Tolkienia tositarkoituksella

Riitta Taulavuori
Jos sattuu olemaan fantasiakirjailija J.R.R. Tolkienin (1892-1973) mytologisen maailman rakentumisesta väitöskirjaa tekevä kirjallisuudentutkija, ilmeistä on, että tutkijan kotoa löytyy hyllykaupalla Tolkienia.
Työsopessa ovat tietysti nämä "pakolliset" romaanit Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion, mutta myös esimerkiksi 12-osainen kirjasarja The History of Middle-earth, joka käsittää muun muassa Tolkienin tarinoiden raakaversioita. Ne ovat osin esimerkiksi kymrin ellei jopa kirjailijan itsensä keksimällä kielellä kirjoitettuja, eikä moisia kuulemma voi suositella edes tosifanille.

Mutta että tutkijan kotiosoitekin sattuu olemaan aiheeseen sopiva: Kalevalantie.
- Juu, kun muutimme tähän äskettäin, oli tärkein peruste osoite! Jyrki Korpua vakuuttaa.
Korpua muistuttaa, että kuvitteelliseen Keski-Maahan sijoittuvista fantasiaromaaneistaan tunnettu Tolkienin oli hirmuisen innostunut Kalevalasta. Tolkien myös kirjoitti The Story of Kullervo -nimisen tarinaluonnoksen, jota tutkijan mielestä voi pitää kunnianosoituksena Suomen kansalliseepokselle.
Ylipäätään Tolkien oli perehtynyt anglosaksisiin ja skandinaavisiin tarustoihin ja niistä kertoviin eepoksiin. Lisäksi hän oli tutustunut useisiin muinaiskieliin, kuten muinaisenglantiin, kymriin ja goottiin.

- Tolkien yritti tehdä vanhat, myyttiset tarinat tutuiksi uudella tavalla ja luoda sellaista, mitä ei enää hänen aikanaan 1900-luvun alkupuolella tehty.
Korpuan mukaan Tolkien halusi palauttaa aikalaistensa ulottuville teollisuuden aikakauden maailmasta kadonneen magian ja lumouksen - aivan kuten hengenheimolaisensa ja ystävänsä C.S. Lewis (1898-1963). Fantasiakirjailija Lewis tuli tunnetuksi Narnian tarinoista.
- Oxfordin yliopiston professorina toiminut Tolkien itse totesi, ettei hänen tehtävänsä ole saarnata tai valistaa, vaan hän haluaa viihdyttää teksteillään. Akateemisissa piireissä oltiin tosin sitä mieltä, että Tolkienin tarinat olivat vähän liiankin viihteellisiä.
Kriitikoiden tuomio pysyi samansävyisenä pitkään. Tolkienin tarinat ovat silti kiehtoneet aina uusia sukupolvia.
- Ne ovat niin syvälle meneviä. Eri-ikäiset ja erilaiset ihmiset löytävät niistä aina eri asioita.

Fantasiakirjallisuudesta lapsesta lähtien kiinnostunut Korpua muistelee saaneensa ensimmäisen Tolkieninsa, Tarun sormusten herrasta, vanhemmiltaan joskus ala-asteiässä.
Tolkienin tuotanto ei kuitenkaan ollut itsestään selvä valinta tutkimuskohteeksi.
- Olin suuntautunut enemmänkin antiikin ja keskiajan kirjallisuuteen. Graduni ohjaaja sanoi, että kannattaisi etsiä joku vähän nykyaikaisempi kohde kuin Sofokles. Päädyin Tolkienin Silmarillioniin.
Väitöstyön parissa Korpualla on vierähtänyt vuosia jo yksitoista, ja tutkimuksen alkuperäinen näkökulma on ehtinyt hieman muuttua. Vähää vaille valmiin tutkimuksen nimi kuuluu suomennettuna Konstruktiivinen mytopoetiikka J.R.R. Tolkienin legendaariossa.
- Se tarkoittaa siis sitä, mistä ja miten Tolkienin teokset on rakennettu.
Korpuan väitöstilaisuuden on tarkoitus olla tämän vuoden aikana.

Riitta Taulavuori
Jyrki Korpua on tehnyt väitöstyönsä ohella myös muuta Tolkien-tutkimusta. Viimeksi hän on ollut mukana maailmanlaajuisessa Hobitti-elokuvien vastaanottoa selvittäneessä tutkimuksessa. Tietoja siihen kerättiin internet-sivustolla olleen lomakkeen kautta noin 40 maasta.
- Olemme saaneet kymmeniätuhansia vastauksia, ja niiden perkaamisessa menee vielä varmasti ainakin vuosi.

Fakta

Syntynyt Limingassa 12.12.1977, vietti lapsuuden Kiimingissä. Asuu vaimonsa Tarja Longi-Korpuan ja kahden kissan kanssa Kaijonharjussa Oulussa.
Työskentelee kirjallisuuden tuntiopettajana Oulun ja Turun yliopistoissa.
Tekee väitöstutkimusta aiheesta Konstruktiivinen mytopoetiikka J.R.R. Tolkienin legendaariossa.
Puheenjohtajana Kulttuurintutkimuksen seura ry:ssä sekä Suomen Science Fiction- ja Fantasiatutkimuksen seura ry:ssä. Päätoimittajana monitieteellisessä Fafnir - Nordic Journal of Science and Fantasy Research -aikakausijulkaisussa.
Pääntyhjennysharrastuksinaan pelaa dartsia sekä seuraa jalkapalloa ja jääkiekkoa.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva