Artikkelin lähde Kaleva
Jussi Pesonen, teksti
Jarmo Kontiainen, kuvat
Jos ajattelee leuanvetäjän pelaamaan sakkia, voi kuvitella tornien ja sotilaiden menevän murskaksi. Puun puristuvan sormissa palasiksi. Hevosen kaulan jauhautuvan hampaiden välissä.
Kun taas miettii sakinpelaajan lähestyvän vetotankoa - niska ehkä kyyryssä, kädet kenties roikkuen - ei ajatus kanna kovin pitkään: nolla leukaa.
Mutta renessanssin aikaan miehistä parhaiden piti osata sekä miekkailla että kirjoittaa runoja.
Raahelaissyntyinen Marko Vähäkangas syö päivässä kilon lihaa ja on tehnyt väitöskirjaa Timo K. Mukasta, mutta se jäi seitsemisen vuotta sitten kesken.
Hän on pelannut sakkia ja opiskellut kirjallisuutta, filosofiaa sekä elokuvatutkimusta, opettanut yliopistossa. Nykyään hän on leuanvedon Suomen mestari: 40 menee, jos räkäiset lasketaan.
Tällainen näennäinen yhteensopimattomuus on jotenkin raahelaista. Siellähän teollisuuslaatikot ja armeijan ajoneuvot ottavat kaupunkiin saapujalta luulot pois ennen kuin niiden takaa alkaa valjeta haalea ja ruusuinen puukaupunki sekä kirpeä meri.
Vähäkangas alkoi käydä salilla jo yläasteella, mutta liikunnanopettajan mielestä sellainen ei ollut mitään urheilua. Olisi pitänyt pelata pesäpalloa Pattijoen Urheilijoissa. Liikunnannumero oli seiska.
Sitä on vaikea uskoa, kun katsoo nelikymppisen miehen jäntevästi nostelevan leukaansa tangon päälle toiston toiston perään käsiensä varassa riippuen. Mustissa vaatteissaan Vähäkangas näyttää pantterilta.
Tekeminen on kliinisen pumppaavaa: ylös, alas, ylös, alas.
Noin minuutin päästä liike alkaa murentua. Silloin Vähäkangas alkaa ylös päästäkseen potkia jaloillaan notkeasti kuin kala ja saa siten vedettyä vielä muutaman leuan lisää.
Selkä ja hauikset jaksaisivat kyllä, mutta sormista menee tunto ja käsivarret tyhjentyvät voimista. Ne ovat hänen heikot paikkansa ja määräävät taktiikan. Suoritukset on tehtävä mahdollisimman nopeasti, jotta roikkua tarvitsee mahdollisimman vähän aikaa.
Kehittyäkseen hän harjoittelee ilman pitoa parantavaa magnesiumjauhetta ja paksun liukkaalla mustalla tangolla. Kilpailuissa on sitten helpompaa tarttua kapeaan rautaan kiinni.
Vähäkangas tähtää marraskuisiin 40-vuotiaiden SM-kisoihin. Hän on kilvoitellut vain kerran aiemmin: viime vuonna vastaavissa kekkereissä, jotka hän voitti. Suomen ennätys, 31 leukaa, riitti.
Suoritusta syynäsi kolme tuomaria. Yksi huolehti, että kädet ojentuivat alhaalla suoriksi ja toinen tarkkasi, että pää osui tangon yllä olleeseen keppiin ja leuka kurkkasi tangon päältä. Kolmas laski toistoja. Vähäkankaalta hylättiin kaksi.
Kisoissa onnistuminen on hänen uransa paras juttu.
Ennen kisoja Vähäkangas uhosi voittavansa ne, ja laittoi nettiin kuvan lihaksikkaasta selästään - että saivat vastustajat katsella.
Muutama viikko etukäteen Vähäkangas alkoi keskittyä mielikuvaharjoitteluun ja kävi suoritusta ajatuksissaan läpi: Syke nousi, hengitys kiihtyi, tuli hiki. Juuri ennen kisaa vaikutus vain voimistui.
SM-kilvan jälkeen eräs niihin osallistumaton mies kohensi omaa parastaan ihmeellisen paljon. Hän teki uudeksi SE:ksi peräti 47 toistoa. Puolustavasta mestarista on tullut haastaja.
Tällaiset ennätysmurskaukset kertovat, että leuanveto ei ole loppuun hiottu laji. Parhaat eivät ehkä kisaa koskaan.
Intialainen Maibam Itomba Meitei veti viime vuonna 16 leukaa pikkurilliensä varassa.
Guinnessin ennätystenkirjan maailmanennätys on korealaisen Lee Chin-Yongin vuoden 1994 tulos 612 leuanvetoa peräkkäin. Hän oli ehkä sitonut itsensä tankoon kiinni, ja sai siitä lepoapua.
Joka tapauksessa hämmästyttävää on, että mies teki ennätyksensä 70-vuotiaana.
SM-kisoissa sali oli kuuma ja miehet kulkivat siellä ilman paitaa. Kuusikymppisetkin kaksikymppisten vartaloissa. Siltä Vähäkangas tahtoo 20 vuoden päästä näyttää.
Syö hän silti karkkiakin, on perso makealle, mutta yrittää nauttia enemmän kasviksia. Kulutus on kauhea. Työssä Ritaharjun Easyfitin bal trainerina ja omissa treeneissä energiaa palaa. Hän vastaa myös salin markkinoinnista.
Seitsemän vuotta sitten Vähäkangas oli työtön maisteri ja sattui kuntosalille töihin. Painot, puntit ja tangot ympärillä alkoivat houkutella tarttumaan niihin taas ja taas. Leuanveto viehätti eniten - solakka mies oli siinä heti hyvä.
Nykyään Vähäkangas voi kiskoa päivän mittaan satoja leukoja. Välillä hän pysähtyy työmatkalla vetämään muutaman leuan kuntoradalla. Kotona hän harjoittelee katolle menevillä tikkailla ja autotallissa roikkumalla.
Selkään kasvaa lisää lihasta, mutta jalkatreenit hän pitää muutamissa toistoissa suurilla painoilla varoen lihasmassan lisäämistä.
Vähäkangas kertoo, ettei ollut erityisen hyvä sakissa, ei kirjallisuuden tutkimuksessakaan.
Kotona on tuhat kirjaa, mutta leuanvedossa hän on Suomen mestari.
Yhä häntä välillä kysytään kirjoittamaan artikkeleita siitä ja tästä, mutta hän on kieltäytynyt.
Mieluummin Vähäkangas hyppää tankoon ja alkaa vetää: ylös, alas, ylös, alas, ylös...
Fakta
Tuttu liike monille koulujen ja armeijan kuntotesteistä.
Tarkoituksena on roikkua tangosta suorin käsin ilmassa ja vetää leuka tangon yli - sekä toistaa tätä mahdollisimman monta kertaa maahan koskematta.
SM-kisoissa nilkkojen täytyy olla ristissä keskenään, suorituksen ala-asennossa kyynärtaipeiden pitää ojentua suoriksi ja ylhäällä leuan tulee käydä tangon päällä.
1. Leuanvetoon saa helpotusta kuminauhalla. Kiinnitä nauha tankoon ja pyöräytä se kulkemaan toisen jalkasi alta. Suoritus kevenee huomattavasti.
2. Kun toistoja menee 10-15, siirrä nauha menemään polvesi alta tai vaihda se ohuempaan.
3. Kolme leuanvetoharjoitusta viikkoon on tehokas määrä, kaksikin kertaa kehittää. Harjoittele myös vatsalihaksiasi.
Suorittajan lantiosta ripustetaan roikkumaan lisäpainoja.
Tarkoitus on saada vedettyä yksi leuka mahdollisimman suuren lisäkuorman kanssa.
Lisäpainoleuanvedon Suomen Cup -kisa lauantaina 28.3. Oulussa toimintasali Voimalassa.
Artikkelin lähde Kaleva