahdollistavat työskentelyn ja märkälevykuvien käsittelyn vaunussa.
Kamera ja pimiö kuljetusvaunussa
Elina UrsinKati Leinosen Mobile Darkroom Project vie märkälevymuotokuvauksen ulos studiosta ihmisten keskuuteen, niin myös Äimärautio projektissa.Leinonen rakennutti projektia varten märkälevymuotokuvaukseen soveltuvan suuren palkkikameran sekä pimiön vanhaan hevoskuljetusvaunuun. Märkälevytekniikka nimittäin vaatii kuvaustilanteen välittömään läheisyyteen pimiön sekä apurin, jonka virkaa on toimittanut Leinosen hyvä ystävä Julia Heikkinen.
– Tavoitteena on paitsi tehdä valokuvataidetta myös tehdä tunnetuksi märkälevytekniikkaa ja näin ylläpitää valokuvan traditiota.
Frederick Scott Archer keksi märkälevytekniikan 1850-luvulla. Kuvat valotetaan palkkikameralla suoraan lasi- tai metallilaatoille. Märkälevytekniikalla kuvattaessa kollodiumilla valeltu levy herkistetään hopeanitraatissa, valotetaan, kehitetään sekä kiinnitetään heti pinnan ollessa vielä märkä.
Märkälevytekniikassa Leinosta kiehtoo tekniikan ainutlaatuisen ilmaisun lisäksi sen materiaalisuus ja käsillä tekeminen, paluu käsityöläisyyteen ja valokuvan juurille.
– Tekniikka on vaativa ja äärettömän hidas, kuvaustilanne puolestaan erittäin fyysinen ja nopea. Usean tunnin session aikana saan aikaiseksi muutaman laatan.
Kuvan valotus- ja kehitysvaiheessa pitää olla valppaana, koska kemikaalit kuivuvat nopeasti.
– Materiaalisuus tulee ilmi kuvaustilanteessa, itse prosessissa ja syntyneessä valokuvaobjektissa. Originaalilaatta, jonka katsoja kohtaa, on ollut läsnä kuvaajan ja kuvattavan kanssa samassa tilassa. Näin vahvaa yhteyttä kuvan katsojan ja kuvauksen kohteen kanssa ei digitiedostosta tulostetun tai negatiivista vedostetun kuvan kohdalla synny.
Jos märkälevykuvauksen kehitysvaiheessa vaaditaan nopeutta, usean sekunnin valotusaika vaatii puolestaan kuvattavalta keskittymistä pelkkään olemiseen, jolloin opitut maneerit katoavat.
– Märkälevykuva toistaa maailmaa ihan eri tavalla kuin mihin me olemme tottuneet. Väistämättä kuva etäännyttää ja vie valokuvan alkuajoille.
Projekti on alkuvaiheessa ja viime kesänä Leinonen harjoitteli uuden jättikameran käyttöä Äimärautiolla. Työ jatkuu keväällä, kun Leinonen saa hevoskuljetusvaunussa kulkevan pimiön talven jäljiltä tien päälle.
Artikkelin lähde Kaleva 30.3.2016.