Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen
Vaikka Markku Kuorilehtoa voisi avojalkaiseksikin nimittää, hän ei pidä itseään oululaisena vaan liminkalaisena. Hänellä on siihen painavat syyt.
- Sukuni on asunut Oulun perustamisesta, 1600-luvun alusta lähtien täällä, mutta esi-isäni ovat asuneet Limingassa vähintään keskiajalta lähtien, Kuorilehto selventää.
Paikkojen historia on hänelle tärkeä jo siksikin, että hän tekee parhaillaan väitöskirjaa Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan rannikon nimistön synnystä Perhonjokilaaksosta Simoon.
Aineistona ovat vanhat paikannimet talon- ja henkilönnimet. Näistä hän laatii levikkikarttoja, joiden perusteella hän pyrkii selvittämään asutuksen alkuperän.
Sukuhistoriaa tutkiessaan Kuorilehto on saanut myös perspektiiviä talonpoikaisyhteisön varhaisvaiheisiin, mikä on ollut väitöstutkimuksenkin kannalta hyödyllistä.
Sukututkimuksesta hän kiinnostui jo nuorena lukiolaisena, yli 30 vuotta sitten.
- Menneisyys kiehtoo minua. Mummuni kertoi suvun tarinoita. Kaikenlaista mielenkiintoista paljastui, kuten se, että hänen isoisänsä kuoli merillä 1897.
Henkilönnimiä vanhoista asiakirjoista etsiessään hän on törmännyt vanhoihin suvun puumerkkeihin, jotka olivat pitkään, kirjoitustaidon yleistyessäkin, allekirjoitusta vakuuttavimpia.
- Omassa suvussani oli käytössä tiimalasi ja risti. Melkoista sattumaa, sillä olenhan historioitsija ja kirkkohistorioitsija.
Jo aiemmin Kuorilehto on tutkinut Limingan asutuksen syntyä lisensiaatin työssään.
- Nimissä ja asutushistoriassa ovat meidän juuremme. Valtaosa suomalaisista on talonpoikaissukua. Nimet ovat jatkuvasti läsnä meissä.
Kuorilehto on havainnut, että monesti sukunimi on syntynyt talonnimen kautta paikannimestä.
Näin on ollut esimerkiksi Aho-nimissä, joihin sisältyvä sana on kuvannut paikan luonnetta. Myöhemmin siitä tullut talonnimi, sitten sukunimi.
Nimet kertovat myös paikkojen historiasta.
- Joidenkin nimien perusosana on kari, joka voi nykyisin sijaita vaikka sisämaassa maankohoamisen takia. Täytyy aina miettiä, minkälaisessa ympäristössä nimi on annettu. Nykyään maisema saattaa olla toisenlainen, mutta nimi säilyy siitä huolimatta.
Sanoilla nimien taustalla voi olla eri merkityksiä.
- Esimerkiksi kokko tarkoittaa idässä kotkaa ja lännessä rakennelmaa.
Kuorilehto on käynyt läpi rannikkoalueen 100 000 paikannimeä. Kun nimet sijoittaa kartalle, alkaa yleiseltäkin kuulostava nimi hahmottua tietyille seuduille ominaiseksi.
Rannikolle tyypillisiä ovat vainio-loppuiset paikannimet. Kyseessä on lainasana saksankieliseltä alueelta.
Pohjois-Pohjanmaan alueelle ovat ominaisia Räme-nimet, jotka esiintyvät metsien ja peltojen nimissä. Tyrnävällä tunnetaan myös Räme-niminen talo.
- Nimi on hyvin vanhaa perua, se on syntynyt tällä alueella eikä ole yhteydessä myöhempiin asutusvirtauksiin.
Asutusta on ollut Pohjois-Pohjanmaalla paljon pitempään kuin on luultu. Keskiajalla alue oli kohtuullisen vilkas paikka.
Kuorilehto on havainnut, että monet Oulujokivarressa asuvatkaan eivät tiedä, että Oulu viittaa vastaavaan hämäläisperäiseen sanaan, joka tarkoittaa vuolasta, tulvivaa vettä.
- Kun aikoinaan ei ollut Merikosken voimalaitosta vettä säännöstelemässä, kaupunkiin kuului koskien kuohu, ja vesikin tulvi välillä.
Kaupunkien uudehko paikannimistö on Markku Kuorilehdon mielestä usein ikävän historiatonta.
- Oululaiset kulkivat läpi Liminganniityn Limingan kirkkoon 1600-luvun alussa. Kempeleessä vanha Nelostie pitäisi nimetä uudelleen Oulun porvarien kirkkotieksi, hän ehdottaa leikkisästi.
- Nimestystä on tehty eri aikoina, ja informanteilla saattaa olla hyvinkin erilainen käsitys paikannimestä.
Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä härskimpiä paikannimiä esiintyy, Kuorilehto kertoo. Yksi tällainen on esimerkiksi Simossa oleva Haistavitunmatala. Kuorilehdon mukaan nimellä on todennäköisesti haluttu varoittaa karikosta. Tätä tulkintaa tukee erään paikallisen informantin tarinakin.
Fakta
Oulussa, kotoisin Limingasta.
, yhteiskuntaopin ja uskonnon opettaja Oulun Normaalikoulussa.
lisensiaatti (historia), Oulun yliopisto 2013, teologian maisteri (kirkkohistoria), Helsingin yliopisto 2014.
Sukututkimusseuran esimies vuosina 2007-2009.
pianonsoittoa, sukututkimusta, merihistoriaa ja kalastusta.
monitieteinen (arkeologia, historia, kielitiede) väitöskirja arkeologian oppiaineeseen Oulun yliopistossa.
alkujaan yli
100 000
paikannimeä sekä asiakirja- ja vertailunimet, joita arvioidaan historiallisesti sekä kielen ja murteiden avulla.
saada jäsentyneempi kuva Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan asutuksen synnystä ja kontakteista sekä kokonaiskuva koko Suomen asutuksesta.
: Keskiajalta säilynyt vain vähän asiakirjoja, ja sitä vanhemmalta ajalta ei ole kirjallisia dokumentteja.
nimet kertovat meistä?
voivat kuvata ihmisen ominaisuuksia, ammatteja, luonteenpiirteitä ja uskomuksia.
kertovat elinkeinoista ja paikkojen historiasta.
tullut alueelle enimmäkseen Lounais-Suomesta tai Hämeestä, 1500-luvulla väkeä tuli eniten Savo-Karjalasta.
asutuskeskittymiä: Kemi, Ii, Liminka ja Salo.
henkilönnimiä alueellamme esimerkiksi Härmä, Virkkula, Pilto ja Kokko.
paikannimiä: Mourunkijärvi (Kempele), Liminka, Ii ja Oulu (yli tuhat vuotta vanha). Oulun alueella eniten lounaissuomalaisia nimiä. Savo-karjalainen nimistö näkyy Pohjois-Pohjanmaan jokilatvoilta.
Artikkelin lähde Kaleva